Työuupunut tarvitsee yhteisön tuen

Työuupumus on pitkäaikaisesta stressistä johtuva tila, joka ei hellitä levolla. Sen tyypillisiä oireita ovat kokonaisvaltaisen väsymyksen lisäksi kyynistyminen ja alentunut aikaansaamisen tunne.

Stressioireisiin kuuluu lisääntynyt tunneherkkyys. Se voi ilmetä kiukunpurkauksina tai kyynelehtimisenä. Lisäksi uupumusta kokeva työtoveri saattaa eristäytyä: hän ei välttämättä ehdi tai halua osallistua esimerkiksi yhteisille tauoille.

– Jos työkaverin muuttuneet toimintatavat tai heikentyneet työtulokset alkavat kiinnittää huomiota, silloin esimiehen pitäisi ottaa asia puheeksi, toteaa psykologian tohtori, johtaja Kirsi Ahola Työterveyslaitokselta.

Pitkään podettu uupumus voi hoitamattomana sairastuttaa pysyvästi ja vakavasti.

Työpaikalle laadittu varhaisen tuen malli auttaa esimiestä ottamaan vaikeatkin asiat puheeksi, esimerkiksi huolen työntekijän terveydestä. Varhaisen tuen malli on työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon tai muiden asiantuntijoiden yhteistoimintamalli, jossa sovitaan selkeät toimintatavat tiettyjen hälytysmerkkien ilmaantuessa.
 

Avoimuus auttaa

Vaikka työyhteisössä kummasteltaisiin kollegan muuttunutta käytöstä, Ahola ei kannusta työtovereita tekemään pitkälle vietyjä päätelmiä.

– Työyhteisön tehtävänä ei ole tunnistaa työtoverin työuupumusta. Se on työntekijän ja työterveyshuollon tehtävä.

Kuitenkin Ahola kehottaa avoimuuteen. Hän korostaa, että toisen voinnista huolestunut työtoveri voi kysellä kuulumisia, mutta ilman väitteitä, olettamuksia tai syytöksiä.

Myös etätyöntekijöillä on esimies, jonka tehtäviin kuuluu pitää aktiivisesti yhteyttä työntekijöihin ja pitää huolta heidän työturvallisuudestaan.

Aholan mukaan ihmisellä on kuitenkin ensisijainen vastuu itsestään.

– Työntekijällä on esilletuomisvelvoite ja esimiehellä huolestumisvelvoite, hän kertoo.

Työntekijällä on esilletuomisvelvoite ja esimiehellä huolestumisvelvoite.

Tuki on tärkeää

Vaativakaan työ ei aiheuta unettomia öitä, jos työntekijä tuntee saavansa tukea esimieheltään ja työtovereiltaan.

– Harva asia muodostuu ylitsepääsemättömäksi, jos vain saa pohtia sitä työyhteisössään ja tietää saavansa apua tarvitessa, Ahola toteaa.

Jaksamiselle on Aholan mukaan huonoa, jos työntekijä ei tunne saavansa tukea, ei pysty säätelemään työntekoaan eikä työ tai työnantaja jousta.

Uupumista vauhdittaa, jos jättää tauot pitämättä, vie töitä kotiin ja tekee niitä yötä myöten vain suoriutuakseen työstä.
 

Apua kyllä saa

Jos työntekijä ja esimies ovat keskusteltuaan todenneet yhteisesti työntekijän kaipaavan apua, he ryhtyvät miettimään ratkaisuja työntekijän työkyvyn säilyttämiseksi.

Jos työntekijän työkyky on selkeästi alentunut, työterveyshuolto määrittelee työntekijän työkyvyn ja avuntarpeen. Sen jälkeen palataan keskustelemaan esimiehen kanssa.

– Toipumisen kannalta on tärkeintä, että työtilanteeseen saadaan muutos. Yleensä työntekijä itse tietää, mikä olisi hänelle parasta, Ahola muistuttaa.

Vaikka työntekijän uupuminen on ensisijaisesti esimiehen ja työntekijän välinen asia, työyhteisön on myös osallistuttava suunnittelutyöhön. Tilanteen korjaamiseksi ei riitä, että työntekijän töitä jaetaan muille, mahdollisesti jo täystyöllistetyille.

– Töiden suunnittelu on luovaa ongelmanratkaisua parhaimmillaan. Työyhteisön jäsenten on toisaalta osattava pitää puolensa ja toisaalta osattava ehdottaa uutta, Ahola kertoo.
 

Intohimoa elämään

Suorituskeskeisyys, voimakas kunnianhimo tai velvollisuudentunto sekä työ ainoana elämän sisältönä ovat useimmiten sopivaa kasvualustaa työuupumiselle.

Ahola kehottaa työntekijöitä tarkastelemaan elämäänsä kokonaisuutena. Mielenkiintoa ja intohimoa pitäisi löytää myös harrastuksista ja muusta vapaa-ajasta.

– Niin ihanaa kuin työ onkin, se voi myös addiktoida, aiheuttaa riippuvuutta, Ahola muistuttaa.