Algoritmit itsessään eivät syrji ketään, mutta algoritmien tekijöiden ajatusvinoumat voivat näkyä lopputuotteessa. Esimerkkejä on lukuisia, ajankohtaisena vaikka yhä useammassa kontekstissa hyödynnettävät kasvojentunnistusalgoritmit, jotka eivät osaa tunnistaa ruskeita kasvoja yhtä hyvin.
Keskeinen tapa vähentää ajatusvinoumia suunnitteluprosessissa on monimuotoiset tiimi, jolloin myöskään tekijäjoukon ajatusvinoumat ja katvealueet eivät ole homogeenisia. Mutta voimmeko olettaa, että tekniikan alalla ovat jo kaikki, ketkä sinne kyvyiltään sopivat ja alan mieleiseksi kokevat? Jos on taipuvainen uskomaan yksilön valintojen voimaan, ajattelee todennäköisesti ihmisten päätyvän eri aloille vapaasta valinnasta mieltymystensä mukaisesti.
Valinnanvapaudesta puhuttaessa on kuitenkin tärkeää huomata, mikä vapautta rajoittaa.
Viime aikoina keskustelu esimerkiksi pelikulttuurin häirinnästä on käynyt vilkkaana. On käynyt selväksi, että pelaamiskulttuuri voi olla todella karu kaikille, mutta erityisesti naisille. Lokaa lentää niin paljon, että ainakaan omana itsenään omalla kuvallaan ei moni nainen viitsi FPS-pelejä pelata. Samansukuinen ilmiö näkyy työelämässä yleisemminkin. Viime syksynä julkaistu Accenturen ja Girls who code:n kattava raportti tarjosi hätkähdyttävän luvun: puolet tekniikan alalle tulleista amerikkalaisista naisista oli vaihtanut pois tekniikan alalta 35 ikävuoteen mennessä, koska ei saanut yhdenvertaisia edellytyksiä toimia alalla. Erilaisten etnisten ryhmien naisten mahdollisuudet edetä johtotehtäviin olivat raportin havaintojen mukaan ratkaisevasti kiinni siitä, tukiko organisaatio kaikenlaisten ihmisten etenemistä.
Kyse ei ole siis pelkästään siitä, onko tekniikan alalla töissä ihmisiä, jotka osaavat suunnitella #kaikkientekniikkaa. Kyse on myös osaamispotentiaalin hukkaamisesta.
Mutta mieltymyksistä. Tuomme mukanamme niin työelämään kuin opiskeluvalintoihimme meille opetetut ajatukset – tai ajatusvinoumat. Ajatuksemme ovat opittua kulttuuria, ja koskevat sitä, mihin juuri itsemme kaltaiset ihmiset sopivat parhaiten ja mitä osaamme parhaiten. Opittua on pitkälti sekin, kuka ylipäätään kuuluu ”meihin” ja kuka ”muihin”. Usein nämä käsitykset ovat myös niin syvällä ajattelussamme, ettemme edes osaa niitä tunnistaa.
Pelkän kilpikonnamaisen hitaan kulttuurinmuutokset taakse ei tarvitse kuitenkaan jäädä pyörittämään peukaloitaan ja odottamaan uutta, kankeista käsityksistä vapaata sukupolvea. Kulttuuri muuttuu, kun sitä muutetaan. 15.4. järjestettävässä TEKTalksissa loistavat asiantuntijapanelistit pureutuvat siihen, miten muutos kohti kaikkien tekniikkaa tehdään.