Arkkitehtitoimistoissa kytee työaikapommi

Palkansaajina työskentelevistä arkkitehdeistä kaksi kolmasosaa on tehnyt virallisen työajan ylittävää työtä viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Ylitöitä paiskineista neljäsosa ei saanut työstään lainkaan korvausta, selviää Suomen Arkki­tehtiliitto SAFAn jäsentutkimuksesta, joka toteutettiin viime vuoden lopulla.

Tutkimuksen mukaan neljäsosa palkansaajana työskentelevistä arkkitehdeista kokee, että he joutuvat tekemään palkallista tai palkatonta ylityötä liikaa. Vain kymmenen prosenttia teki ylitöitä työantajan määräyksestä.

– Arkkitehtien työn projektimainen luonne näkyy vastauksissa. Kentällä ei aina ymmärretä, milloin pitää saada ylityökorvausta tai milloin työ ylipäätään on ylityötä, summaa TEKin Työelämän arkkitehti­raadin puheenjohtaja Mervi Savolainen.

Keskeisenä ongelmana on, että työaikoja ei seurata riittävästi. 

– Nyt tilanne on melko villi. Ylitöitä korvataan vapailla hyvinkin vaihtelevasti, liukumajärjestelyistä löytyy monenlaista variaatiota eikä järjestelyjen reuna­eh­doi­s­­­ta löydy minkäänlaisia dokumentteja. Työaikakirjanpidoksi ei riitä, että työntekijä ilmoittaa itse laskutettavat tunnit, kiteyttää asiamies Hanna Huotari TEKistä.

Huotari pelkää, että arkkitehtitoimistoissa kytee työaikapommi. Kun työaikoja ei seurata eivätkä työajan järjestelyyn liittyvät asiat ole osapuolille selviä, syntyy monenlaisia ongelmia.

– Työpaikoilla saattaa tulla epäselvyyksiä palkkasaatavien ja mahdollisten ylityökorvausten suhteen. Niitä voidaan hakea kanteella vielä kaksi vuotta takautuvasti, jolloin korvaussummat voivat muodostua suuriksi. 

– Vielä suurempia ongelmia syntyy silloin, jos työntekijä uupuu. Työaikakirjanpidon laiminlyönti on rikoslaissa säädetty rangaistavaksi, ja se on työnantajan vastuulla. Työntekijöiden antama suostumus ei poista rangaistavuutta työaikalain vastaisesta menettelystä.

Liitot tukevat paikallista sopimista

Ongelmaan on herätty niin työnantaja- kuin työntekijäpuolellakin. Kevättalven aikana Palvelualojen työnantajat PALTA, Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN ovat kouluttaneet jäsenkenttää siitä, miten työaikaa voi järjestää eri tavalla.

– Nykyinen työaikalaki ei enää vastaa sitä todellisuutta, jossa arkkitehdit työskentelevät. Töitä tehdään monesti etätyönä, eikä projektimaiseen ja itsenäisellä otteella tehtävään työhön välttämättä sovi perinteinen kahdeksasta neljään -työaika, Huotari vertaa. 

Koulutuksessa on luotu sopimusmalleja, joiden avulla työpaikoilla voidaan paikallisesti sopia työajoista. Lisäksi tavoitteena on ollut, että yrityksissä tiedostettaisiin paremmin perusasiat lepoajoista ja ylitöistä. 

Liukuvassa työajassa työntekijä voi päättää sovituissa rajoissa työnsä aloittamis- ja lopettamisajankohdasta. Lisäksi kertyneitä plussaldoja voi pitää vapaana. Paikallisesti voidaan sopia myös liukuman enimmäiskertymästä, mutta se voi olla enintään 120 tuntia.  

Keskimääräisessä säännöllisessä työajassa sovitaan, miten työsopimuksella sovittu työaika sijoitetaan, milloin työ tehdään ja missä ajassa työaika tasoittuu sovittuun määrään. 

– Malli soveltuu työhön, jossa tulee kausittaisia ruuhkahuippuja. Työajan käyttösuunnitelman laatii työehtosopimuksen mukaan työnantaja, mutta työajan sijoittamista voidaan suunnitella myös yksissä tuumin. Tärkeintä mallissa on, että työaika tasoittuu säännölliseksi yhdessä sovittuna ajanjaksona. Jos työaika ei tasoitu, muodostuu ylityötä, Huotari havainnollistaa.

Työnantaja tekee paikallisen sopimuksen työajoista luottamusmiehen tai yksittäisen ylemmän toimihenkilön kanssa. Kaikkien ei tarvitse noudattaa samaa järjestelyä. Paikallisen sopimuksen voi tarvittaessa irtisanoa, ja irtisanomisaika on kolme kuukautta. 

– Ylitöitä voidaan säästää työaika­pankin avulla. Siihen löytyy puolestaan hyvä malli nykyisestä työehtosopimuksesta, Huotari neuvoo.

Kuormittuminen verottaa luovuutta

Huotarin mukaan koulutuksissa on tullut myös palautetta, ettei työajan seurantaa haluta, koska se rajoittaa vapautta ja kellokortit ovat muutenkin ”niin eilispäivää”. 

Huotari korostaa, että työaikojen tarkemmalla seuraamisella ei haluta kahlita luovuutta ja vapautta. Laki kuitenkin velvoittaa kaikkia työpaikkoja seuraamaan työaikoja.

– Töitä voi tehdä aivan kuten tähänkin asti, mutta työajoista sopimalla tiedämme paremmin, missä menevät rajat ja milloin syntyy ylityötä. Tavoitteena on vähentää työnantajien riskejä, luoda lainmukaisia työaikajärjestelyjä sekä ehkäistä harmaata ylityötä, Huotari sanoo.

Työaikoja seuraamalla päästään myös paremmin käsiksi kuormittumista aiheuttaviin tekijöihin ja annetaan tilaa palautumiselle. 

– Arkkitehtien työ on luonteeltaan henkisesti kuormittavaa. Kiire on arkipäivää, tavoitteet voivat muuttua kesken projektin, eteen voi tulla yllättäviä ongelmia ja pääsuunnittelijana arkkitehti kantaa vastuun suuresta kokonaisuudesta. Julkisella puolella oman haasteen tuo poliittinen päätöksenteko, Savolainen kuvailee.

– Liiallinen kuormittuminen vie terää luovuudelta ja uusiutumiselta ja laskee siten työn tuottavuutta. Oikeuden­mukaisuutta kokeva työntekijä tekee työnsä paremmin, Huotari täydentää.