Tuotantotalouden kansainvälinen DI-ohjelma käynnistyi Tampereen teknillisellä yliopistolla (TTY) vuonna 2007. Tuolloin oli jo tiedossa, että pääsääntöisesti kehittyvistä maista tulevien ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden työllistyminen Suomeen on hankalaa.
Koska teekkarit yleisesti ja tuotantotalouden opiskelijat erityisesti ovat aina työllistyneet hyvin, myös kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden työllistymiseen haluttiin panostaa.
Opiskelijoiden tausta piti kääntää ohjelman vahvuudeksi ja niinpä päädyimme profiloimaan ohjelmamme kansainvälisen hankinnan ja myynnin kehittämiseen. Koulutamme tulevaisuuden markkina-alueilta tulevista nuorista insinööreistä hankinnan ja myynnin kehittämisen ammattilaisia.
Ohjelman profiili on osoittautunut onnistuneeksi. Viime vuonna kaksi kolmasosaa toisen vuoden opiskelijoista teki diplomityönsä palkallisena, suurin osa yksityisellä sektorilla. Lisäksi valmistuneista 65 prosenttia oli oman alansa töissä valmistumishetkellä, suurin osa Suomessa. Keskimäärin vastaava luku koko maassa on 25 prosenttia.
Kansainvälisen DI-ohjelmamme työllistymisluvut vastaavat TEKin tutkimusten mukaan suomalaisten teekkareiden työllistymistä valmistumishetkellä.
PALJON PAUKKUJA TYÖELÄMÄVALMIUKSIEN KEHITTÄMISEEN
Pelkkä ohjelman fokus ei kuitenkaan ole riittänyt, vaan myös monia pedagogiikkaan liittyviä elementtejä on jouduttu miettimään uudestaan.
Perinteisesti yliopisto-opetuksessa on korostunut kunkin opettajan oman alan substanssiosaaminen. Ohjelmassamme on substanssiopetuksen ohessa panostettu erityisesti suomalaiselle työelämälle ominaisten työelämävalmiuksien kehittämiseen.
Käytämme paljon aikaa erilaisten suomalaiselle työelämälle tyypillisten ”omituisuuksien” reflektointiin. Joku voisi ajatella sen olevan pois varsinaisesta koulutuksen sisällöstä, mutta mielestäni juuri se auttaa opiskelijoita tunnistamaan oman tulevan roolinsa kansainvälisissä osto- ja myyntiprosesseissa.
Ohjelmastamme valmistuvien nuorten diplomi-insinöörien tehtävänä on toimia sillarakentajina oman ja suomalaisen kulttuurin välillä. Juuri tästä muodostuu se ainutlaatuinen tuote, joka näyttää käyvän kaupaksi suomalaisilla työmarkkinoilla.
KESKEINEN TYÖKALU OPETTAJAJOHTOINEN YRITYSPROJEKTI
Yksi tärkeimmistä työkaluista työelämävalmiuksien kehittämisessä on ongelmalähtöinen oppiminen opettajajohtoisissa yritysprojekteissa. Kullakin opiskelijalla on oma projekti, jota viedään eteenpäin yhdessä opettajan kanssa. Tämä mahdollistaa erilaisten lähtötasojen huomioon ottamisen, kun projektin edetessä opiskelijan lähtötaso ja omaksumiskyky alkavat kirkastua opettajalle.
Projektien parissa työskenneltäessä ja vaikkapa yritysvierailulle ajeltaessa syntyy myös luontevia hetkiä opettajan ja opiskelijan väliselle dialogille. Monesti juuri näiden keskusteluiden myötä syntyy kasvatuksellisesti tärkeitä läpimurtoja.
Yritysyhteistyön reflektoinnin myötä opiskelijoille kirkastuu vaikkapa se, miten paljon mahdollisuuksia ja vastuuta suomalaiset yritykset ovat valmiita antamaan nuorille. Monista autoritääristä kulttuureista tuleville opiskelijoille tämä on todella hämmentävää. Esimerkiksi työhaastatteluissa opiskelijat eivät välttämättä yksinkertaisesti ymmärrä, miten omatoimisia nuorten ammattilaisten odotetaan Suomessa olevan, ja opiskelijat saattavat näin antaa itsestään tarpeettoman passiivisen vaikutelman.
YLIOPISTOSSA KASVAA NUORIA OSAAJIA
Ja koska kyseessä on yliopisto, oma projekti muodostaa empiirisen aineiston pienelle tutkielmalle. Yritysprojektin puitteissa harjoitellaan myös tieteellisen ajattelun kehittämistä, ja tässäkin opettajan kanssa käytävä dialogi on avainasemassa.
Monesti vaikkapa diplomityöhaastatteluissa onkin keskitytty käymään läpi opiskelijoiden projekteistaan tekemiä raportteja. Näin projekti auttaa profiloitumaan jollekin myynnin tai hankinnan kapeammalle osa-alueelle sekä myös dokumentoimaan syntyneen ymmärryksen ja osaamisen.
Kun projekteissa syntyneen osaamisen painopistealueita pohditaan yhdessä opiskelijoiden kanssa, ollaan jo melko syvällisten metataitojen kehittämisen äärellä – substanssin sijaan tässäkin korostuu yliopistojen kasvatustehtävä.
Kirjoittaja työskentelee yliopistolehtorina Tampereen teknillisessä yliopistossa.