Naiset raportoivat häirinnän ja epäasiallisen kohtelun kokemuksia selvästi enemmän kuin miehet. Lisäksi eri vähemmistöihin kuuluvat törmäävät tällaiseen kohteluun useammin kuin enemmistöön kuuluvat.
Tässä blogissa tarkastelen opiskeluissa tai opiskelijatoiminnassa ilmenevää häirintää ja sen sukupuolittuneisuutta.
Tekniikan alaa opiskelevat naiset kokevat häirintää merkittävästi enemmän kuin miehet (kuvio 1). Kun kaikista mieheksi itsensä ilmoittaneista 6 prosenttia oli kokenut häirintää tai epäasiallista kohtelua joko edellisen vuoden aikana tai aiemmin, naisista tällaisia kokemuksia oli joka viidennellä (21 %). Vastaajilla, jotka ilmoittivat sukupuolekseen ”muu” tai ”en halua sanoa”, joka neljäs (26 %) raportoi kokeneensa häirintää tai epäasiallista kohtelua. Eli yksinkertaistettuna: jos huoneessa on 20 miestä ja 20 naista, näistä yhdellä miehellä ja neljällä naisella on tällaisia ikäviä kokemuksia.
Tutkimuksestamme ei käy ilmi, miten hanakasti häirintään ja epäasialliseen kohteluun puututaan eri yliopistoissa. Eroa naisten ja miesten kokemuksissa eivät kuitenkaan selitä mahdolliset erot yliopistojen tasa-arvotyössä (kuvio 2). Kuviossa 2 esitetään tulokset vain suurimpien yliopistojen osalta, mutta opinahjosta riippumatta tilanne on sama: naisten kokemukset häirinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta ovat huomattavasti yleisempiä kuin miesten. Näiden tulosten perusteella ”nollatoleranssista” ollaan kovin kaukana.
Opiskeluissa tai opiskelijatoiminnassa häirintää tai epäasiallista kohtelua olivat yleisimmin kokeneet sateenkaarevat opiskelijat: seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvista opiskelijoista 28 prosenttia raportoi tällaisia kokemuksia. Kun huomioon otetaan myös sukupuoli, havaitaan jälleen merkittäviä eroja: mieheksi itsensä ilmoittavista häirinnän tai epäasiallisen kohtelun kokemuksia raportoi 15 prosenttia, naisista 33 prosenttia ja muu/en halua sanoa -ryhmään kuuluvista 31 prosenttia. Jos siis kuuluu sateenkaarevaan vähemmistöön ja on muu kuin mies, häirintää tai epäasiallista kohtelua on kokenut opiskeluissa tai opiskelijatoiminnassa joka kolmas.
Välillä olen kuullut vastaavia tutkimustuloksia raportoidessani, ettei naisten tai vähemmistöihin kuuluvien pitäisi olla niin herkkähipiäisiä. Lähinnä kommentit ovat tulleet enemmistöön kuuluvilta miehiltä. ”Kyllähän sitä nyt pitää vähän naljailua kestää ja huumorillahan tässä vain!” Tämän ajattelutavan mukaan on ilmeisesti olemassa jokin raja, johon asti häirintä tai epäasiallinen käytös on ok tai ainakin siedettävää. Näin varmaan onkin – ihmisten kyky kestää tai sietää erilaisia asioita, kuten huonoa kohtelua, on välillä suorastaan ällistyttävä.
Ongelma on, ettei tätä sietämisen rajaa pysty mistään näkemään, eikä se ole aina sama edes samalla henkilöllä. Siksi olisi tärkeää, ettei kovin usein oltaisi itse kunkin sietämisen rajoilla. Kuten eräs opiskelija kommentoi sitseistä: ”Sitsit ovat tapahtuma, josta minulle naisena jäi hyvin epämiellyttävä olo. Päällepäin kaikki opiskelijat vaikuttivat mukavalle ja fiksuille, mutta sitseillä paljastui ihmisten misogyyninen ja rasistinen puoli. [--] Olisi kiva päästä sitsailemaan ja tutustumaan muihin ihan ilman tätä kaikkea ylimääräistä "huonoa teekkariutta", johon fuksit selkeästi opetetaan ensimmäisillä sitseillään.” (Opiskelijatutkimus 2021)
Kannattaa myös muistaa, että vähemmistöön kuuluva saattaa törmätä yhä uudelleen kielteisiin tai vähätteleviin kommentteihin, jotka antavat ymmärtää, ettei ko. henkilö kuulu hyväksyttyjen joukkoon tai on muiden mielestä jotenkin naurettava. Tällaisten kommenttien jatkuva kuuleminen nakertaa itsetuntoa, vaikkei olisikaan ”herkkähipiäinen”.
Häirinnän kitkemisessä ja yhdenvertaisen kulttuurin kehittämisessä riittää vielä tekemistä tekniikan aloilla. Onko teidän yliopistossanne toimivia keinoja? Kerro niistä meille ja laitetaan hyvät käytännöt jakoon!
Lisää aiheesta:
www.tek.fi/fi/uutiset-blogit/tekin-opiskelijatutkimus-vahemmistoon-kuuluminen-altistaa-hairinnalle
plan.fi/blogi/teknologia-alustoilla-ja-sovelluksissa-on-edelleen-liian-vahan-turvallisia-tiloja
tasaarvoisestiuralle.fi/tasa-arvo-ja-yhdenvertaisuusosaaminen-on-tulevaisuuden-tyoelamataito