Seksuaalinen häirintä on edelleen ongelma suomalaisessa työelämässä. Vaikka suurin osa akavalaisten liittojen kyselyyn vastanneista ei ole kokenut seksuaalista häirintää työyhteisössään, niin häirinnän kokemukset ovat selvästi yleisempiä naisilla ja muunsukupuolisilla kuin miehillä.
17 akavalaista liittoa selvitti seksuaalista häirintää yhteisellä kyselyllä touko-kesäkuussa 2023. Tässä artikkelissa tarkastellaan valikoidusti kyselyn tuloksia sukupuolen mukaan sekä sateenkaarevien eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien vastaajien näkökulmasta. Kyselyn kokonaistuloksiin voi tutustua täällä.
Tilanne työyhteisössä
Tilannetta työyhteisössä selvitettiin väittämien avulla, joista kolme liittyi erityisesti seksuaaliseen häirintään. Kuten kuviosta 1 ilmenee, sukupuolten välillä on selkeitä eroja.
Miesten tilanne näyttää hyvältä: lähes kaikki miehet (95 %) ilmoittavat, ettei heidän tarvitse pelätä seksuaalista häirintää ja valtaosa (85 %) kertoo voivansa ilmoittaa häirinnästä ilman pelkoa. Lisäksi kolme neljästä miehestä (74 %) uskoo, että mahdolliseen häirintään puututaan työyhteisössä.
Myös naisista valtaosa (88 %) kertoo, ettei heidän tarvitse pelätä seksuaalista häirintää ja että häirinnästä voi ilmoittaa ilman pelkoa (79 %). Sen sijaan naiset eivät ole yhtä vakuuttuneita kuin miehet, että mahdolliseen häirintään puututaan työpaikalla: 58 prosenttia on samaa mieltä, 7 prosenttia eri mieltä, ja 27 prosenttia ei osaa ottaa kantaa.
Sukupuolekseen muu ilmoittaneet vastaajat suhtautuvat kaikkein epäilevimmin siihen, että työyhteisössä puututaan mahdollisesti ilmenevään seksuaaliseen häirintään: joka kolmas (34 %) on eri mieltä väittämän kanssa, kun samaa mieltä on vain hieman useampi (37 %). Lisäksi joka neljäs (26 %) muunsukupuolinen pelkää seksuaalista häirintää työpaikallaan, ja kokee muita harvemmin voivansa ilmoittaa häirinnästä ilman pelkoa (59 % samaa mieltä, 20 % eri mieltä). Nämä tulokset ovat huolestuttavia.
Sukupuolivähemmistöön kuuluvien tilanne työyhteisössä näyttää yhtä heikolta kuin muunsukupuolisten vastaajien (taulukko 1). Seksuaalista häirintää ilmoittaa pelkäävänsä 22 prosenttia, joka neljäs (25 %) ei voi ilmoittaa häirinnästä ilman pelkoa, ja 26 prosenttia epäilee mahdolliseen häirintään puuttumista.
Seksuaalivähemmistöön kuuluvat vastaajat puolestaan kokevat tilanteen jossain määrin myönteisemmin (taulukko 1). Aikaisempien tutkimusten perusteella on todennäköistä, että seksuaalivähemmistöön kuuluvat miehet kokevat tilanteen parempana kuin naiset tai ei-binääriset (tekniikan alalla esimerkiksi: Opiskelijatutkimus 2021).
Seksuaalisen häirinnän kokemukset
Häirintää kokemattomien vastaajien osuus on korkein (94 %) miehillä ja toisaalta matalin (69 %) muunsukupuolisilla (kuvio 2). Vaikka suurin osa vastaajista ei siis ilmoita kokeneensa häirintää, seksuaalisen häirinnän kokemukset ovat selvästi yleisempiä naisilla ja muunsukupuolisilla kuin miehillä. Naisista 12 prosenttia raportoi kokeneensa kasvokkain tapahtunutta seksuaalista häirintää työyhteisössään viimeisen kolmen vuoden aikana ja 3 prosenttia on kokenut häirintää verkossa. Vastaavat luvut miehillä ovat 4 ja 1 prosenttia.
Kyselyn perusteella sateenkaarevien vähemmistöjen kokema seksuaalinen häirintä on huolestuttavan yleistä. Muunsukupuolisista peräti 25 prosenttia kertoo kokeneensa häirintää kasvokkain ja 10 prosenttia verkossa (kuvio 2). Sukupuolivähemmistöön kuuluvilla vastaajilla seksuaalisen häirinnän kokemukset ovat vielä hieman yleisempiä: 28 prosenttia ilmoittaa kokeneensa häirintää kasvokkain ja 10 prosenttia verkossa (taulukko 2). Myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvista joka viides (20 %) on kokenut häirintää kasvokkain ja 5 prosenttia verkossa.
Seksuaalinen häirintä on yleisimmin ollut sanallista (taulukko 3). Muunsukupuolisiin vastaajiin on merkittävästi miehiä tai naisia useammin kohdistettu myös fyysistä ja/tai sanatonta häirintää sekä kuvan tai kuvien lähettämistä. Asiattomiin kommentteihin jossakin sähköisessä kanavassa ovat harvimmin törmänneet miehet (12 %), useimmin taas muunsukupuoliset (54 %) sekä sukupuolivähemmistöihin kuuluvat (47 %). Myös naisiin ja seksuaalivähemmistöihin kuuluviin on kohdistettu miehiä useammin asiattomia kommentteja sähköisissä kanavissa (19 % ja 27 %).
Työnantajan toimenpiteet
Miehet näyttävät selvästi naisia tai muunsukupuolisia useammin joko tietävän tai olettavan, että työnantaja on tehnyt aktiivisia toimenpiteitä häirinnän ehkäisemiseksi (kuvio 3). Esimerkiksi: miehistä 44 prosenttia ilmoittaa, että työnantaja on laatinut ohjeistuksen seksuaalisen häirinnän varalle, kun naisista näin kertoo 33 prosenttia ja ei-binäärisistä vastaajista 22 prosenttia.
Edelleen on huolestuttavaa, että häirintää eniten kokeviin ryhmiin kuuluvat ilmoittavat muita harvemmin tietävänsä kenen puoleen kääntyä häirintää kohdatessaan (kuvio 4). Kun miehistä ja naisista noin 80 prosenttia ilmoittaa tietävänsä kenen puoleen kääntyä, muunsukupuolisista näin kertoo 63 prosenttia ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista vain hieman yli puolet (53 %). Vastaavasti sukupuolivähemmistöihin kuuluvista peräti 39 prosenttia ilmoittaa, ettei tiedä kenen puoleen kääntyä.
Lopuksi
Työnantajan tulisi aktiivisesti seurata, esiintyykö työpaikalla häirintää, ja puuttua työpaikalla ilmenevään häirintään oma-aloitteisesti. Häirintää voidaan myös ehkäistä esimerkiksi laatimalla hyvän työkäyttäytymisen pelisäännöt ja huolehtimalla, että jokainen työyhteisössä on tietoinen siitä, että häirintään puututaan johdonmukaisesti.
Kyselyn perusteella muunsukupuolisten ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien tilanne työyhteisössä on selvästi heikompi kuin miesten tai naisten. Sateenkaareviin vähemmistöihin kuuluvat vastaajat kokevat enemmän häirintää ja toisaalta luottavat vähemmän työnantajan puuttumiseen. Saman suuntaisia tuloksia saatiin myös UN Women Suomen tutkimuksessa.
Avoimissa kommenteissa sateenkaarevien vähemmistöjen tilannetta ja puuttumisen vaikeutta kuvataan muun muassa seuraavasti:
- Hankalia esim. tilanteet, joissa joku heittää vaikkapa transvihamielistä läppää niin että se ei kohdistu kehenkään mutta on asiatonta. Puuttuminen haastavaa ja siihen kaipaisi tukea ja työkaluja ja ikään kuin luvan työnantajalta.
- Sukupuolivähemmistöön kuuluva henkilö saa kuunnella jatkuvasti syrjivää huulen heittoa. On vaikea puuttua, kun (mies)enemmistöllä ei ole mitään ongelmaa.
Tämän kyselyn tulosten perusteella työyhteisöjen puuttumisessa seksuaaliseen häirintään ja sen ehkäisemisessä onkin huomattavasti parantamisen varaa. Lisäksi aiheeseen liittyy paljon epätietoisuutta, joten myös henkilöstön tietoisuutta (mahdollisista) ohjeistuksista ynnä muista on tarpeen lisätä.
Lisää seksuaalisesta häirinnästä työelämässä löytyy Tilastokeskuksen raportista
Miten tutkittiin
17 akavalaista liittoa selvitti seksuaalista häirintää ja seksismiä työelämässä yhteisellä kyselyllä. Kyselyn toteutti Taloustutkimus 30.5.–18.6.2023 ja siihen vastasi 5 931 henkilöä.
Mukana olevat liitot olivat: Agronomiliitto, Akavan Erityisalat, AKI-liitot, Insinööriliitto IL, Juristiliitto – Juristförbundet, Kasvatuksen ja Nuorisotyön Asiantuntijat KNT, KTK Tekniikan Asiantuntijat, Kuntoutusalan Asiantuntijat, Luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto Loimu, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia, Suomen Ekonomit, Suomen Eläinlääkäriliitto, Suomen Lääkäriliitto, Tekniikan akateemiset TEK, Tradenomit, Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ja Yksityisalojen Esimiehet ja Asiantuntijat YTY.
Kohdejoukkona olivat sekä työmarkkinoilla olevat liittojen jäsenet että opiskelijat. Kutsu kyselyyn lähetettiin lähes 168 000 henkilölle ja vastausprosentti oli 4. Vaikka vastausprosentti oli alhainen, oli vastaajamäärä kuitenkin suuri, joten tuloksille voitiin tehdä tilastollista tarkastelua. Lisäksi, koska kyselyn tarkoituksena oli ymmärtää paremmin seksuaalista häirintää ja seksismiä työelämän ilmiönä, vastaajapopulaation mahdollista vinoumaa ei pidetty ongelmallisena.
Tiedonkeruu toteutettiin kolmella kielellä (suomi, ruotsi ja englanti). Liitot toimittivat linkin jäsenilleen (joko osalle jäsenistä satunnaisesti tai koko jäsenistölle) sekä vastasivat muistutusviesteistä.
Tässä artikkelissa käytetään kuvailevia menetelmiä (frekvenssit, ristiintaulukoinnit).
Kyselyssä käytetyt termit avattiin kysymyslomakkeella seuraavasti:
- Kyselyssä seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.
- Seksismi tarkoittaa sellaisia tekoja tai näkemyksiä, jotka väheksyvät, alistavat tai syrjivät henkilöä tämän sukupuolen, sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella.
- Seksuaalivähemmistöllä tarkoitetaan ihmisiä, jotka ovat seksuaaliselta suuntautumiselta muita kuin heteroseksuaaleja. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat esimerkiksi homot, lesbot, aseksuaalit ja biseksuaalit.
- Sukupuolivähemmistöt on kattokäsite, jolla viitataan henkilöihin, jotka eivät koe syntymässä määriteltyä sukupuolta omakseen tai joiden sukupuoli, sen ilmaisu ja kokemus eivät kaikin tai jollain tavoin vastaa normatiivisia käsityksiä sukupuolesta ja jotka itse määrittelevät kuuluvansa johonkin sukupuolivähemmistöön, kuten transsukupuoliset, transvestiitit, muunsukupuoliset tai intersukupuoliset.
Mitä muuta TEK tutkii?
Me TEKissä tutkimme jatkuvasti tekniikan alan työelämää, esimerkiksi palkkoja, yhdenvertaisuutta ja työssä tai opinnoissa jaksamista. Olemme tutkineet ja tuottaneet tietoa monista teemoista useiden vuosien ajan – voit tutustua ja vertailla tuloksia esimerkiksi aikasarjavisualisaatioiden avulla. Lue lisää tutkimuksistamme: www.tek.fi/tutkimus