Lobbauksesta tulee helposti mystinen, kabinetinhämyinen kuva siitä, miten pienessä piirissä sovitaan, kuinka asiat hoidetaan. Kyse on kuitenkin huomattavasti arkisemmasta asiasta.
Yhteiskunnallisen vaikuttamisen tärkein tehtävä on tuoda päättäjien tietoon asioita, joilla voidaan tehdä parempia päätöksiä.
Vaikuttamisen perustyö on pitkäjänteistä jalkatyötä.
Sinun pitää tuntea henkilöt ja asiat, joihin haluat vaikuttaa sekä tietysti vaikuttamistyön aikataulut.
On turhaa puhua kiireisille päättäjille asiasta, joka ei ole heidän vaikutuspiirissään tai edes ajankohtainen.
Toisaalta, kun tunnet ihmiset ja asiat, yllättäen saattaa eteesi avautua vaikuttamisen ikkuna.
Viestin pitää olla myös napakka. Aikaa ei kannata tuhlata. Ja syytä on myös muistaa, että prosessi on vähintäänkin kaksisuuntainen: Et onnistu, jos vain puhut etkä kuuntele.
Vaikuttamistyössä tarvitaan myös kumppaneita. Se, että näkemyksesi jakaa joku muukin, tuo voimaa viestin taakse.
Tapaus, johon otsikossa viittaan, on yksi oman urani onnistumisista. Olin eduskunnan kuppilassa lounaalla ja kuulin sattumalta, että tarkastusvaliokunta tekee selvitystä Senaatti-kiinteistöistä.
Tämä johti lukuisiin keskusteluihin edustajien kanssa ja päätyi siihen, että halukkaat yliopistot ostivat valtion ulos kiinteistöyhtiöistään. Tämä tarkoitti vuositasolla ainakin 20 miljoonan euron säästöä.
Yksi esimerkki onnistuneesta vaikuttamistyöstä on työttömyystilanteessa olevien kansainvälisten osaajien maastapoistumisajan tuplaaminen kolmesta kuuteen kuukauteen.
Muutos olisi voinut olla suurempikin, mutta tässä vaiheessa pääsimme tähän saakka.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin pääkirjoituksena TEK-lehdessä 2/2025.
