Kaikki on nykyään niin kallista koronavuosien ja Ukrainan sodan alkamisen jälkeen. Ensin nousivat tuottajahinnat globaalien toimitusketjujen ongelmien myötä ja sitten Euroopan energiamarkkina alkoi yskiä sodan aiheuttamien pakotteiden vuoksi. Seuraukset levisivät nopeasti kuluttajahintoihin ja tulokset ovat näkyneet päivittäistavaroiden ja palveluiden nopeana hintojen nousuna eli kuluttajahintainflaationa.
Inflaation reipas nousu herätti keskuspankit yli vuosikymmenen kestäneestä ruususen unestaan. Ne joutuivat palaamaan vanhan mandaattinsa mukaiseen hintavakauden puolustamiseen eli inflaation torjuntaan kiristämällä rahapolitiikkaa ja nostamalla nopeasti ohjauskorkojaan. Sen seurauksena myös markkinakorot lähtivät nousuun eli lainarahan hinta kohosi nopeasti.
Nollakorkoja oli jo alettu pitää pysyvänä olotilana ympäristössä, jossa inflaatio pysyi matalana keskuspankkien ultrakevyestä rahapolitiikasta huolimatta. Matalilla koroilla ei saatu reaalitalouden inflaatiota aikaan, vaan kaikki elvytys tuki vain sijoitusmarkkinoiden hintojen nousua eli sijoitusten arvostustasojen inflaatiota. Nollakorot houkuttelivat sekä yrityksiä että sijoittajia lainarahan käyttöön, joten velkaisuusasteet nousivat usean vuoden ajan.
Viime vuonna tilanne alkoi muuttua sekä yritysten että sijoittajien näkökulmasta. Materiaalien ja energian hintojen nousu alkoi kasvattaa yritysten hankintakustannuksia ja samalla kohonneet markkinakorot nostivat lainarahan hintaa eli korkokustannuksia. Harva yritys on pystynyt viemään kohonneita kustannuksiaan suoraan myyntihintoihinsa, joten kahta kautta tapahtunut kustannusten kasvu on rasittanut merkittävästi yritysten kannattavuutta.
Osakesijoittajalle kustannusten noususta johtunut kannattavuuden lasku näky yritysten heikkenevänä tuloskehityksenä, joka puolestaan vaikuttaa arvostuksia eli osakekursseja heikentävästi. Kannattavuuden parantamiseksi monissa yrityksissä on aloitettu säästäminen sopeuttamalla tuotantoa uuteen kustannusympäristöön. Tällöin tuloskuntoa saadaan kyllä parannetuksi, mutta se ei yleensä vedä vertoja myynnin kasvusta johtuvalla tuloskehitykselle.
Yksityisille kuluttajille tilanne on hyvin samankaltainen. Päivittäistavaroiden ja palveluiden hinnat ovat nousseet palkankorotuksia nopeammin, joten kuluttajien reaalinen ostovoima on heikentynyt. Lisäksi nousevat markkinakorot ovat iskeneet lainakustannuksiin voimakkaasti. Säästäjälle korkeampien korkotuottojen ympäristö sen sijaan sopii mainiosti. Säästämisestä on tullut jälleen hyve kasvaneiden kustannusten ja korkeampien korkojen ympäristössä. Ketään ei voi nyt kannustaa kuluttamaan ainakaan lainarahalla.
Kirjoittaja on diplomi-insinööri ja Työeläkeyhtiö Veritaksen sijoitusjohtaja.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin kolumnina TEK-lehdessä 4/2023.
- Haluatko lukea muita näkemyksiä? Lisää TEK-lehden kolumneja löydät täältä.