Työllisyysasteesta puhuttaessa meillä on ongelma esimerkiksi Ruotsiin verrattuna. Osa-aikaisen työskentelyn mahdollisuudet ovat heikot. Olemme joko 100 % töissä tai sitten ei töissä ollenkaan.
Opiskelijoiden osalta tilanne näyttää kuitenkin aivan erilaiselta. Uusimman TEKin opiskelijatutkimuksen mukaan viime vuonna puolet opiskelijoista työskenteli lukukausien aikana. Heistä vähän yli puolet työskenteli osa-aikaisesti, joten kaiken kaikkiaan lähes neljännes kaikista opiskelijoista oli kokopäivätyössä.
Opintojen osalta noin 23 prosenttia vastaajista suoritti viime vuonna 1–39 opintopistettä ja kun virallinen tavoite on 60 opintopistettä, niin voidaan todeta heidän suorittaneen opintoja osa-aikaisesti. Tämä joukko on hyvin moninainen, mutta yliopistoissa tätä ei virallisesti tunnisteta. Meillä on jo pidempään työelämässä olleille suunnattuja tutkinto-ohjelmia, joissa opinnot on suunniteltu tehtäväksi työn ohessa, mutta suurimmalle osalle tätä mahdollisuutta ei ole.
Osa-aikaopiskelijuus pitää aidosti tunnustaa. Luodaan opiskelijoille aito mahdollisuus siirtyä niin halutessaan osa-aikaopiskelijaksi. Syynä osa-aikaiseen opiskelemiseen voi olla halu tehdä töitä, perheen perustaminen tai esimerkiksi opiskelukyvyn heikentyminen. Oli syy mikä tahansa, me tarvitsemme tapoja, joilla osa-aikaisesti opiskelevat voisivat edistää opintojaan ja valmistua.
Mitä osa-aikaopiskelijastatus voisi tarkoittaa opiskelijalle? Käytännössä sitä, että hänellä olisi nykyistä joustavampi mahdollisuus suorittaa opintoja. Myöskin opintoaikoihin liittyviä rajoja voisi tällöin höllentää. Samalla olisi hyvä käydä keskustelua siitä, mitä opintoihin liittyviä etuisuuksia ja alennuksia työssäkäyvä opiskelija saa. Esimerkiksi alennukset joukkoliikenteessä eivät tunnu perustelluilta.
Myös korkeakoulujen rahoitusmalli on ongelmallinen osa-aikaisuuden näkökulmasta. Yhtenä osana mallia on tutkinnonsuorittaneiden määrä ja tässä indikaattorissa saa lisähyötyä, jos opiskelija valmistuu nopeasti ja toisaalta hitaasti valmistuvasta rahoitus on pienempi. Tästäkin syystä tarvitsemme virallisen osa-aikaopiskelijastatuksen, jotta korkeakoulujen rahoitusta ei heikentäisi joustavat ratkaisut.
Ei olisi myöskään pahitteeksi julkiselle keskustelulle, että kaikkia opiskelijoita ei leimata laiskoiksi, kun osa ei suoritakaan täysiä opintopisteitä vaan tekee työtä tai muuta yhteiskunnallisesti merkittävää opintojen rinnalla.
Uskon, että osa-aikaisuuden tunnustamisella olisi merkittävä vaikutus myös siihen, että korkeakoulujen henkilökunnalla olisi nykyistä suurempi intressi tukea niitä opiskelijoita, jotka syystä tai toisesta eivät pysty tai eivät halua opiskella täysipäiväisesti.
Olen itse ”harrastanut” muutaman vuoden työn ja perheen ohessa politiikan ja viestinnän maisteriopintoja Helsingin yliopistossa. Vaikka opinnot ovatkin edenneet kurssi kerrallaan, niin todellinen buusti taisi lopulta tulla korona-aikana, kun kurssit siirtyivät verkkoon ja joustot lisääntyivät merkittävästi.
Toivon, että päästessämme eroon pandemiasta, ei joustoista tarvitsisi luopua. Uskon, että joustavuus toteutuu parhaiten, kun tunnustamme sen, että merkittävä osa korkeakouluopiskelijoista on nyt ja jatkossa osa-aikaopiskelijoita.
