Verbaaliveijareiden lauluja
Teekkarilauluja on laulettu yli sata vuotta. Laulujen syntyhistoriaa kartoittanut Ilkka Aaltonen on toisinaan tuntenut olonsa ”teekkarimaailman Lönnrotiksi”.
Teekkari laulaa mieluummin kuin hyvin. Vanha sanonta pitää Ilkka Aaltosen mielestä edelleen paikkansa.
– Teekkareilla aloituskynnys on matala, 57-vuotias diplomi-insinööri myhäilee.
Aaltonen on toimittanut TEKin julkaisemat teekkarilaulukirjat. Kolmen kirjan sarja täydentyi vuodenvaihteessa opuksilla Pärlugglan ja Yöpöllö. Viidessä kirjassa on yhteensä 300 teekkarilaulua; niiden sanat, sävelet ja syntyhistoria.
– Kirjasarja on ollut kunnianhimoinen hanke. Osa lauluista on tekaistu hetken huumassa kauan sitten, joten syntyhistoriaa oli haastavaa kartoittaa.
Aaltonen sai apua historian metsästykseen Polyteekkarimuseolta, vanhoista laulukirjoista sekä haastattelemalla takavuosien tieteenharjoittajia.
Sanaleikkejä selitysten sijaan
Teekkarilauluja on laulettu yli sata vuotta. Teekkari.fi-sivun mukaan laulukulttuuriin vaikuttivat eniten saksalainen ylioppilasmaailma ja ruotsalaiset snapsilaulut.
– Matemaattisen, musikaalisen ja verbaalisen lahjakkuudenhan sanotaan kulkevan käsi kädessä. Laulut syntyivät usein insinööriopiskelijoiden juhliessa rankan opiskelun vastapainoksi. Melodia otettiin jo olemassa olevista lauluista ja sanoitus saatiin muuttamalla alkuperäistä tekstiä. Huumori tulee sanaleikeistä, eikä vitsejä selitellä. Laulut ovat usein lyhyitä ja ytimekkäitä, Aaltonen kuvailee.
Ensimmäinen teekkarilaulukirja julkaistiin vuonna 1929. Myöhemmin killat, kerhot ja erilaiset yhteisöt alkoivat koota omia kirjojaan.
– Onneksi lauluja on ymmärretty tallentaa. Ne jäävät elämään suullisen perinteen lisäksi kirjojen kautta.
Asemansa vakiinnuttaneita laulukirjoja löytyy kaikilta teekkaripaikkakunnilta. Uusia lauluja syntyy edelleen. Hyvinä perinteen jatkajina Aaltonen nimeää teekkarien speksit ja Retuperän WBK:n. Sen sijaan joidenkin tahojen uudet, alatyyliset laulut huolestuttavat häntä.
– En antaisi teekkarilaulun statusta laululle, joka on selkeästi mauton. Parhaissa teekkarilauluissa pikkutuhmuus syntyy kuulijan mielessä. Ei riitä, että luettelee Ukko Nooan tahdissa kaikki osaamansa sukupuolielinten nimet.
Mystinen hymni
Yksi teekkarilaulu on Aaltosen mukaan ylitse muiden.
– Teekkarihymni on sopivan mystinen ja ikivanha. Sen ympärille on rakentunut jännittävä gloria, kun sen syntyhistoriasta ei vieläkään ole varmuutta.
Hymnin laulamiseen liittyy myös perinteitä. Se lauletaan puoliltaöin kaksi kertaa peräkkäin. Hymnin ajaksi juhlatilasta sammutetaan valot ja yleensä noustaan seisomaan. Tavat vaihtelevat hieman paikkakunnittain.
– Hymni on suurennuslasin alla, koska osa nykypolvesta pitää sitä rasistisena. Lauluhan alkaa sanoin ”Yö kuin sielu neekerin on pimiä”. Sata vuotta sitten sanoitus oli harmiton ja ajankohtainenkin. Nyt mietitään, pitääkö tekstiä muuttaa. Aihe herättää jopa fanaattisia mieli-piteitä puolesta ja vastaan.
Lue lisää teekkareiden laulukulttuurista: teekkari.fi/fi/laulukulttuuri
Lue lisää Teekkarihymnistä.
Leivosia keskellä talvea |
Ilkka Aaltosen lauluinnostus on peräisin 70-luvun opiskeluajoilta Otaniemestä. Ystävä raahasi hänet puoliväkisin Polyteknikkojen Kuoro PK:n harjoituksiin. Pian Aaltonen löysi itsensä pikkujouluista kvartettikeikalta. – Lauloimme Kevätsointuja. Mietin, että pikkujouluissahan pitäisi laulaa viinasta ja naisista. Ei keskellä talvea haluta kuulla leivosista! Aaltonen otti ohjat omiin käsiinsä ja alkoi sovittaa yksiäänisiä teekkarilauluja kuorolle. – Totta kai teekkarilauluja oli olemassa jo paljon ennen sitä, mutta ei kuoro ollut tottunut niihin. Seitsemän vuotta Aaltonen lauloi PK:n riveissä ja vaihtoi sitten Dominanteen. Kun kuoro lähti matkalle Italiaan 1986, Aaltonen perusti ystäviensä kanssa matkakvartetin. – Tarkoitus oli naurattaa signorinoja, pitää hauskaa ja unohtaa kvartetti matkan jälkeen. Toisin kävi. Aaltonen, Pasi Himanen, Lauri Kärnä, Timo Ranta-aho ja matkan jälkeen mukaan kutsuttu Jukka Vaari perustivat viisihenkisen kvartetin Hummeripojat. Viisikko sijoitti keikkapalkkionsa Porkkalaan, jonne noussut kokous- ja juhlatila Villa Hummerheim on nykyään 51 prosenttisesti Aaltosen. Entinen Imatran Voima Oy:n markkinointipäällikkö on ollut Hummeri-yhtiöiden toimitusjohtaja 26 vuotta. – Jonkun meistä piti uhrata insinöörin uransa Hummeri-bisnekselle. Olen taiteilijaluonne, enkä halunnut istua loppuelämääni palavereissa. Hummeripojat on esiintynyt 28 vuotta keskimäärin kerran viikossa. Yhtye räätälöi sanoja keikkojen lisäksi yrityslaulukirjoihin. – Olemme koonneet pankille kirjan otto- ja panolauluista, laulaneet valtion budjetista lehdistötilaisuudessa sekä esittäneet lentokoneessa krapulaisille urologeille erektiohäiriölauluja. Ja hauskanpito jatkuu.
|
Alkulähteiltä suvantoon |
2005: Tarhapöllö – teekkarilaulun alkulähteillä 2008: Helmipöllö – teekkarilaulun yläjuoksulla 2011: Pupuhaukka – teekkarilaulun koskessa 2014: Pärlugglan – i teknologvisans virvel 2014: Yöpöllö – teekkarilaulun suvannossa
Kaksi uusinta teekkarilaulukirjaa – Pärlugglan ja Yöpöllö – voit tilata jäsenhintaan 7 e/kpl: www.tek.fi/julkaisut > Historia ja teekkarikulttuuri Kaikkien kirjojen sisällön ja laulujen ensimmäiset säkeistöt Hummeripoikien laulamana löydät verkosta: arkisto.lehti.tek.fi/laulukirja |
Ilkka Aaltonen
toimitusjohtaja ja ”teekkarimaailman Lönnrot”