Yliopisto – ketä kuuntelet?

|
Blogimerkintä

EU-/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta peritään ensi vuodesta alkaen lukukausimaksuja. Uskon, että opetuksen laadun suhteen tulemme näkemään parannuksia ainakin niissä ohjelmissa, jossa mukana on maksavia opiskelijoita.

Viime viikolla julkaistiin yliopistolain arviointi, jossa yhtenä keskeisenä huomiona oli, että yliopistojen henkilökunta ja opiskelijat tuntevat jääneensä sivuosaan päätöksenteossa ja kokevat, että eivät ole päässeet vaikuttamaan. En nyt kuitenkaan syvenny tähän raportiin vaan uudistukseen, joka mahdollisesti muuttaa täysin sen, miten yliopistomme kuuntelevat opiskelijoita.

Opiskelijoiden osalta muutos tulee koskettamaan EU-/ETA-alueen ulkopuolelta tulevia opiskelijoita, joilta tullaan ensi vuodesta alkaen perimään lukukausimaksuja. Tämä pitkään hierottu uudistus lopulta päätettiin Sipilän hallituksen ohjelmassa ja koska lakiehdotuksiakin on useasti jo ehditty valmistella, niin ministeriö ja valtioneuvosto sai asian päätettyä varsin vikkelästi.

MIKÄ MUUTTUU MAKSULLISUUDEN MYÖTÄ?

Minulla oli mahdollisuus osallistua EK:n järjestämälle vierailulle Ruotsin EK:hon (Sveriges Näringslivet) jossa pääsimme keskustelemaan KTH:n ja Jönköpingin yliopistojen kanssa siitä, että mitä vaikutuksia maksuilla on ollut. Opiskelijamääriin on toki ollut vaikutuksia ja vaikka ne ovat nyt palaamassa uudistusta edeltävälle ajalle, niin viidenkin vuoden jälkeen on vielä tehtävää.

Keskustelu siitä, että opiskelija ei ole asiakas vaan yhteisön jäsen, näyttää hävityltä.

Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut siinä, että mitä opiskelijat odottavat ja mitä palveluita yliopistot tarjoavat. Maksavat opiskelijat odottavat (myös apurahansaajat), että opinnot ovat korkealaatuisia ja myös erilaiset opinto-sosiaaliset palvelut ovat kunnossa. Tämä on lopulta pakottanut yliopistot laittamaan näitä asioita kuntoon.

Onkin varsin nurinkurista (vaikka toki ymmärrettävää), että se asia, jota opiskelijaliike on vahvasti vastustanut pakottaa yliopistot viimein laittamaan asioita kuntoon. Tällaisen entisen ylioppilasliiketoimijan näkökulmasta keskustelu siitä, että opiskelija ei ole asiakas vaan yhteisön jäsen, näyttää hävityltä.

Onko todella niin, että me veronmaksajat ja meidän ”agenttimme” (eli opiskelijat) hyväksymme huonon laadun, kun sijoitettu raha kiertää kasvottoman budjetin kautta? Saa nähdä miten Suomessa käy, mutta uskon, että opetuksen laadun suhteen tulemme näkemään parannuksia ainakin niissä ohjelmissa, jossa mukana on maksavia opiskelijoita. Samalla yliopistot joutuvat oikeasti ottamaan vastuun joistain palveluista, jotka mahdollistavat opiskelijan kotoutumisen Suomeen ja yliopistoon.

Vaikka päätös maksuista oli kirvelevä, niin toivottavasti opiskelijaliike pystyy nyt hyödyntämään maksujen tuomat mahdollisuudet ja pakottaa yliopistojen oikeasti tekemään jotain. Se olisi nimittäin kaikkien etu niin opiskelijoiden, yliopistojen kuin meidän veronmaksajienkin, sillä emmehän me voi sallia sitä, että verorahoillamme tuotetaan sekundaa.

Avainsanat: