Se, mitä Suomessa voimme viljellä, ovat puut ja päät. Kun puidenkin osalta – ainakin nyt vaalien alla – kiistellään siitä, paljonko metsää voidaan hyödyntää, jäljelle jäävät päät. Suomen menestysstrategia voi perustua vain siihen, että pidämme osaamisestamme ja osaajistamme huolta.
Suomalaisten koulutustaso on kuitenkin huolestuttavasti laskenut viime vuosina. Olemme tippuneet OECD:n kärkimaiden joukosta, kun tarkastellaan korkeakoulutettujen osuutta väestöstä. Olemme jossain keskiarvon alapuolella.
Samalla tiedämme, että uudet syntyvät työpaikat vaativat korkeaa koulutusta ja osaamisen säännöllistä päivittämistä.
Niiden työpaikkojen määrä, joissa ihminen pärjää vailla peruskoulun jälkeistä opiskelua, vähenee vääjäämättä. Ero työllistymisessä näkyi jo vuoden 2017 tilastoissa: perusasteen varassa olevien työllisyysaste oli vajaa 42 prosenttia, mutta korkeakoulututkinnon suorittaneiden liki 85 prosenttia.
On siis selvää, että koko koulutusketjuun, varhaiskasvatuksesta elinikäiseen oppimiseen, on löydettävä lisää panostuksia. On pidettävä huoli, ettei kukaan putoa kyydistä peruskoulun jälkeen ja että yhä useampi saa nykyistä korkeamman koulutuksen. Kansakunnan osaaminen on elinehtomme.
Teknologian merkitys ihmiselle ja maailmalle kasvaa päivä päivältä. Teknologia on läsnä arjessamme, mutta se on myös keino maailman kiperien ongelmien, kuten esimerkiksi ilmastonmuutoksen, selättämiseen. Tekniikan koulutuksesta, tutkimuksesta, tuotekehityksestä ja innovaatiotoiminnasta on siis pidettävä aivan erityistä huolta.
