Julkisessa keskustelussa on viime kuukausina ihmetelty toinen toistaan näyttävämpiä tapauksia, joissa vallankäyttäjä on saanut alkoholinkäyttönsä vuoksi potkut tai ainakin julkista paheksuntaa. Kaksi tapauksista on ollut samassa yrityksessä, Sanoma Oyj:ssä. Ensin kenkää sai Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi ja sitten Aamulehden päätoimittaja Jussi Tuulensuu. Niemi yritti lähteä autolla Sanomien autotallista vahvassa humalassa ja Tuulensuu käyttäytyi sopimattomasti opiskelijoita kohtaan sidosryhmätilaisuudessa. Myös viinankäyttö ministeriöissä on joutunut tarkempaan syyniin sen jälkeen, kun ministeri Mika Lintilän juomatavoista virisi keskustelua.
Suomessa suhtautuminen alkoholinkäyttöön työelämässä on ollut aina hiukan omituista. Me pidempään sorvin ääressä olleet olemme tottuneet siihen, että kännitouhuja on aina katsottu läpi sormien. Kerrankos sitä nyt firman juhlissa tulee otettua liikaa. Pikkujoulujen viinanhuuruinen parinmuodostus on ollut oma kännisekoilujen alalajinsa. Takavuosina päätoimittaja tai vallankäyttäjä ei todennäköisesti olisi menettänyt työpaikkaansa harkintakyvyn petettyä, koska suhtautuminen oli erilaista. Työelämässä oli normaalia, että muutaman kuukauden välein – kesäjuhlissa, pikkujouluissa tai vastaavissa – koko yhteisö nollaa pään ja luo yhteisiä kokemuksia, yleensä viinan voimalla. Pomot ja duunarit rinta rinnan.
Maailma on kuitenkin muuttunut. Örvellys työelämässä ei ole enää ok. Mitä joskus katsottiin läpi sormien, ei katsota enää. Muutos on tapahtunut vaivihkaa. Absolutisteja on koko ajan enemmän ja liikakäyttäjiä vähemmän. Työelämän tilaisuuksissa alkoholia on yhä harvemmin tarjolla, ja jos on, niin yksi lasi kuohuvaa tai mietoja. Kovien viinojen kittaamista ei näe enää juuri missään.
Sukupolvien erot näkyvät selvästi. Viinanhuuruiseen työelämään tottunut vanhempi polvi on joutunut siistimään pikkuhiljaa omia juomatapojaan ja sopeutumaan maailman muutokseen, kun taas nuorille kohtuukäyttö tuntuu olevan ihan normaali juttu. Ovat siinäkin meitä fiksumpia.
Joku voisi sanoa, että kyllä elämä on muuttunut tylsäksi. Ehkä niinkin, mutta todennäköisesti tervehenkinen työelämätrendi jää loppuviimein vahvasti plussan puolelle. Yhteisille törttöilyille ei enää päästä nauramaan, mutta moni negatiivinenkin asia – krapula, katumus, häpeä – jää pois. Onneksi maailmasta on tullut sellainen, jossa vaihtoehtoja on muitakin. Päätä voi nollata ja yhteisiä kokemuksia kerryttää muutenkin kuin kahdessa promillessa.
Iloista kesää!
