Orpon hallituksen hallitusohjelma on saanut syystäkin kylmää kyytiä lukuisilta tahoilta. Ammattiyhdistyksissä ollaan raivoissaan ja maahanmuuttajataustaiset ovat olleet niin pettyneitä, että ensimmäiset mielenosoitukset nähtiin vain pari päivää hallitusohjelman julkaisun jälkeen.
Hallitusohjelmassa on kuitenkin paljon hyvääkin, ja erityisesti nämä hyvät tavoitteet painottuvat omissa silmissäni teknologiapolitiikkaan. Vihreän siirtymän teollisten investointien houkuttelu ja vauhdittaminen ovat elintärkeitä kirjauksia, sillä Suomella on erinomaiset mahdollisuudet menestyä vihreän siirtymän ratkaisujen tuottajana. Lisäksi ohjelmassa edelleen sitoudutaan vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteeseen sekä TKI-panosten kasvattamiseen neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuosikymmenen loppuun mennessä. Nämä ovat tärkeitä kasvun avaimia.
Hallitusohjelmaa tehtiin huolella ja hartaudella Orpon mukaan siksi, että asioista ei tarvitsisi tapella myöhemmin. Tämän myötä ohjelmassa riittääkin yksityiskohtia äitiyspakkauksen palloa myöten, mutta monet elintärkeät asiat ovat vielä täysin auki. Hallitusohjelman keskeisistä vihreän siirtymän tavoitteista ainakin sähkön tuotantokapasiteetin kaksinkertaistaminen, yhteiskunnan kääntäminen luontopositiiviseksi ja päästökauppasektorin hiilinegatiivisuus ovat tavoitteita vailla aikataulua. Hallituskauden aikana näitä tuskin on ajateltu saavutettavan, mutta esimerkiksi hiilineutraaliuden tavoitevuosi 2035 olisi sähkön tuotantokapasiteetin tuplaamisen tavoitteena liian väljä.
Aikataulujen puutteen lisäksi tavoitteita kohti vievien toimien valikoima ja mittakaava ovat vielä laajasti epäselviä. Taakanjakosektorin ilmastotoimet ovat auttamattoman laihoja ja koskevat lähes yksinomaan liikennettä. Maankäyttösektorilla nielujen vahvistamiseksi ei esitetä riittävästi toimia tarpeeseen nähden. Päästökauppasektorille puolestaan on hyvinkin laajasti kirjauksia, ja on ilahduttavaa, että esimerkiksi pienydinvoimaa edistetään nopealla aikataululla ja teknologiseen hiilensidontaan panostetaan. Riittävän rahoituksen varmistaminen tosin on vielä epäselvää, sillä hallitusohjelmassa rahoitusta on varattu edes päästökauppasektorin innovaatioihin verrattain vähän.
Hallitusohjelmassa myös linjataan, että hallituskauden alussa luodaan teollisuuspoliittinen strategia, jossa huomioidaan myös osaavan työvoiman saatavuus. Tämä onkin ehdottomasti tarpeen, sillä huolena on, että osaavan työvoiman puute muodostuu vihreän siirtymän pullonkaulaksi. Teollisuusstrategia on muutenkin tervetullut avaus ja kytkeytyy luontaisesti osaksi kansallisten ilmasto- ja luontotavoitteiden edistämistä.
Aika näyttää kuinka onnistuneita hallituksen valitsemat painotukset tulevat olemaan, mutta itse olisin nähnyt mieluusti laajemmalle kohdistuvia toimia. Kaikkien munien laittaminen samaan koriin on kuitenkin aina riski.
Loppuun vielä muutama vihreään siirtymään liittyvä ennuste hallituskaudelle:
- Ilmastopaneeli tekee hallituskauden alussa hallitusohjelman pohjalta arvion päästökuilusta, eli paljonko Suomen päästöt vähenevät ja paljonko lisätoimia pitäisi vielä päättää pysyäksemme Suomen ilmastolain asettamissa tavoitteissa. Ilmastopaneelin arviossa päädytään merkittävään päästökuiluun, ja hallituksen tulee päivittää taakanjako- ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmat vastaamaan ilmennyttä kuilua. Koska hallituksessa on vaikea päästä sopuun vaikuttavista toimista liikenteessä, maataloudessa ja metsäkysymyksissä, asia ratkaistaan näennäistoimilla.
- Hallituksen ilmastopolitiikasta tehdään useampi kuin yksi valitus tuomioistuimille tai oikeuskanslerille sen rikkoessa ilmastolaissa asetettuja tavoitteita
- Liikenteen sähköistymisen kehittyminen sujuu niin vauhdikkaasti, että fossiiliton liikenne etenee lopulta nopeammin kuin osasimme odottaa, joka osaltaan pelastaa hallituksen pahimmasta pinteestä. Tämä kuitenkin ilmenee vasta hallituskauden loppupuolella, kun sähköisten henkilöautojen ostohintapariteetti saavutetaan useammassa automallissa ja raskaan liikenteen sähköistyminen vauhdittuu.
- Hallituksen teollisuusstrategia onnistuu vauhdittamaan vihreää siirtymää Suomessa ja vahvistaa Suomen kykyä luoda ilmasto- ja luontoratkaisuja globaaleille markkinoille. Teollisuusstrategia vakiintuu teollisuuspolitiikan työkaluna myös tuleville hallituskausille.
