Viime aikoina moni sellainenkin tuttu, joka on selvinnyt näennäisen hyvin korona-ajasta, on sanonut, että nyt alkaa tosissaan riittää. Fiksutkin ihmiset alkavat metsittyä ja erakoitua. Hyvinvointivelka on kasvanut valtavaksi eikä takaisinmaksu ole vieläkään käynnistynyt. Ratkaisevaa velan lyhentämisessä on uuden yhteyden synnyttäminen. Oman kuplan syövereistä on jaksettava kaivautua ihmisten ilmoille, vaikka tuntuu, ettei millään jaksaisi tai enää edes osaisi.
Organisaatio olemme me. Johtamisen professori Niina Nurmi sanoo haastattelussa (HS 16.1.22), että jos yhteys työkavereihin alkaa heikentyä, organisaatio on ongelmissa. Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitoksella työskentelevä Nurmi on tutkinut koko akateemisen uransa ajan virtuaalista työtä sekä ihmisten sitoutumista omaan työnantajaansa. Yhteytemme työkavereihin on kohta kahden vuoden ajan ollut ruudulla näkyvien naamojen tai pahimmillaan vain nimikirjaimien varassa. Siitä, miten negatiivisesti se on vaikuttanut meihin ihmisinä, on keskusteltu paljon. Nurmi muistuttaa, että vaarassa ovat myös organisaatiot – ne kun koostuvat meistä ihmisistä. Professorin mukaan ihmisten sitoutuminen työnantajaansa on vähentynyt ”ihan mielettömästi” ja irtisanoutumisvalmius lisääntynyt.
Me ja ne. Yksi koronavankeuden aiheuttama ikävä puoli on ihmisryhmien siiloutuminen. Kun normaali vuorovaikutus on jäänyt puuttumaan, ikääntyneet, työikäiset, nuoret ja lapset ovat liukuneet yhä kauemmaksi toisistaan. Jokaisella kun on erilaiset tarpeet. Sama on koskenut tiimejä työpaikoilla. Vaikka oman tiimin kanssa yhteys on juuri ja juuri saatu säilytettyä niin ”niiden toisten” touhuja ei enää ymmärretä ollenkaan. Inhimillistä kyllä, jokainen on omasta mielestään kärsinyt eniten – sen tämä julma ihmiskoe on osoittanut.
Pomoilla suurin vastuu. Kuten työpaikoilla aina, katseet kääntyvät ensin johtajiin. Niin myös hyvinvointivelan purkamisessa. Jonkun on laitettava reki liikkeelle, vaikka kyydissä olisi kuinka paljon kiviä. Jokaisen panosta yhteyden synnyttämistalkoissa tarvitaan. Hyvinvointivelka on niin iso, että normikeinot eivät riitä. Vaikeuskerrointa lisää se, että paluuta vanhaan ei ole, vaan edessämme siintää hybridityön aikakausi. Tarvitaan paljon uusia innovaatioita työtapoihin, johtamiseen, viestintään, oikeastaan kaikkeen työelämässä. Meidän pitää löytää yhteys toisiimme uudelleen, eikä se ole mikään helppo nakki. Me kuitenkin onnistumme siinä, yhdessä. Lämpöisempää ja ihmisläheisempää vuotta 2022!
