Suomella on kaksi kilpailutekijää, jotka pitävät meidät joten kuten käynnissä: halvat insinöörit ja kylmä ilmasto. Näin totesi Sammon ja UPM:n hallitusten puheenjohtaja Björn Wahlroos viime syksynä kirjansa julkistustilaisuudessa. Wahlroosin mukaan se, että kylmä ilma tuo meille suuria palvelinkeskuksia, on tietenkin hyvä asia, mutta osaavien suomalaisten insinöörien myymistä halpaan hintaan hän oudoksui.
Diplomi-insinöörit ja muut Ylempien toimihenkilöiden (YTN) liittojen jäsenet tekevät jo nyt paljon enemmän töitä kuin heidän sopimuksensa edellyttävät. Etenkin asiantuntijatyössä työ- ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt. Toisaalta heidän palkkansa ovat useilla teollisuuden aloilla jääneet kansainvälisissä palkkavertailuissa pahasti jälkeen. Kaikkien lähteiden tiedot ovat samansuuntaisia: useissa kilpailijamaissa, kuten Tanskassa ja Norjassa, diplomi-insinöörien palkat ovat Suomea korkeammalla tasolla.
Suomalainen diplomi-insinööri on ollut tarjolla alehintaan. Yritysten ja kansantalouden kilpailukyvyn kannalta se on ollut mahdollisesti jopa hyvä asia. DI:n pitäisi alkaa ajatella itseäänkin.
Miksi myydä polkuhintaan työtä, joka on laadultaan kansainvälistä huippua?
Kyse on oman työn arvostuksesta. Myymällä halvalla alistumme bulkkituotannon tasolle. Suomalainen insinöörityö on niin korkealaatuista, että kyllä sitä kalliimmallakin ostetaan.
