Uteliaisuus vei Brasiliaan

Nykyisin Andritzilla Curitiban kaupungissa työskentelevä diplomi-insinööri lähti maailmalle alun perin uteliaisuudesta, räntäsateita pakoon. 

Pasi Gullsten sai diplomi-insinöörin paperit marraskuisena torstaina ja lensi Chileen seuraavana maanantaina. Ulkomaan komennus tuli Andritzilta, jonne Gullsten oli palkattu vähän ennen valmistumistaan. Vuosi oli 2010.

– Olen asunut viimeiset kymmenen vuotta enimmäkseen ulkomailla, ensin vaihto-opiskelujen ja sitten kesätöiden ja harjoitteluiden kautta, Gullsten kertoo.

Opiskeluaikoina hän oli töissä kaksi kesää Espanjassa ja yhden syksyn Chilessä. Teknillisessä korkeakoulussa paperitekniikkaa pääaineenaan lukenut Gullsten teki diplomityönsä Espanjassa kartonkitehtaan materiaalitehokkuuden parantamisesta. Lisäksi hän on asunut Argentiinassa.

– Lähtö ulkomaille heti valmistumisen jälkeen oli luonteva jatko tälle kehitykselle.

Gullsten syntyi Kokkolassa ja kasvoi Oulussa. Suomen ilmasto oli yksi kannustin ulkomaille lähtöön.

– Alkuperäisiä syitä olivat uteliaisuus ja seikkailunhalu sekä tympääntyminen vastatuuleen ja räntäsateisiin, hän listaa.

Vuonna 2012 Gullstenin työkomennus vaihtui Uruguayhin ja 2014 Brasiliaan.

Projektitöitä

Nykyisin Gullsten työskentelee Project Controller -tittelillä Andritzilla Brasilian Curitibassa. Tämänhetkinen projekti on puunkäsittelylinjan, valkolipeälaitoksen ja kahden kuitulinjan toimittaminen brasilialaiselle sellu- ja paperivalmistajalle. Gullstenin vastuulla ovat projektin kulukontrolli ja talousraportointi. Eri projekteilla on erilaisia tarpeita ja näiden mukaan hänelle on tullut lisäksi muita tehtäviä.

– Chilen projektissa suuren osan ajasta veivät paikallisostot ja Uruguayssa laskutus. Brasiliassa talousasioita monimutkaistavat maan lukuisat lait ja määräykset.

Paikalliseen projektiorganisaatioon kuuluu noin 40 asiantuntijaa, suomalaisia on mukana muutama. Tarpeen mukaan Brasiliassa käy suomalaisia myös lyhyillä reissuilla. Gullstenin esimies on divisioonakontrolleri Suomessa.

Gullstenin komennus on määräaikainen, mutta sitä voidaan tarvittaessa jatkaa yhteisellä päätöksellä. Nykyistä komennusta on jäljellä vuoden verran.

– Tulevaisuus riippuu aina töistä ja elämäntilanteesta. Seuraavaa asuinmaata on tässä vaiheessa vaikea sanoa.

Vauvaperheen arkea Bigorrilhossa

Curitiba on Gullstenin mielestä hyvä paikka asua. Kaupunki on kohtalaisen siisti ja puistoja sekä viheralueita on paljon.

– Asun vaimoni ja pienen tyttäremme kanssa Bigorrilhon kaupunginosassa, 20 minuutin kävelymatkan päässä työpaikaltani. Asuntomme lähellä on paljon ravintoloita ja leipomoita. Ruoka on Brasiliassa hyvälaatuista ja suhteellisen edullista, mutta kaikki tuonti-tavara on erittäin kallista.

Työkieli Andritzilla on englanti, mutta monet dokumentit ovat Brasiliassa saatavilla ainoastaan portugaliksi. Gullsten pystyy kommunikoimaan portugaliksi, mutta tavoitteena on oppia lisää. Kahtena iltana viikossa hänen kotonaan käykin portugalin opettaja. 

Kotona Gullsten keskustelee chileläisen vaimonsa kanssa sujuvasti espanjaksi, vauvalle hän juttelee suomea. Diplomi-insinöörin vapaa-aika kuluu perheen parissa.

– Vauvaperheessä vauva määrää pitkälti vauhdin ja suunnan. Viikonloppuisin käymme vauvauinnissa ja vietämme aikaa ystäviemme kanssa. Rannikolle on parin tunnin ajomatka ja lyhyiden lentomatkojen päässä on mielenkiintoisia kohteita kuten Rio de Janeiro tai Iguazun putoukset.

– Talomme alakerrassa on myös kohtalaisen hyvä asukkaille tarkoitettu kuntosali, jossa tosin käyn aivan liian harvoin!

Pasi Gullstenin mielestä Curitiba on hyvä paikka asua.

Tärkeintä on hypätä

Viisumikäytännöissä on maiden välisiä eroja ja Gullsten kehottaakin selvittämään käytännöt suurlähetystössä. Paperisota on hänen kohdallaan ollut pahin Brasiliassa. Prosessia hankaloitti pian muuton jälkeen syntynyt lapsi, joka sai automaattisesti maan kansalaisuuden. Tuolloin vanhemmat ovat oikeutettuja pysyvään oleskelulupaan.

– Aivan yksinkertainen prosessi tämä ei kuitenkaan ollut, vaan papereita, leimoja, virastokäyntejä ja lehmän hermoja tarvittiin.

Haastavinta Etelä-Amerikassa on Gullstenin mukaan yleinen tehottomuus ja byrokratia, joihin hän ei ole vieläkään kunnolla tottunut. Hierarkia on voimakasta ja usein mitättömiltäkin tuntuviin asioihin tarvitaan hyväksyntä ylempää. Aikakäsitys on erilainen kuin Suomessa, joten pelivaraa pitää osata jättää.

– Suomalaiset osaavat työskennellä huomattavan itsenäisesti, täälläpäin ihmisiä joutuu muistuttamaan ja vahtimaan, hän kertoo.

Hyvinä puolina ulkomailla asumisessa Gullsten näkee oppimisen maailmasta ja Suomesta.

– Ulkosuomalaisena huomaa paremmin ne asiat, jotka ovat Suomessa hyvin ja toisaalta myös ne, jotka siellä voisi hoitaa fiksummin. Haastavat tilanteet ovat kehittäneet luovaa ongelmanratkaisukykyä.

Mitä vinkkejä kokenut maailmankansalainen antaisi tekniikan akateemiselle, joka haaveilee työskentelystä ulkomailla?

– Oma halukkuus maailmalle kannattaa tuoda esiin esimiehen ja HR-osaston kanssa. Kannattaa myös muistaa ”vaikeammat” maat, koska niihin on vähemmän halukkaita lähtijöitä. Paikan päällä uudessa organisaatiossa joutuu ansaitsemaan paikkansa aina uudelleen, mutta toisaalta saa myös aloittaa puhtaalta pöydältä.

Gullstenin mukaan Suomea pidempiin työpäiviin on hyvä varautua, sekä siihen, ettei kaikki suju itsestään.

– Kärsivällisyyttä, joustavuutta ja huumoria on hyvä olla matkassa. Yleisesti ottaen suomalaiset ovat hyviä sopeutumaan. Tärkeintä on hypätä, siivet kasvavat myöhemmin.