Ovatko työ ja vapaa-aika tasapainossa?

1. Työajan seurannassa alakohtaisia eroja

Teollisuudessa yli puolella vastaajista työaikaa seurataan työajanseurantajärjestelmällä. Suunnittelualalla seuranta perustuu pitkälti henkilökohtaiseen kirjanpitoon. Syy tähän on alan luonne: töitä tehdään usein projekteissa ja asiakkaan tiloissa. Julkisella sektorilla työaikaa seurataan järjestelmällisesti, mutta yliopistosektorilla hyvin vähän. Yhteensä 28 prosentilla kaikista vastaajista työaikaa ei seurata lainkaan. 

Viidesosa vastaajista joutuu tekemään ylitöitä enemmän kuin haluaisi. Melkein puolet venyttää työpäiväänsä saadakseen työnsä tehtyä. Vajaa puolet kokee aikapaineita työmääränsä vuoksi. Ylityöt, töiden läikkyminen vapaa-ajalle ja aikapaineet korostuvat erityisesti johto- ja keskijohdon tehtävissä, suunnittelualalla sekä julkisella sektorilla. 

Työaikapankkijärjestelmä ja -käsite näyttävät kyselyn perusteella olevan huonosti tunnettuja. Vastaajista jopa 15 prosenttia ei tiennyt, onko työaikapankki käytössä omalla työpaikalla.

2. 80 prosenttia voi pitää kertyneistä saldotunneista vapaapäivän

3. Vain alle 10 prosenttia ei halua tehdä etätyötä

Vastaajista useimmat voivat tehdä etätyötä halutessaan: viidesosa useimmiten ja 45 prosenttia silloin tällöin. Suuria alakohtaisia eroja ei ole. Etätyön yleisyys kertonee asiantuntijatyön luonteesta sekä organisaatioiden halusta työn ja yksityiselämän yhteensovittamiseen. Toisaalta työntekijä voi kuormittua etätyöstä: siitä voi olla vaikea irrottautua vapaa-ajalla.

4. Työ läikkyy työajan ulkopuolelle

Yli puolet vastaajista katsoo, että heidän tulee olla tavoitettavissa työajan ulkopuolella.

Kaksi kolmesta saa töihin liittyviä yhteydenottoja lomien aikana ja iltaisin. Viikonloppuisin yhteydenottoja saa lähes 40 prosenttia. Yliopistosektorilla yhteydenotot työajan ulkopuolella ovat yleisempiä kuin muilla sektoreilla. Syynä lienevät globaalit tutkimusympäristöt, kansainvälistynyt työ, kehittyneen tekniikan 24/7-mahdollisuudet sekä työn luonne.