Maan hallitus päätti 17.12. eläkeputken poistamisesta asteittain vuodesta 2023 alkaen. Eläkeputkijärjestelmä luotiin aikoinaan laman tarpeeseen.
Kun 1990-luvun taitteessa luodun ansioturvan lisäpäiväoikeuden mallia laajennettiin vuonna 1991, yli 50-vuotiaita työttömiä oli niin paljon, ettei heidän uudelleen työllistymiseensä uskottu. Näin luotiin eläkeputkijärjestelmä, joka on helpottanut vanhimpien työntekijöiden valikoitumista irtisanottaviksi.
Suomen talouden kansainvälistyessä ja globaalin kilpailun kiristyessä yt-neuvotteluista ja ajoittaisista massairtisanomisista tuli erityisesti pörssiyritysten johtamisen arkea, joten eläkeputkelle löytyi uutta käyttöä. On ymmärrettävää, että yt-tilanteessa ja irtisanomisten toteutuessa kaikki työnantajalle tarjolla olevat apuvälineet kipeiden valintojen tekemisessä ovat tervetulleita.
Eläkeputken hyödyntäminen henkilöstöjohtamisen välineenä on kuitenkin ehkä vaikuttanut ajatteluumme tavalla, jonka vaikutuksia olemme aliarvioineet.
Eläkeputki on osana työttömyysturvan rakenteita työntänyt työkykyistä työvoimaa ulos kesken työuran. Kun samaan aikaan osaaminen, innovatiivisuus, arvontuotto ja dynaamisuus on korostunut työuralla pärjäämisen edellytyksenä, on ollut helppoa oppia kuvittelemaan yhteys iän ja näiden ominaisuuksien puuttumisen välillä.
Kun tämä mielikuva on käytännön tukemana kehittynyt tarpeeksi vahvaksi, etsitään irtisanottavia helposti vanhimmasta päästä, vaikka eläkeputkea ei edes olisi helpottamassa moraalista päätöksentekoa irtisanottaviksi joutuvista.
ELÄKEPUTKI LISÄSI YLI 55-VUOTIAIDEN TYÖTTÖMYYTTÄ MYÖS TEKKILÄISILLÄ
Vielä vuoden 1990 lopussa kaikista tekniikan yliopistokoulutetuista vain 1,2 % oli työttömänä. Huippu nähtiin vuonna 1993, jolloin työttömiä oli 8,3 %. Työttömyystilanne parani tasaisesti kohti vuosituhannen vaihdetta, jolloin enää 2,3 % diplomi-insinööreistä ja arkkitehdeista (ml. jatkotutkinnot) oli työttömänä.
Valitettavasti laman jälkeinen nousu ei työttömyystilastojen valossa koskenut yli 55-vuotiaita. Eläkeputki teki takuuvarmaa myyräntyötään kokeneimpien työntekijöiden tappioksi. 1990-luvun puolivälissä 55-59-vuotiaiden työttömyysprosentti oli 13,8 ja 60-64-vuotiaillakin tiukassa kasvussa, päinvastoin kuin muilla ikäryhmillä.
Vuoden 2008 talouskriisi käänsi työttömyyden taas uuteen nousuun. Taantuman huipulla vuonna 2015 tekniikan yliopistokoulutetuista 60-65-vuotiaita työttömiä oli peräti 16,3 %. Huomionarvoista on, kuinka 2008 talouskriisin jälkeen näyttää, että jo 50-55-vuotiaiden työttömyyskehitys näyttää ainakin ajoittain irtaantuvan jossain määrin omille teilleen kohti vanhempia ikäluokkia.
Ovatko mielikuvat työntekijän iän yhteydestä kompetenssiin siis tehneet tehtävänsä, vaikka eläkeputkea on ajan saatossa supistettu?
KOHTI TASA-ARVOISEMPIA KÄYTÄNTÖJÄ
On toivottavaa, että eläkeputken poistaminen johtaa irtisanomisten tasaisempaan jakautumiseen eri ikäryhmien välillä. Samalla meidän tulisi hylätä nopeasti vääristävät stereotyyppiset mielikuvat, joita olemme saattaneet liittää tiettyihin ikäryhmiin vuosikymmenten aikana.
Suomen väestö ikääntyy, mutta elää terveenä yhä pidempään. Samalla tarve työurien pidentämiseen on suuri. Suomi tarvitsee kaiken saatavilla olevan työvoiman ja osaamisen, ikään katsomatta.
