Syyskuun lopussa pidettiin järjestyksessään 29. European Union Contest for Young Scientists eli tuttavallisemmin EUCYS. Tähän suureen kansainväliseen tiedekilpailuun osallistuu nuoria tutkijoita ympäri maailman, tänä vuonna kilpailutöitä oli 89.
Suomen edustajat valitaan TEKin ja Opinkirjon vuosittain järjestämän Tutki-Kokeile-Kehitä-tiedekilpailun kautta. Keväällä lukiolaisten sarjan voittaneet Stefan Rua ja Barry Owiti saivat lähteä lahden yli Tallinnaan, jossa EUCYS tänä vuonna järjestettiin. Töihin voit tutustua täällä. Huoltajiksi pääsin minä TEKistä ja Jasmin Välimäki Opinkirjolta. Meille molemmille tämä oli ensimmäinen matka EUCYSiin, joten koko porukkaa taisi jännittää ensimmäisenä päivänä yhtä paljon.
PERJANTAI 22.9.: KISAAN VALMISTAUTUMINEN ON TEKNIIKKALAJI
Ohjelmassa oli matkustamisen lisäksi kilpailijoiden oman standin valmisteleminen ja postereiden ripustaminen, joka osoittautui tekniikkalajiksi ja vaati meidän kaikkien osallistumisen – eikä ihan rypyttä onnistuttu kuitenkaan! Samalla saimme ensisilmäyksen tapahtuma-alueeseen, joka levittäytyi lentokentän läheisyyteen, Ülemisten kaupunginosaan.
Kilpailuun valmistautuminen alkaa kuitenkin jo paljon ennen lähtöä. Kilpailijat suunnittelevat posterit oman työnsä pohjalta, hiovat työnsä esittämistä ja valmistautuvat kaikin tavoin tuomareiden haastaviin kysymyksiin.
LAUANTAI 23.9.: AVAJAISPÄIVÄ
Ensimmäisenä varsinaisena kilpailupäivänä alkoi tapahtua: saimme seurata vaikuttavaa avajaisjuhlaa, ja Barry ja Stefan joutuivat ensimmäistä kertaa tuomareiden kynsiin. Tuomarointikierroksia on kilpailun aikana viisi, ja jokainen kierroksista on kolme tuntia pitkä. Kilpailijoille tuomaroinnit ovat rankkoja ja jännittäviä, koska oman standin luona on päivystettävä lähes koko aika, mutta tuomareita saattaa paikalla käydä vain yksi. Toisaalta tuomariston jäseniä saattaa päätyä yhden kilpailijan puheille useita, eikä koskaan voi tietää, millainen päivästä muodostuu.
Toisaalta tuomarit ovat uteliaita ja innostuneita nuorten töistä, ja arvioinnit voivat olla hyvinkin rentoja. Tuomareiden puheenjohtaja Attila Borics nauroikin, että ensimmäisenä päivänä voittajatöiden löytäminen erinomaisten ja mielenkiintoisten töiden joukosta tuntui mahdottomalta, kun hän huomasi antaneensa kaikille arvioitavilleen täydet pisteet.
SUNNUNTAI 24.9.: UUSIA TUTTUJA
Me huoltajat pääsimme huikealle retkelle Lahemaan kansallispuistoon ihastelemaan vanhoja kartanoita ja kalastajakylää itään Tallinnasta. Samalla saimme kuulla tiedekasvatuksesta Virossa ja tutustuimme esimerkiksi suosittuun televisiokilpailuun, Rakett 69:ään, jossa virolaiset nuoret pääsevät kilpailemaan toisiaan vastaan tiedetehtävissä.
Samaan aikaan Barry ja Stefan saivat mahdollisuuden tutustua toisiin nuoriin tutkijoihin ja solmia suhteita, jota saattavat tulevaisuudessa osoittautua korvaamattomiksi. Ohjelmassa oli ainakin jo perinteeksi muodostunut joukkuekilpailu, jossa ryhmien tulee rakentaa pilleistä mahdollisimman korkea rakennelma, joka pysyy tukematta pystyssä. Olimme haljeta ylpeydestä, kun kuulimme, että Stefan kuului voittajajoukkuesseen, jonka pillitorni kipusi yli kolmeen metriin!
MAANANTAI–KESKIVIIKKO 25.–27.9.: JÄNNITYS TIIVISTYY
Maanantaina olivat viimeiset tuomarointikierrokset, ja meitä alkoi jännittää jo tiistain palkintoseremonia, joka pidettiin vaikuttavassa Estonia Concert hallissa Vanhankaupungin kupeessa. Kilpailua selvästi arvostettiin Virossa, sillä pääpalkinnot oli jakamassa Viron presidentti Kersti Kaljulaid.
Vaikka odotukset olivat korkealla, ei tällä kertaa merkittävää menestystä Suomeen tullut. Kokemus oli kuitenkin vertaansa vailla meille kaikille, ja keskiviikon jäähyväisjuhlassa tuntui, kuin olisi istunut ystävien keskellä. Tunnelma läpi koko tapahtuman oli niin yhteisöllinen ja lämmin, ettei voinut kuin jäädä toivomaan, että näihin upeisiin maailman ihmettelijöihin saa törmätä vielä uudelleen.