Työni seuraa aika lailla perinteistä koululaisen lukuvuotta, osin koska teen noin puolet työstäni korkeakoulujen parissa. Toisen puolen työskentelen kansainvälisten asioiden kanssa. Loput työt jakaantuvat yleensä tasaisemmin.
Kaksi keskeisintä asiaa omassa työssäni tällä hetkellä ovat:
Kansainvälisessä työssä henkilöstön vahvempi osallistuminen itseään koskevaan päätöksentekoon Eurooppa-tasolla. Asia ei ole mitenkään uusi, mutta yhteiskunnallinen ja teknologinen kehitys tekevät tästä yhä polttavamman asian. Covid-pandemia antoi lisäksi sysäyksen itsenäisempään työskentelyyn. Pandemian seurauksena huomasimme, että voimme työskennellä monin eri tavoin, kunhan esimerkiksi etätyön askelmerkit sovitaan yhdessä. Kun on kaikille jotain, myös kaikki antavat parhaansa.
Olen itse sitä mieltä, että tulemme näkemään monien asiantuntija- ja muidenkin toimintojen siirtymisen takaisin vanhalle mantereelle lähemmäksi meitä. Pandemian ja nyt Ukrainan tilanteen yhteydessä olemme nähneet, kuinka herkästi logistiikkaketjut pettävät tai kuinka tärkeää on pitää suurin asiantuntemus uusimmissa asioissa omissa käsissämme.
Korkeakouluyhteistyössä kohtaan niin yliopiston yksittäisiä työntekijöitä kuin koko yliopistoyhteisön. Vaikka välillä tuntuu, että olen liiton edustajana eri puolella pöytää kuin he, niin itse koen, että lopulta kaikki haluamme samaa. Haluamme vahvan ja osaavan tiede- ja koulutusyhteisön, josta voimme olla ylpeitä. Tällä tavalla ajatellen yksittäistenkin jäsenten asiat asettuvat oikeaan kohtaan ja hankalatkin tilanteet hoituvat yhteistyössä työnantajien kanssa.
Entä minä itse – päivästä toiseen loppumaton määrä keissejä, tapaamisia ja asioiden hoitoa? Jokainen päivä on onneksi erilainen, sillä tuttujenkin asioiden suhteen on loputon määrä variaatioita. Jokainen ongelma on aina uusi juttu ja jokainen maaliin viety asia on uusi onnistuminen. Taustani on tutkijan, ja siis viihdyin siinä työssä erinomaisen hyvin, ja nyt voin monesti käyttää samaa uteliaisuutta ja uusien ratkaisujen keksimisen menetelmää myös edunvalvontatyössä. CRC:n kemian ja fysiikan käsikirjan sijaan käytän lakisivusto Finlexiä, mutta menetelmät ratkaisuineen ovat hyvin liki toisiaan. Työssäni suurin ongelma on, että aina en malta päästää irti ja ottaa myös vapaata. Onneksi vaimoni huolehtii hyvinvoinnistani.
Työni tulevaisuus näyttää kokonaisuutena melko samalta, mutta tiedän jo nyt, että uusia vivahteita on odottamassa ja aivonystyröitä saan hieroa ihan tosissani. Ensi talven yliopistolaisten palkkaneuvottelut tai kansainvälisten kysymysten ratkominen, fasilitoiminen tai vain maaliin saattaminen – aina on mistä valita.
Ja entäs se kaikkein tärkein – upeat työkaverit, kaikilla organisaation tasoilla. Muistanette Islannin menestyksen jalkapallon MM-kisoissa? Odottamaton menestys, ohi suurten futismaiden. Heillä oli erinomainen joukkue ja valmentaja (toiminnanjohtaja), joka osasi kysyä myös organisaation ulkopuolelta neuvoja ja antaa pelaajille tilaa olla oma itsensä parhaalla mahdollisella tavalla. Tätä on myös minun TEK, työpaikka jossa saan mahdollisuuden tuoda parhaat puoleni esille yhdessä työkavereideni kanssa. Niin, ja työkaverit myös JUKOssa, YTN:ssä ja muissa liitoissa jäseniä unohtamatta.