Työstä tunteita

Leena hengittää syvään työpaikan ovella. Tulkoon vastaan mitä vaan, tunteet eivät kuulu työpaikalle. ”Puran sitten kotona.”

Camilla Tuomisen mielestä on älytön ajatus, etteivät tunteet kuulu työpaikalle.

– Ei tunteissa ole off-nappulaa, tunnekouluttaja toteaa.

Sen sijaan, että omat tunteensa laittaa työpäivän ajaksi pulloon, tunteita voi Tuomisen mukaan hyödyntää. Tämä ei tarkoita, että niissä pitäisi velloa. Jos omia tunteitaan oppii ymmärtämään ja johtamaan, niistä voi saada tärkeää informaatiota itsestä ja ympäristöstä.

Tuominen ottaa esimerkiksi pettymyksen ja surun. Ne vievät energiaa ja vaativat meitä pysähtymään. Jos työpäivän aikana malttaa kuunnella tunteitaan hetken, niistä voi kuitenkin kummuta hyvää. Pettymys ja suru voivat kirkastaa omia, todellisia arvoja ja antaa uuden suunnan.

– Jos sulkee pois suurimmat negatiiviset tunteensa, ei koe myöskään positiivisia huippuja. Kaikki on tasaista ja vain okei.

Tunteiden johtamisesta on hyötyä yksilön lisäksi myös organisaatiolle. Tuominen viittaa Googlen Aristoteles-projektin tulokseen, jonka mukaan tehokkaimpia tiimejä yhdistää psykologinen turvallisuus.

– Tunteiden alkuperäinen tarkoitus on ollut skannata ympäristöä uhkien varalta. Jos työntekijä kokee työympäristön turvalliseksi, hän uskaltaa kertoa ideoistaan, havaitsemistaan virheistä ja olla luova. 

Turvattomassa tiimissä työntekijät eivät Tuomisen mukaan uskalla avata suutaan, koska vastuu idean toteutuksesta ja taakka epäonnistumisesta seuraavat pian perästä.

– Turvallinen tiimi on selkeä kilpailuetu, sillä uudet ideat ovat yrityksille elinehto! Turvattomassa tiimissä menetetään innovaatioita.

Tekoälyn ja koneoppimisen yleistyessä kilpailuetu tulee Tuomisen mukaan myös siitä, miten työntekijät osaavat hyödyntää niitä ominaisuuksiaan, joita on vaikeaa koodata koneelle. Näitä ovat esimerkiksi sosiaalinen kanssakäyminen, kyky yhdistellä outoja asioita luovasti ja tunneäly.

Huonolle käytökselle nollatoleranssi

Esko raivostuu taas tiimipalaverissa alaisilleen. Hetken päästä hän jo leppyy ja kuittaa tilanteen kepeästi: ”Mä nyt oon tällanen avoin, temperamenttinen ihminen.”

Vaikka tunteita on hyvä ilmaista töissäkin, niitä ei saa käyttää alibina.

– On väärin käyttää toisia ihmisiä oksennusastiana. Jos on huono päivä, se ei oikeuta käyttäytymään huonosti työkavereita kohtaan, Terveystalon johtava työterveyspsykologi Antti Aro sanoo.

Aron mukaan erityisesti johtajien tulisi osata käyttäytyä, sillä johto näyttää muille esimerkkiä. Hän ehdottaakin työpaikkoja laatimaan ohjeen, jossa kerrotaan mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Kun on olemassa ohje, on helpompi puuttua tilanteisiin, jossa sitä ei noudateta.

Tunteita on hyvä ilmaista, mutta niitä ei saa käyttää alibina.

Jos työpaikalla on esimerkki-Eskon kaltainen suuri persoona, joka käyttäytyy jatkuvasti huonosti, hänelle tulisi antaa siitä palautetta. Aron mukaan palaute tulisi antaa konkreettisesta tilanteesta, jossa toinen toimi väärin. Samalla voidaan viitata organisaation käyttäytymisohjeeseen, jos sellainen on. Ohjeen pitää koskea kaikkia, eikä siitä vapaudu edes pomokortilla.

– Huono käytös työpaikalla on myrkkyä, joka voi tuhota muiden työhyvinvoinnin ja työkyvyn. Syrjinnälle, häirinnälle ja kaikelle huonolle käytökselle pitää olla nollatoleranssi.

Aro huomauttaa, että itsekäs toiminta lisää stressihormonin tuotantoa kehossa. Jos puolestaan ottaa toiset huomioon ja yhteistyö sujuu, erittyy oksitosiini-hormonia, josta tulee hyvä olo.

Työrooli suojaa ryöpytykseltä

Aliisa saa asiakkaalta tylyn sähköpostin. Raivo syttyy nollasta sataan. ”Annan samalla mitalla takaisin!”

– Työroolissa pitää käyttäytyä asiallisesti. Vaikka tekisi kuinka mieli sanoa hankalalle asiakkaalle tai kulmikkaalle työkaverille suorat sanat, niin ei voi tehdä, organisaatiopsykologi Pekka Järvinen sanoo.

Hän vertaa työroolia vanhemmuuteen. Joskus tekisi mieli jättää huutava lapsi tarhan pihalle, mutta sen sijaan epämukavaa tilannetta pitää sietää. Ihan niin kuin töissä.

– Moni ymmärtää, ettei sähköpostia kannata kirjoittaa kiukuspäissään, vaan ensin pitää rauhoittua. Sama pätee työpaikan muihin tilanteisiin. Jos palaverissa ottaa päähän, pitää tunnistaa oma tuohtumisensa ja harkita, ennen kuin sanoo.

Työelämä vaatiikin vahvoja tunne- ja työyhteisötaitoja. Järvisen mukaan meissä kaikissa asuu pieni mielensäpahoittaja. Otamme asiakkaan tai työkaverin kärkevät sanat helposti itseemme. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Työrooli on Järvisen mukaan hyvä suoja.

– Työroolissa ei sovi heti loukkaantua ja nakella niskojaan. On hyvä ymmärtää, että kritiikki ei kohdistu minuun ihmisenä ja persoonana, vaan saan osani ryöpytyksestä, koska edustan tätä organisaatiota. Se kuuluu tähän työhön.

Järvisen mukaan olisi hyvä, että ainakin asiakaspalvelu- ja esimiestehtävissä olevilla olisi työpaikalla luottohenkilö, jolle hän voi purkaa kokemuksiaan.

– Jos tylystä palautteesta saa kertoa jollekin, se helpottaa ja asiaan saa etäisyyttä. Moni purkaa näitä asioita kotona, vaikka parempi olisi käydä ne läpi töissä.

Kaikista kollegoista ei tarvitse tykätä

Kari kertoo rasvaisia juttuja kahvihuoneessa. Ei niille kukaan naura, mutta Kari ei sitä huomaa – tai välitä. On tosi vaikeaa olla Karin kaveri!

Organisaatiopsykologi Pekka Järvisen mukaan kaikki eivät tiedosta, että muut kokevat heidän juttunsa ikäviksi. Heille kannattaisikin antaa jutuista palautetta. Jos he eivät ota siitä onkeensa, tarvitaan esimiestä.

Ongelma on Järvisen mukaan siinä, että työpaikoilla puututaan asiattomuuksiin liian harvoin. Hankalia tyyppejä siedetään, jos he hoitavat työnsä hyvin. Päihdeongelmiakin katsottiin pitkään sormien läpi, jos työntekijä oli ahkera.

– Olen kiertänyt 30 vuotta työpaikoilla ja selvitellyt konflikteja. Vaikka nyt on puhuttu paljon asiallisesta käytöksestä, on ollut Me Too -kampanja ja nostettu työpaikkakiusaaminen esiin, on edelleen paljon esimiehiä ja työntekijöitä, jotka eivät ymmärrä, miten töissä ja työroolissa pitää käyttäytyä.

Miten töissä sitten pitää käyttäytyä? Järvisen mukaan kohtelias hymy ei riitä. Pitää kehittää omaa substanssiosaamista, kantaa vastuuta omasta ja tiimin työstä, olla sosiaalisesti kyvykäs sekä antaa ja vastaanottaa palautetta. Erimielisyyksiä pitää osata käsitellä asiallisesti.

– Kun asioista keskustellaan työrooleista käsin, eikä mennä henkilökohtaisuuksiin, myös kriittinen palaute on helpompi ottaa vastaan. Töissä pitää keskittyä työasioihin eikä siihen, minkälaisia muut ovat ja kuka on kenenkin kaveri.

Kaikkien kaveri ei siis tarvitse olla. Järvisen mukaan riittää, että tulee kaikkien kanssa toimeen.

– Työkulttuuri on mennyt epäammatilliseen suuntaan. Porukkaan haetaan hyviä tyyppejä, kollegat ovatkin kavereita. Tästä seuraa se, että jos on työasioissa kriittinen, leimautuu hankalaksi tyypiksi.