Kuinka suuri osa TEKin jäsenistä on naisia? Entä kuinka suuri osa tekniikan alan korkeakoulutetuista on naisia?
TEKin jäsenkunnassa naisia on täysjäsenistä 26 prosenttia ja opiskelijajäsenistä 33 prosenttia. Tämä kuvastaa hyvin, miten naisten osuus tekniikan opiskelijoista on vähitellen kasvanut, vaikka naiset ovatkin edelleen aliedustettuina. Vuonna 2022 naisten osuus uusista yliopisto-opiskelijoista tekniikan alalla nousi ennätyslukemiin, kun joka kolmas (33 %) oli nainen. ICT-alan uusissa opiskelijoissa 30 prosentin raja ylittyi vuonna 2023.
Tasa-alana pidetään, kun miesten ja naisten osuudet ovat 40–60 prosenttia. Näitä on Suomessa hyvin vähän, koska meillä koulutus ja työmarkkinat ovat vahvasti eriytyneet sukupuolen mukaan.
Miksi naisia on niin vähän tekniikan alalla?
Kuten yleensäkin yhteiskunnallisissa ilmiöissä, naisten aliedustus tekniikan alalla johtuu monista toisiinsa kietoutuneista syistä.
Valtavirran tutkimuskirjallisuudessa on usein esitetty, että aliedustus on naisten vika: naiset eivät usko kykyihinsä matematiikassa, pelkäävät tulevansa syrjityksi miesvaltaisilla työpaikoilla, jne. Kriittisiä feministisiä näkökulmia edustavat tutkimukset ovat kuitenkin tuoneet näkyviin, että vikaa on tekniikan alassa: naisena törmää ongelmiin, joita miehet eivät edes havaitse.
Lisäksi yhteiskunnan rakenteet, kuten käsitykset miehille ja naisille sopivista töistä, vaikuttavat niin miehiin, naisiin kuin muihinkin. Esimerkiksi Ulrika Sultan tuo väitöskirjassaan hyvin esiin, miten tytöt omaksuvat vallitsevat käsitykset, joiden mukaan tekniikka ei kiinnosta tyttöjä.
Onko vikaa vanhemmissa?
Omalla äidilläni on tapana itseironisesti sanoa, että kaikki on lopulta aina äidin syytä. Vanhemmissa voi olla vikaa, jos he siirtävät lapsilleen esimerkiksi stereotyyppisiä käsityksiä sukupuolieroista ja -rooleista. Toisaalta vanhemmat voivat myös tukea jälkikasvuaan tekemään omanlaisia valintoja.
Mitä vanhemmat voivat tehdä toisin? Miten itse äitinä motivoisit tytärtäsi hakeutumaan tekniikan alalle?
Vanhemmat voivat kannustaa näkemään tekniikan alan mahdollisuutena lapsen sukupuolesta riippumatta. Ainakaan ei pitäisi sulkea sitä pois vain siksi, että lapsi on tyttö. Esimerkiksi matematiikan osaaminen on hyödyllistä, vaikkei hakeutuisikaan tekniikkaan. Vanhempi voi myös kertoa, että matematiikassa pärjää harjoittelemalla, se ei vaadi neroutta.
Minulla on neljä poikaa: yksi on lääkäri, kaksi on valinnut tekniikan alan opinnot ja nuorimmainen on vielä lukiossa. Jos minulla olisi tytär, olisin varmaankin motivoinut häntä samoin kuin poikiani: tekniikan alalla on kiinnostavia töitä, hyvä työllisyys, hyvät palkat ja mahdollisuuksia edistää itselle tärkeitä asioita kuten kestävää kehitystä.
Entä onko vikaa koulussa?
Koska käsitys tekniikan alasta miesten alana on niin vahva, vaikuttaa se tietysti koulussakin. Sekä suomalaiset että kansainväliset tutkimukset osoittavat, että pojat uskovat tyttöjä vahvemmin kykyihinsä varsinkin matematiikassa, fysiikassa ja tietotekniikassa, ja suhtautuvat niihin myönteisemmin. Opettajat saattavat ehkä tiedostamattaankin vahvistaa tätä käsitystä.
Mitä opettajat voisivat tehdä toisin?
Opettajien, kuten muidenkin lasten ja nuorten kanssa toimivien aikuisten, olisi hyvä tunnistaa ja haastaa mahdolliset stereotyyppiset käsityksensä tyttöjen ja poikien osaamisesta ja kiinnostuksen kohteista.
Oppilaiden innostaminen matematiikan, tekniikan ja luonnontieteiden pariin myös erilaisten teemapäivien, kilpailujen ja projektien kautta hyödyttää kaikkia, ei vain tyttöjä. Mahdollisuuksia innostamiseen ja osallistumiseen tarjoavat esimerkiksi TEKin tukemat nuorten tiedekilpailut, Mahtavaa matematiikkaa, First Lego League ja Shaking Up Tech.
Miten tyttöjä saataisiin innostumaan urasta tekniikan alalla?
Kun tytöt ja naiset näkevät tekniikan alan itselleen luontevana valintana ja hyvänä mahdollisuutena kiinnostaviin töihin, suuntaavat he todennäköisemmin alan opintoihin ja työuralle. Jotkut alalle valmistuneet naiset ovat kertoneet, että kiinnostuivat ohjelmoinnista koulussa, ja vasta korkeakoulussa huomasivat olevansa ”kummajaisia”, kun 100 opiskelijan joukossa oli 9 naista ja 91 miestä. Toiset taas kokivat olevansa ”poikkeavia” jo koulussa olleessaan huippuhyviä matematiikassa tai innoissaan fysiikasta.
Niin kauan kuin naiselle tekniikan ala on valinta, jota pitää erikseen pohtia ja vielä perustella ympäristölle, on vaikea nähdä tilanteen merkittävästi muuttuvan nykyisestä.
Väittelit reilu vuosi sitten. Väitöskirjasi aihe on The Gender(ed) Gap(s) in STEM: Explaining the persistent underrepresentation of women in STEM careers. Siinä pureudutaan sukupuolten eroja tekniikan alalla ylläpitäviin tekijöihin. Mitä nämä tekijät ovat?
Sukupuolten erot pysyvät tekniikan alalla niin sitkeästi, koska taustalla on useita toisiinsa kiinnittyneitä syitä. Ytimessä on matemaattisen osaamisen ja tekniikan kietoutuminen yhteen miehisyyden kanssa. Lisäksi maskuliininen kulttuuri suosii miehiä ja stereotypiat vahvistavat käsityksiä miesten paremmasta, jopa luontaisesta osaamisesta. Nämä yhdessä vaikuttavat siihen, että miesten usko omiin kykyihinsä on vahvempi kuin naisten, ja naisten kiinnostus on vähäisempää.
Toisin kuin monissa valtavirran tutkimuksissa esitetään, minä siis totean, että naisten kiinnostuksen puute tekniikan aloja kohtaan on seuraus eikä syy. Stereotypiat, maskuliininen kulttuuri ja miehisyyden yhteen kietoutuminen matematiikan ja tekniikan kanssa johtavat siihen, että tekniikan alan uraputki näyttäytyy hyvin erilaisena miehille ja naisille. Miehille ne helpottavat etenemistä, kun taas naisille ja muille ne vaikeuttavat sitä.
Miksi naisia pitäisi saada lisää tekniikan alalle?
Olen joskus kärjistänyt, että tekniikka on liian tärkeä alue jätettäväksi vain miehille. Vakavasti puhuen, tekniikkaa on kaikkialla ympärillämme, ja tarvitsemme sitä. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei tekniikka synny itsestään tai jossakin tyhjiössä, vaan valintojen kautta: mitä ongelmia pidetään tärkeänä ratkaista, miten siinä edetään, kenelle sopivaksi sitä suunnitellaan, jne. Kuten Criado Perez hyvin ja seikkaperäisesti kuvaa, arkipäivänkin tekniikka, kuten vaikkapa älypuhelimet, on usein suunniteltu tietynlaisen miehen käytettäväksi. Tästä tietysti seuraa erilaisia haasteita muille käyttäjille.
Jotta saisimme parempaa tekniikkaa, tarvitaan sitä suunnittelemaan, kehittämään ja tuottamaan erilaisia ihmisiä. Sukupuoli on tästä erilaisuudesta yksi näkyvä ja helposti tunnistettava ulottuvuus, mutta muutkin ovat tärkeitä.
