Ennen eduskuntavaaleja pääministeri Orpo vakuutti, että koulutus on rahoitusleikkauksia pohdittaessa erityissuojeluksessa. Alkukesästä julkaistun hallitusohjelman perusteella näyttääkin siltä, että koulutus ja osaamisasiat selviytyvät melko hyvin. Monella muulla saralla säästöt ovat rajujakin, ja työllisyyspoliittisista toimenpiteistä tulemme varmasti vielä kuulemaan.
Yksi selkeä leikkauskohde kuitenkin löytyy. Aikuiskoulutustuki aiotaan lakkauttaa.
Pidetty tukimuoto
Aikuiskoulutustuki on yleensä opintovapaan yhteydessä käytettävä tukimuoto. Se mahdollistaa monenlaisen opiskelun: tutkinnon loppuun suorittamisen, osaamisen kehittämisen tai vaikkapa alanvaihtoon valmistautumisen. Siinä missä opintotuki on suunnattu ensimmäistä tutkintoaan opiskelevalle nuorelle, aikuiskoulutustuki on tarkoitettu työelämässä pidempään olleille. Tuen käyttäjät ovat varsin tyytyväisiä. Yli puolet käyttäjistä pohtii alan vaihtoa, ja suunnitelmat toteutuvatkin suurimmalla osalla. Myös nykyisen työn kuormittavuus ja entistä korkeamman tutkinnon suorittaminen ovat keskeisiä perusteita tuen hakemiselle. Alanvaihtajat suuntaavat erityisesti sote-alalle, mutta noin 15% suuntaa myös tekniikan ja liikenteen pariin.
Tekkiläiset eivät ole kovin ahkeria aikuiskoulutustuen käyttäjiä. TEKin oman työmarkkinatutkimuksen mukaan vain noin 4% on käyttänyt aikuiskoulutustukea. Käyttäjät ovat kuitenkin erittäin tyytyväisiä tukeen, jota on käytetty erityisesti puolivalmiin tutkinnon loppuun saattamiseen ja osaamisen kehittämiseen.
Mielenkiintoinen jatkotutkimuksen paikka voisi olla aikuiskoulutustuen käyttö TEKin tulevien jäsenten keskuudessa. Työllisyysrahaston mukaan tukea käyttävät mielellään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet nimenomaan koulutustasonsa nostamiseen, eli ylemmän tutkinnon suorittamiseen. Samalla yliopistojen tekniikan alan maisteriohjelmiin tulee koko ajan enemmän opiskelijoita, joilla on taustallaan ammattikorkeakoulututkinto. Sattumaa?
Menevillä mättähillä
Aikuiskoulutustuki on kuitenkin ollut useammankin tahon tähtäimissä jo vuosien ajan. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on tasaisesti julkaissut tutkimuksia, joissa on kritisoitu erityisesti tuen suuntautumista. Myös valtiovarainministeriö on useampaan kertaan ehdottanut tuen rajaamista tai poistamista, erityisesti positiivisten työllisyysvaikutusten vuoksi.
Hallitusohjelman leikkaus ei siis tule yllätyksenä. Keskeiseksi ongelmaksi julkisessa keskustelussa on nähty tuen suuntautuminen jo valmiiksi pitkälle koulutetuille. Julkisen rahan tulisi suuntautua sitä kipeimmin tarvitseville, ja kaikkein vähiten sitä tarvitsisivat asiallisesti tienaavat yliopistokoulutetut – kuten tekkiläiset.
Samalla argumentilla on muuten perusteltu ainakin aikuiskoulutustuen leikkauksia, vapaan sivistystyön leikkauksia ja samantasoisten korkeakoulututkintojen suorittamisen rajoittamista. Kaikki nämä toimenpiteet löytyvät hallitusohjelmasta, ja aika näyttää, miten ne toteutuvat.
Yksinkertaisempi koulutuspoliitikko toki nostaa nyt sormensa kysymyksen merkiksi. Jos ongelma on tuen optimaalinen suuntautuminen eikä tukimuoto itse, miksi aikuiskoulutustuki lakkautetaan kokonaan?
Minulla ei ole tähän kysymykseen vastausta. Sen tiedän, että julkisen materiaalin perusteella valtiovarainministeriö piti ennen hallitusneuvotteluja ja niiden aikana esillä eri vaihtoehtoja. Tuen kestoa olisi voitu leikata tai tuki kohdentaa muille kuin korkeakoulutetuille. Esimerkiksi jälkimmäisellä vaihtoehdolla arvioitiin paikattavan julkista taloutta 89 miljoonalla eurolla. Se ei näemmä riittänyt.
Säästöillä on seurauksensa
Ajankohta aikuiskoulutustuen lakkauttamiselle ei ole kovin hyvä. Kyseessä on kohtuullisen suosittu tuki, joka mahdollistaa alanvaihdon ja osaamisen kehittämisen melko joustavasti ja tehokkaasti. Tuen lakkauttaminen kokonaan on ronski toimi, jonka seurannaisvaikutuksia on vaikeaa arvioida. Jatkuvan oppimisen kannalta ne eivät ole varmasti positiiviset.
Hallitusohjelman pohjalta voidaan sen sijaan melko hyvin arvioida, keihin tuen lakkauttaminen osuu. Jos ja kun ääneen lausumattomana tausta-ajatuksena on, että hyväosaisilla on varaa kouluttautua omilla rahoillaan, niin lopputulos on aika masentava. Jos fyffe finns, niin kouluttautuminen onnistuu. Jos taas aikuiskoulutustuki on käytännössä ehto alanvaihdolle, osaamisen laajentamiselle tai koulutustasonsa nostamiselle, niin ikävämpi juttu. Vielä jos sattuisi haluamaan kouluttautua jollekin ei-älyttömän-työvoimapulaiselle alalle tai alan sisällä, niin vaihtoehdot ovat vähissä.
Tekkiläisen kannalta harmittaa, että hyvä vaihtoehto oman osaamisen kehittämiselle poistuu. Toki tuen leikkaus tulee varmaankin näkymään työttömyysvakuutusmaksun pienenemisenä ja siten tekkiläisen palkkapussissa nettopalkan kasvuna. Työnantajatkin ovat varmasti tyytyväisiä. Varsinaista valtion rahaa kuitenkin säästyy vähänlaisesti, koska aikuiskoulutustukea rahoittaa Työllisyysrahasto.
Näinä aikoina, kun työtehtäviä ja -paikkoja syntyy ja katoaa, eikä työmarkkinoilla varmaan ole luvassa ainakaan helppoja aikoja, leikkaus tuntuu vaikealta hyväksyä. Väkisin miettii, kuinka mielekkäänä tämä leikkaus nähdään vaikkapa 10 vuoden päästä. Toivottavasti hallituksella on viisautta pohtia ohjelmansa linjoja uudemman kerran tai ihan vähintään luoda korvaavia rakenteita niitä kipeimmin kaipaavien alojen ja ihmisten tarpeisiin.
Lisäys tekstin toiseksi viimeiseen kappaleeseen hallituksen budjettiriihen pohjalta:
Työllisyysrahasto on esittänyt, että työttömyysvakuutusmaksuja alennetaan 1,4 prosenttiyksikköä. Hallitus on siirtämässä 0,2 prosenttiyksikköä tästä ansiotuloverotuksen korotukseen. Tämä on se osa, joka arvioiden mukaan johtuu suoraan hallituksen leikkauksista työttömyysturvaan sekä aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta.
TEKin mielestä hallituksen ei tulisi siirtää näitä rahoja pois palkansaajien taskuista. Jos hallitus kuitenkin säästöikseen katsomansa osan siirtää, niin esitetty tapa tämän toteuttamiseen ei ole reilu.
Käytännössä vakuutusmaksut menevät 50/50 jaolla palkansaajien ja työnantajien kesken. Hallituksen suunnitelmassa alennuksen heikennys menee kuitenkin täysin palkansaajien kukkaroista.
