Naisen euro on edelleen 95 senttiä

Tekniikan korkeakoulutettujen miesten ja naisten välinen selittämätön palkkaero on pysynyt jo vuosia jotakuinkin ennallaan, 5–6 prosentissa. Se on kovin vähän verrattuna moniin muihin ryhmiin. Esimerkiksi nais- ja miesekonomien selittämätön palkkaero on Suomen Ekonomiliiton selvityksen mukaan noin 11 prosenttia yksityisellä sektorilla ja 4 prosenttia valtiolla.

Selittämättömällä palkkaerolla tarkoitetaan miesten ja naisten palkoissa olevia eroja, kun verrataan samanlaisissa tehtävissä ja samanlaisilla ominaisuuksilla työskenteleviä miehiä ja naisia. Medioissa usein esiintyvä hokema, että naisen euro on 80 senttiä, perustuu siihen, että verrataan naisten ja miesten keskipalkkoja sellaisenaan. Tekniikan akateemisten naisten euro olisi näin suoraviivaisesti laskettuna yksityisellä sektorilla 85 senttiä, valtiolla ja yliopistossa reilut 90 senttiä. Tällainen vertailu ei kuitenkaan ole kovin mielekäs, sillä ryhmien välillä on sukupuolen lisäksi monia muita eroja; naisvastaajat ovat esimerkiksi keskimäärin kaksi vuotta nuorempia.

Toisaalta osa siitä palkkaerosta, joka onnistutaan selittämään todellisilla eroilla, on kyseenalaista. Esimerkiksi koulutusohjelma, työtehtävä ja työnantajan toimiala selittävät palkkaeroa, mutta sitä tämä malli ei kerro, miksi naisvaltaisilla aloilla ja naisten suosimista tehtävistä maksetaan pienempää palkkaa tai miksi naiset eivät etene ylimpään johtoon.
 

Perhevapaa ei vaikuta juurikaan palkkaan

Tällä kertaa työmarkkinatutkimuksessa kysyttiin useita kysymyksiä perhevapaista, ja sivutuotteena saatiin tietoa niiden vaikutuksesta palkkaukseen. Lyhyt perhevapaa ei näyttäisi vaikuttavan palkkakehitykseen lainkaan. Huomattavan pitkän perhevapaan vaikutuskin on pienehkö (-3,1 %). Perhe­vapaista ei siis rangaista täysimittaisesti. Tämä lienee osin sitä selittämätöntä sukupuolten välistä palkkaeroa, vaikka nykyään perhevapaita käyttävät aktiivisesti molemmat sukupuolet.

Miehistä, joilla on alle kouluikäisiä lapsia, peräti 91 prosenttia kertoi olleensa jonkin aikaa perhevapaalla. Yli kolme neljäsosaa näistä vapaista oli vähintään kuukauden mittaisia, mutta yli puolen vuoden mittaisten jaksojen osuus (9 %) on vielä pieni naisiin verrattuna.

Ahkerointi palkitaan

Ylityöt tulisi korvata ylemmille toimihenkilöille siinä missä muillekin henkilöstöryhmille. Niiden ei siksi pitäisi oikeastaan vaikuttaa säännöllisen työajan kuukausipalkkaan, jota palkkamalli pyrkii selittämään.

Käytännössä paljon ylitöitä tekevät kuitenkin saavat suurempaa peruspalkkaa kuin normipäivää ahertavat työkaverinsa. He myös kertovat muita useammin saaneensa viimeksi kuluneen vuoden aikana henkilökohtaiseen suoriutumiseen perustuvan palkankorotuksen. Parhaassa tapauksessa ylitöistä voi siis saada palkaksi sekä ylityökorvauksen että palkankorotuksen.

Jos ylitöitä ei korvata ollenkaan, voi odottaa 4,5 prosenttia suurempaa peruspalkkaa verrattuna vastaavissa tehtävissä muualla työskenteleviin, joille ylityöt korvataan edes jotenkin. Asiasta omakohtaisesti kiinnostuneet kaivavat tässä vaiheessa varmaankin laskimen esiin ja selvittävät, onko oma saldo plussalla vai miinuksella.

Tulospalkkioidenkaan ei pitäisi vaikuttaa tähän palkkamalliin, sillä ne ohjeistettiin ilmoittamaan erikseen. Raha kuitenkin tulee rahan luo: työnantaja jolla on tulospalkkio-ohjelma, maksaa todennäköisesti muutenkin suurempaa palkkaa. Paremman peruspalkan päälle voi hyvässä lykyssä saada vielä tulospalkkiota.

Myös lisätutkinnoista saattaa saada lisää voita leivän päälle, mutta vain jos koulutusala on työn kannalta mielekäs. Erityisesti kaupallisen alan lisätutkinnosta on hyötyä palkkaneuvotteluissa. Tieteellisen jatkotutkinnon arvo tulee pääasiassa nopeamman urakehityksen kautta.

Yliopistojen rankingin perään on kyselty aina silloin tällöin. Jälleen sitä yritettiin ja melko turhaksi todettiin. Esimerkiksi Aalto-yliopiston kasvatit erottuvat hieman edukseen palkkavertailussa, ja Vaasan yliopisto jää muista jälkeen. Erot kuitenkin katoavat lähes tyystin, kun otetaan huomioon, mitä opintosuuntia eri yliopistot tarjoavat ja mille alueille niistä valmistuneet työllistyvät.

Kokonaan ulkomailla suoritettu tutkinto erottuu vielä tämänkin jälkeen negatiivisesti (-6,3 %), vaikka muutoin ulkomaankokemus on eduksi Suomen työmarkkinoilla. Sitä malli ei kerro, onko kyse ohuemmista työelämä­verkostoista, puutteista kielitaidossa, rasismista vai kenties siitä, että aloituspalkasta on sovittu vähäisin tiedoin Suomen palkkatasosta.
 

Eniten vaikuttaa kokemus ja toimiasema

Sukupuolen tai opinahjon sijaan tekniikan akateemisten keskinäisiin palkkaeroihin vaikuttaa ylivoimaisesti eniten työn vaativuus ja kertynyt kokemus. Tässä palkkamallissa nämä kuitataan perin suoraviivaisesti kahdella muuttujalla: ammattivuodet ja toimiasema.

Ammattivuosien määrää kuvaa ylemmän korkeakoulu­tutkinnon (diplomi-insinööri, arkkitehti tai maisteri) valmistumisesta kulunut aika. Lisävuosi tuo keskimäärin 2,5 prosenttia lisää palkkaa, mutta nousu on kiivaampaa uran alussa ja hiipuu loppua kohti (-3,7 % / 10 vuotta).

Tavallisesti tekniikan alan vastavalmistuneelle on ehtinyt kertyä 1–2 vuotta työkokemusta kesätöistä ja harjoitteluista, joten nolla ammattivuotta ei tarkoita aivan nollakokemusta. Jos valmistuminen on koulutusta vastaavien töiden vuoksi tapahtunut vuosien viiveellä siitä, kun suurin osa opinnoista oli jo suoritettu, niin nuo työelämässä kuluneet vuodet tulee tietenkin lisätä ammatti­vuosien määrään. Tällä kertaa vastaajilta ei kysytty opiskelu­aikaisen työkokemuksen määrää tai työttömyys­jaksojen yhteispituutta, joten niitä ei ole valmiiksi sisällytetty
palkkamalliin.
 

Kannattaa hankkia alainen

Tehtävien vaativuutta mitataan nykyään ahkerasti varsinkin julkisella sektorilla ja suurissa yrityksissä, mutta yhteismitallisia nämä palkkausjärjestelmät eivät ole. Työmarkkinatutkimuksessa vaativuuden arvioinnin ongelma on perinteisesti ratkaistu kysymällä toimiasemaa. Minimissään luokitus olisi muotoa: ylin johto, ylemmät toimihenkilöt, toimihenkilöt, työntekijät. Lähes kaikki tekniikan akateemiset kuitenkin kuuluvat kahteen ensimmäiseen ryhmään, joten jaottelua on tarkennettu niiden osalta. Ylemmät toimihenkilöt jaetaan vielä johtoon, ylempään ja alempaan keskijohtoon sekä kolmenlaisiin asiantuntijoihin.

Vaativuuden arviointi on siis jätetty vastaajan huoleksi. Osa arvioi yläkanttiin ja osa alakanttiin, mutta lopputulos näyttäisi toimivan tilastojen valossa riittävän hyvin.

Yleisin pulmatilanne liittynee siihen, että jo yli kolmanneksella tekniikan akateemisista tehtävät sisältävät toisten työn johtamista ja tehtävien jakamista muille, kuitenkin ilman esimiesasemaa ja suoria alaisia. Heitä on itse asiassa enemmän kuin varsinaisia esimiehiä. Tästä ns. projektipäällikkö-ryhmästä 76 prosenttia arvioi itse olevansa asiantuntijoita, mutta 24 prosenttia kokee kuuluvansa vähintään alempaan keskijohtoon. Jälkimmäisten kannattaisi hankkia edes yksi suora alainen, sillä myös yritysten omat vaativuuden arviointijärjestelmät tuntuvat tunnistavan paremmin perinteisen esimiestyön vaativuuden kuin virtuaali­tiimien vetämiseen liittyvät haasteet.