Pari vuotta valmistumisen jälkeen se heräsi. Nimittäin halu kehittää itseä uralla eteenpäin. Ei pelkästään työssä oppimisen ja kehittymisen kautta vaan muutenkin. En vielä halunnut takaisin koulun penkille, mutta jotain pientä uutta kuitenkin kaipasin.
Näkökulmaa tai ajankohtaisia teemoja, uusien ihmisten tapaamista ja pieniä askelia, joiden kautta voisi asiantuntijana kehittyä eteenpäin. Kävin muutamissa seminaareissa ja työhön liittyvissä lisäkoulutuksissa.
Yksi näistä oli kaikille uran alussa oleville TEKin jäsenille suunnattu Nuorten osaajien forum. Valmennusta pilotoitiin keväällä Helsingissä, ja nyt loppuvuodesta alkavat valmennusryhmät Helsingissä ja Tampereella.
Nuorilla on halu kehittää itseään. Mikäli taitosi ovat työelämässä juuri nyt tarpeellisia, uskon että seuraavakin työpaikka löytyy jostain kulman takaa.
TUNNISTA VAHVUUTESI JA HEIKKOUTESI
TEKin Nuorten osaajien forum kehittää juuri sitä osaamista, johon ei yliopistossa niin paljoa kiinnitetty huomiota.
Valmennuksessa oli mielestäni kolme oivaa ulottuvuutta: oman osaamisen peilaaminen, yhteys nykyiseen työpaikkaan ja verkostoituminen.
Ensinnäkin oli hyödyllistä pohtia omia motivaatio- ja voimavaratekijöitä työssä, vuorovaikutussuhteiden toimivuutta, itsensä tai muiden johtamisen periaatteita sekä kehitystavoitteita seuraaville vuosille.
Valmennuksissa käydyissä keskusteluissa pääsi peilaamaan omia ajatuksiaan muiden kanssa ja tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Näiden kautta kehittymissuunnitelmaan löytyi lisää palasia, joita voi jatkuvasti työstää eteenpäin.
Samalla tuli mietittyä myös osa-alueita, joihin ei aiemmin ollut kiinnittänyt edes huomiota, kuten vaikuttavuutta ja vielä parempaa ajankäytön hallintaa.
MILLAINEN TYÖNTEKIJÄ OLET?
Toisena keskeisenä teemana pohdittiin, millainen työntekijä olen. Tapaamiskertojen välissä teimme tehtäviä, joissa pohdimme itseämme työntekijänä sekä omaa roolia koko työyhteisössä: vuorovaikuttajana, tiimiläisenä, projektinvetäjänä ja yhteistyökumppanina.
Roolit toki vaihtelevat jokaisella työn ja työtehtävien ja mahdollisesti myös projektien mukaan, mutta perinteisen esimies-alainen-suhteen sijasta pohdittiin laajemmin kaikkia vuorovaikutussuhteita töissä.
Tehtävien työelämäkeskeisyys oli ehdottomasti hyödyllistä, mutta aluksi myös hieman arveluttavaa. Enkö voi vain itsekseni ja muiden forumilaisten kanssa näitä miettiä? Pitääkö myös muilta kysyä ajatuksia minusta työntekijänä?
Forumilaisilta vaadittiin siis sitoutumista ja aktiivisuutta pohdiskeluihin valmennuskertojen välissä. Joku sanoikin mainiosti, että valmennusohjelmalta saa sitä enemmän, mitä enemmän itse siihen panostaa ja antaa ajatuksiaan.
RIKASTA VERKOSTOJASI
Yksi oleellinen osa valmennusta oli verkostoituminen muiden tekniikan alan asiantuntijoiden kanssa. Se tuli kuin kaupanpäällisinä valmennuksen lomassa. Esimerkiksi meidät laitettiin heti ensimmäisellä kerralla tutustumaan useamman pöytäryhmän kanssa. Myöhemmin perustettiin myös vertaisryhmät, jotka kokoontuivat yhteisten tapaamiskertojen välissä.
Oma vertaisryhmäni koostui monipuolisesti eri tekniikan aloilta ja yrityksistä tulevista henkilöistä. Heidän kanssaan juttu luisti ja sain kuulla ajatuksia eri näkökulmista. Samalla oli ilo huomata, että erilaisista taustoista huolimatta olimme suurin piirtein samassa uravaiheessa ja painimme samojen pienten asioiden kanssa työpaikoilla.
Joihinkin omiin pohdintoihin löytyi toisilta vastauksia ja yhdessä keskustelemalla pääsimme usein alkutilanteesta eteenpäin. Tätä vertaissparrailua harjoiteltiin myös itse valmennuskerroilla. Se oli yllättävän toimivaa ja osoitti, että aina ei tarvitse löytää itselleen vanhempaa mentoria. Tärkeää on avata suunsa ja keskustella asioista.
Toivottavasti haluni oppia kulkee mukana työnteon lomassa pitkälle tulevaisuuteen! Toki on luonnollista, että se vaihtelee ja välillä antaa enemmän aikaa muille elämän alueille. Kannustan silti ajoittain laittamaan oman osaamisen kehittämisen etusijalle.
Toivon pystyväni kutittelemaan aivojani säännöllisesti jollain uudella ja opettavaisella ajatuksella.