Haastattelimme syksyllä maisteritutkintoaan suorittavia opiskelijoita. Halusimme ymmärtää opiskelijoiden arkea ja elämää kehittääksemme TEKin palveluita. Keskustelimme siitä mikä heille on tärkeää, mistä he saavat iloa ja mitkä asiat omassa arjessa kuormittavat tai syövät energiaa.
Oma hyvinvointi nousi vahvana teemana esiin lähes kaikissa keskusteluissa. Valitettavan moni opiskelija kertoi olevansa stressaantunut tai huolissaan omasta jaksamisestaan. Muutama oli kokenut vakavan uupumuksen tai muita mielenterveyden haasteita. Samaa surullista tarinaa kertoo myös TEKin opiskelijatutkimus: Yli 40% tekniikan alan yliopisto-opiskelijoista on huolissaan jaksamisestaan jatkuvasti tai usein. Yli puolet murehtii opintoihin liittyviä asioita vapaalla. Joka kolmas kokee hukkuvansa opintojen aiheuttamaan työmäärään.
Kiire ja ajankäytön haasteet korostuivat myös haastatteluissa. Lähes kaikki opiskelijat sanoivat, että oma aika ei tunnu riittävän kaikkeen, että vuorokaudessa ei ole tarpeeksi tunteja. Erityisesti työn ja opintojen yhdistäminen sekä työn ja vapaa-ajan rajojen hämärtyminen kuormittivat. Monella oli liian vähän aikaa iloa ja energiaa tuottaviin asioihin, kuten urheiluun, luonnossa liikkumiseen ja ystävien tapaamiseen, jota myös korona osaltaan rajoitti.
Keskusteluista nousi esiin myös vahva tarve menestyä ja suoriutua sekä opinnoista, että työstä mahdollisimman hyvin. Jotkut kertoivat, että oma tavoite on saada jokaisesta kurssista paras arvosana. Jopa vapaa-ajalla haluttiin tehdä hyödyllisiä, omaa työuraa edistäviä asioita, kuten merkityksellisten verkostojen ja kontaktien luonti. Moni sanoi, että on vaikea sanoa ei, kun on niin paljon kaikkea kivaa ja mielenkiintoista tarjolla. Opiskelijat kokivat myös, että jatkuva opiskelu on edellytys sille, että pärjää muuttuvassa työelämässä.
Nämä suorittamispaineet saavat minut erityisen surulliseksi. Olen itse ollut samanlainen suorittaja kuin moni näistä opiskelijoista. Olen opiskellut useita tutkintoja, joista yhden täysin työn ohessa. Olen tehnyt aivan liian pitkiä työpäiviä ja venynyt projektien aikataulujen mukaan, omasta hyvinvoinnistani tinkien. Vähemmänkin olisi varmasti riittänyt, ymmärrän sen nyt.
Luin hiljattain kasvatustieteilijä ja filosofi Juha T. Hakalan haastattelun Helsingin Sanomista. Entiseen supersuorittajaan se todella kolahti. Hakala on huolissaan työelämän kiristyvästä tahdista ja ihmisiin kohdistuvista, yhä kasvavista tehokkuusvaatimuksista. Menestyksen tueksi tarjoillaan kursseja parempaan ajanhallintaan, oman resilienssin vahvistamiseen ja stressin nujertamiseen. Hakala kysyy pitääkö meidän tosiaan vaatia itseltämme koko ajan enemmän? Ei ihme, että välillä väsyttää. Hän nostaa esiin erittäin virkistävän vastaehdotuksen – mitäpä jos laskettaisiin vähän rimaa, tehtäisiin asiat vain riittävän hyvin?
Komppaan Hakalan ajatusta vahvasti. Yksikään syksyllä haastatelluista opiskelijoista ei ollut laiska tai mennyt sieltä missä aita on matalin – päinvastoin. Toivon, että olisin itse saanut Hakalan tärkeän oivalluksen jo vuosia sitten. Hakalan ’laske rimaa’ on erittäin hyvä neuvo uudelle vuodelle – opiskelijoille ja meille muillekin. Jospa tänä vuonna pohtisimme mikä on oikeasti tärkeää, mitä voisi jättää tekemättä kokonaan ja missä kohtaa omaa rimaa voisi vähän laskea. Säästyneen ajan voisi käyttää oman hyvinvoinnin vaalimiseen.
Lue lisää TEKin hyvinvointipalveluista:
