Anjalasta Fray Bentosiin

Suomalaisten suurinvestointi Uruguayhin Etelä-Amerikkaan on tuottanut lyhytkuituista sellua vuodesta 2007. Fray Bentos, yksi maailman suurimmista sellutehtaista 1,3 miljoonan tonnin vuosituotannollaan, on siirtynyt paikallisten hoidettavaksi. Yksi suomalainen on sentään jäljellä, tehtaanjohtaja Juha Kääriäinen. Lisäksi Kääriäinen nimitettiin maaliskuussa UPM:n Uruguayn-toimintojen varajohtajaksi. 

Pääkaupunki Montevideon eloisan uruguaylaisuuden jälkeen Fray Bentosin tehdas tuntuu jotenkin tutun suomalaiselta. Tehtaan turvallisuuskulttuurissa ei ole Kääriäisen mukaan mitään uruguaylaista tai eteläamerikkalaista.

Hieman tylynoloisen toteamuksen ymmärtää, kun törmää paikalliseen turva-ajatteluun. Parhaiten turvallisuuden ja riskinoton suhdetta kuvaa uruguaylainen liikenne. Pääkaupungin taksien ajotapa on hurja: kaistoja vaihdetaan vasemmalta oikealle tarpeen mukaan ja ohitetaan edellä ajavia kaiken aikaa molemmilta puolilta. Yksi selitys liikennepoukkoiluun on, että maassa oli itsenäistymisen aikaan Ison-Britannian avun seurauksena hetken vasemmanpuoleinen liikenne.

Paikalliset, jotka asioivat ulkomaisten omistamissa sellutehtaissa, pitävätkin parempana, että turva-asiat on hoidettu skandinaavisella tavalla, eikä paikallisen standardin mukaan.

Turvallisuuskulttuuri, normit ja toimintatavat ovat siis UPM:ltä.  Henkilöstö on käynyt Suomessa perehtymässä yrityksen tapaan hoitaa turvallisuusasiat, ja ne tehdään myös vierailijalle varsin selviksi.

Tehtaalle pääsy on tiukasti kontrolloitua siksikin, että Fray Bentos ja 2014 käynnistynyt Stora-Enson sellutehdas Montes del Plata ovat verovapaita alueita, ikään kuin ulkomaita.

Turvalliset tehtaanpiiput houkuttivat

Vaikuttavan uran paperi- ja sellutehtaissa tehnyt Kääriäinen pohtii hetken kysymystä, miksi työuran alku osui puunjalostusteollisuuteen.

– Kai 1970-luvun lopun lama sai kotipaikkakunnan Kuusankosken piiput tuntumaan turvallisilta. Paperiteollisuus tuntui tulevaisuuden alalta – ja sitä mieltä minä olen vieläkin, Kääriäinen naurahtaa.

Kesätöitä hän teki Kuusaanniemen sellu-tehtaan kunnossapidossa, samoin diplomityönsä 1984, ja työskenteli pari vuotta käyttöinsinöörinä Anjalan paperitehtaalla. Sitten hän pääsi Voikkaalle, ensin käyttöpäälliköksi ja sitten tuotantopäälliköksi. 

Ensimmäinen ulkomaan työ oli tuotantopäällikkönä Ranskan Grand Couronnen tehtaalla. Sitä hän pitää tärkeänä uransa kannalta.

– Ulkomailla pitää opetella kielen lisäksi ihmisten erilainen toimintatapa. Joskus se on vaikeaa, mutta lopulta palkitsevaa, Kääriäinen toteaa.

Hän on aina opiskellut sen maan kieltä, jossa on työskennellyt. Aluksi legendaaristen Berlitzin itseopiskelukasettien avulla, tietotekniikan kehityttyä modernimmilla apuvälineillä hän on saavuttanut jokapäiväiseen keskustelun mahdollistavan taitotason. Fray Bentosissa työkielenä on englanti, mutta esimerkiksi lounaan tilaaminen sujuu Kääriäiseltä espanjaksi.

Tosi "lean": pomojen pomot pois 

Paluu Voikkaan paperitehtaalle 1996 ensin teknisen osaston päälliköksi ja 1998 tehtaanjohtajaksi toi ensimmäisen suuren oivalluksen.

– Ymmärsin, että väliportaat työntekijöiden ja johdon väliltä pitää poistaa. Keskustelun pitää olla avointa.

Muutenkin organisaation madaltaminen oli pakon sanelemaa, koska tuottavuutta piti saada ylöspäin. UPM:ssä huomattiin 1990-luvun alussa, että pomojen vähentämisen lisäksi tuottavuutta voitiin nostaa vain ottamalla työn-tekijät laajemman tiedonannon piiriin. Tiedon lisääminen kasvatti luottamusta ja sitoutumista, tehosti toimintaa ja vähensi lakkoja.

– Kun tuotantoon ja tulokseen liittyvät tiedot saadaan johdolta henkilöstölle, yhteishenki paranee. Tätä oppia olemme yrittäneet noudattaa myös täällä Uruguayssa, Kääriäinen toteaa.

Kirjekuoria, voimapaperia ja oma-aloitteisuutta

Tehtaanjohtajasta seuraava harppaus Kääriäisen uralla oli konsernitason yhteistyö. Kymin tehdas uusittiin 2000–01, jolloin hän työskenteli taas teknillisenä johtajana. 

Sen jälkeen hän siirtyi kirjekuoritehtaan johtajaksi Tervasaareen ja myi voimapaperia ja ruskeita kirjekuoria sata päivää vuodessa pitkin Eurooppaa. Hän sanoo suoraan pyrkineensä näkemään ja kokemaan puunjalostusta mahdollisimman monelta kannalta. 

Seuraava iso rasti oli kierrätyskuidun käyttö, jota hän pääsi seuraamaan tehtaan johtajana Saksassa. Satakunta kilometriä Berliinistä sijaitseva Schwedtin paperitehdas toimi täysin kierrätyskuidun varassa.

– Koulusaksan täydentämiseksi otin vuoden online-kurssin Berlitziltä. 

Tärkein oppi saksalaisille alaisille taisi olla oma-aloitteisuuden lisääminen.

– Aluksi kaikki posti tuotiin minun pöydälleni. Käskin jokaisen avaamaan oman postinsa. Siitä se lähti, Kääriäinen muistelee.

Kierrätystä: 2 000 kg niittejä päivässä

Kääriäiselle puolestaan olivat uutta kierrätyksen haasteet. Eilisen uutiset ovat raaka-aineemme -iskulause tuotti muutakin kuin painopaperia. Sanomalehdistä tuli esimerkiksi 2 000 kiloa niittejä päivässä. Niille piti keksiä järkevä käyttö.

– Kaikki jakeet piti pystyä hyödyntämään, kun tavaraa poltettiin kattiloissa. Tuhkaa syntyi 90 000 kiloa vuorokaudessa, ja se meni sementti-teollisuudelle ja rehun lisäaineeksi.

Paluu Suomeen tehtaanjohtajaksi Tervasaaren tarralaminaatti- ja sellutehtaalle toi uuden elämänkokemuksen. Sellutehdas lakkautettiin 2008 liian pienenä yksikkönä. Koetusta Kääriäinen kuvaa sanoilla "karmea homma".

– Eläkeratkaisut auttoivat joitakuita, joku pääsi muualle töihin tai yrittäjäksi. Mutta sairauslomat lisääntyivät loppua kohti, vaikka mitä yritimme tehdä, Kääriäinen huokaa.

Tervasaaren tehtaan lisäksi hänelle laitettiin johdettavaksi Pietarsaaren tehdas 2010.

– Siinä ainakin oppi, että 340 kilometrin päässä toisistaan olevia tehtaita on mahdollista johtaa yhtä aikaa, hymähtää Kääriäinen.

Fray Bentosissa hän aloitti tehtaanjohtajana 2014.

Korkeakoulutusta myös maaseudulle

Kääriäinen kehuu Fray Bentosin tehdasta helpoksi johdettavaksi: väki on Suomessa koulutettua, ja konetta on ajettu vain 8 vuotta. Turvallisuuskulttuuri on sen verran tiukka, että töihin tulevista noin kymmenen prosenttia puhallutetaan sattumanvaraisesti.

– Ihmiset ovat meillä tyytyväisiä, vaihtuvuus on vähäinen. Riskit minimoidaan ja häiriöitä vältetään, jotta tehdas voi pyöriä 355 päivää vuodessa. Kymmenen päivän huoltoseisokki on lokakuussa, Kääriäinen kuvailee.

Hän sanoo UPM:n pyrkivän kehittämään toimintaansa Uruguayssa pitkäjänteisesti. Esimerkiksi Fray Bentosiin tulee oma tekniikan yliopisto. UPM ja Uruguayn teknillinen yliopisto UTEC allekirjoittivat helmikuussa sopimuksen alueellisen yliopiston rakentamisesta. Maan toistaiseksi ainoa tekniikan korkeakoulu sijaitsee Montevideossa, eikä valmistuneita aina ole helppo houkutella maaseudulle töihin.

– UPM sijoittaa hankkeeseen 4 miljoonaa dollaria. Tarkoitus on edistää teknillistä koulutusta maaseudulla erityisesti mekatroniikan, uusiutuvan energian sekä kuljetuksen ja logistiikan aloilla. Alueelliseen yliopistoon tavoitellaan yli 400 opiskelijaa, kun se valmistuu 2016.

Maaseutuyliopisto oli edellisen, kuplavolkkarilla ajaneen ja palkkansa köyhille lahjoittaneen presidentin José Mujican hellimä hanke. Hän allekirjoitti UPM:n kanssa sopimuksen yliopistosta viimeisinä viikkoinaan presidenttinä.

Äitiyslomaa 3 kuukautta

Kääriäisellä, 55, on viisi lasta ja yksi lapsenlapsi. Isänä ja isoisänä hän esitteleekin ylpeänä myös johtamansa tehtaan äitiysvapaakäytäntöä. 

– Kolmen kuukauden äitiysvapaalle jää vuosittain 14–16 naista. Kuusi kuukautta äiti voi tehdä lyhempää työpäivää. Tämä on parempi kuin lakisääteinen vapaa Uruguayssa. 

Juha Kääriäinen on ollut tehtaan johtaja vuodesta 2014 ja aikoo jatkaa UPM:n Uruguayn-toiminnan varajohtajana lähivuodet. Kuva Santiago Mazzarovich