Palkkaero miesten hyväksi on pienin vaativissa asiantuntijatehtävissä ja suurin ylimmässä johdossa.
Olen tutustunut asiaan niin yhteiskunnan, työnantajan kuin naisten näkökulmasta. Kehitystä kohti tasa-arvoista palkkauskehitystä hidastaa osin se, että naisten työnantajat maksavat valtaosan vanhemmuuden kustannuksista.
Kyse on työnantajan kantamasta äitiriskistä, jota se minimoi – myös palkkauksessa. Sen vuoksi naisten työsuhteet ovat useammin määräaikaisia. Tämä epäreiluus koskettaa lähes kaikkia tietyn ikäisiä naisia.
Eri laskelmien mukaan vauvasta koituvat kulut ovat äidin työnantajalle noin 12 000–17 500 euroa. Ne koostuvat muun muassa vanhempainvapaasta, sijaisen palkkauksesta ja sairaan lapsen hoitovapaasta.
Vuodesta 2017 alkaen perhevapaalta palaavan äidin työnantajalle on maksettu 2 500 euron kertakorvaus. Se on pieni askel oikeaan suuntaan. Reilu ratkaisu olisi se, että vanhemmuuden kustannukset siirretään vihdoin naisten työnantajilta yhteiskunnan eli meidän kaikkien maksettavaksi.
Palkka on toki vain yksi työn arvottamisen mittari. Yhä useammalle työn merkityksellisyys, hyvä johtaminen ja työilmapiiri ovat yhtä tärkeitä. Niiden vertailu onkin toisen tutkimuksen paikka.
