Moninaiset työsuhteet usean työnantajan leivissä samanaikaisesti ovat tätä päivää. Suurten yritysten ulkoistuksien seurauksena sama työ ostetaan usein entiseltä työntekijältä, joka toimii nyt itsensä työllistäjänä oman yrityksen tai toiminimen kautta.
Jos sosiaaliturva olisi sama kaikille, ei tarvitsisi käydä viime aikoina otsikkoihin noussutta keskustelua siitä, kuka on kokoaikayrittäjä, osa-aikayrittäjä, työtön, palkansaaja tai opiskelija, eikä ihmisten toimeentulo jäisi yksittäisen virkamiehen harkintavaltaan. Lainsäädäntö ei vastaa nykyajan työelämää, ja jatkuvasti ajaudutaan eipäs–juupas-keskusteluihin siitä, kuinka aktiivinen voi, pitää tai saa olla uutta työtä etsiessään.
TYÖTÖNTÄ EI SAISI RANGAISTA OSAAMISEN KEHITTÄMISESTÄ
Vuodenvaihteesta voimaan tulleet säännökset vaativat työttömältä reipasta omatoimisuutta. Toisaalta siihen ei kuitenkaan anneta työkaluja – tai niiden käyttö osittain jopa estetään! Uudelleen työllistyminen edellyttää usein oman osaamisen päivittämistä. Mutta vastassa on heti tiukka kysymys: saako ja voiko työttömyyskorvauksella opiskella. Säännösten mukaanhan työntekijän pitäisi olla koko ajan työmarkkinoiden käytettävissä. Miten se on yhdistettävissä työllistymistä tukevaan kouluttautumiseen?
Monilla akateemisilla aloilla opiskellaan jatkuvasti työn ohessa. Miksei sitä siis saisi tehdä myös työttömänä – tai erityisesti silloin? Työtöntä, joka valmistautuu uusiin tehtäviin kouluttautumalla tai tekemällä yksittäisiä lyhyitä työkeikkoja, ei saisi sakottaa työttömyysetuuden menettämisellä. Tällä toistaiseksi melko tavallisella menettelyllä vaikeutetaan omasta työmarkkinakelpoisuudesta huolehtimista ja mahdollisesti myös halukkuutta toimia läpinäkyvästi Y-tunnuksella.
