Joskus kriisit pakottavat katsomaan ja ajattelemaan asioita eri tavalla kuin ennen. Liian usein kuitenkin lukkiudumme vanhaan ajatteluun, tuttuun ja turvalliseen. Tästä pitää repäistä itsensä irti. Jokainen meistä etenee muutoskäyrää eri vaiheessa ja eri nopeudella. Jotkut ottavat nopeasti kunnon loikkia, toiset miettivät ja pohtivat luonteensa mukaisesti asioita perusteellisemmin. Kaikki silti etenevät. Meidän on huolehdittava siitä, että hidasliikkeisemmätkin pääsevät mukaan. Kukaan ei saisi pudota väliin.
Korona on pakottanut meidät ottamaan työntekijöinä valtavia loikkia. Etätyöstä ja sen mahdollisuuksista on puhuttu kauan, mutta puhetta on ollut toistaiseksi enemmän kuin tekoja. Vasta korona muutti asiat. Viime kuukausina monella alalla on ollut mahdollisuus huomattavasti tehokkaampaan tekemiseen. Etätöissäkin täytyy kuitenkin ottaa huomioon erilaisuutemme. On aloja ja tehtäviä, joissa etätyö ei ole mahdollista. Silloin kun se on mahdollista, on oltava tasapuolinen.
Kuulin yrityksestä, jossa suunniteltiin uuteen normaaliin palaamista. Oli kyse työpaikasta, jossa kaikilla ei ole mahdollisuutta etätyöskentelyyn. Asia päätettiin ratkaista niin, että kukaan ei tee tulevaisuudessakaan etätöitä. Haloo, elämmekö oikeasti 2020-lukua? Palkat, työnkuvat, tehtävät ja koulutus ovat kaikilla erilaisia. Miksi työn tekemisen paikan pitäisi olla kaikille sama?
