Grahn-Laasosen mukaan pääomituksen mittaluokka on tuntuva, jotta sillä on vaikutusta korkeakoulujen taloudelliseen itsenäisyyteen ja mahdollisuuteen panostaa opetukseen ja tutkimukseen. Pääomitusta ja sen periaatteita valmistelee kansliapäällikkö Anita Lehikoisen johtama työryhmä. Valtioneuvoston on määrä päättää asiasta ensi kevään kehysriihessä.
VAHVA TASE ON YLIOPISTON TURVA
Yliopistoihin kohdistui valitettavasti merkittäviä leikkauksia hallituksen alkutaipaleella. Vaikka kuinka muuta haluaisi, yleinen taloudellinen tilanne ja maan velkaantuminen vaikuttaa julkisilla varoilla tehtävään toimintaan. Vaikka panostus koulutukseen ja tutkimukseen onkin mieluummin investointi kuin kulu, leikkaukset yliopistoihin tehtiin.
Sen sijaan yliopistojen taseessa oleviin pääomiin ei valtion budjettipäätöksin vuosittain voida puuttua. Päinvastoin yliopistojen pääoman tuotto on käytettävissä myös taloudellisesti haastavina aikoina – edellyttäen tietysti, että pääomaa hoidetaan hyvin ja huolella. Puhumattakaan siitä, että pääoman tuotolla yliopistot voivat omin päätöksin tehdä sellaisia investointeja, joilla opetuksen ja tutkimuksen edellytyksiä voidaan parantaa.
Yliopistot saivat paljon lisää autonomiaa – vapautta ja vastuuta – vuoden 2010 yliopistouudistuksen yhteydessä. Yliopistot ovat osoittaneet kyvykkyytensä hoitaa huolellisesti ja ammattimaisesti omaa talouttaan. On hyvä, että myös valtiovalta on tunnistanut tämän vastuunkantokyvyn ja tekee uuden pääomituskierroksen.
Pääomitus on myös keino saada valtion tase töihin ja investoida korkeakoulutukseen ja tutkimukseen lisäämättä meidän yhteistä valtion velkataakkaa.
VAIKUTTAVUUS PÄÄOMITUKSEN KRITEERIKSI
Rakenteellinen kehittäminen on nostettu esiin yhtenä pääomituksen päätöskriteereistä. Muutoskyvykkyyden tunnistaminen onkin hyvä pääomistusperuste. Samassa yhteydessä ei saa kuitenkaan unohtaa sitä hyvää työtä, joka tekniikan yliopistojen työnjaon osalta on jo tehty ja käynnissä.
Suomalaiset yritykset ja muu yhteiskunta menestyvät, kun yliopistojen tuottama uusi tieto saadaan uudistamaan ja hyödyttämään toimintaa, tuotteita ja palveluita yliopiston ulkopuolella. Uutta tietoa kulkeutuu yliopistosta sen ulkopuolelle valmistuvien opiskelijoiden lisäksi myös aktiivisen yritysten ja yliopistojen välisen yhteistyön myötä. Toinen hyvä pääomitusperuste olisikin yliopiston tutkimuksen ja koulutuksen vaikuttavuus.
Pääomituksella ei voi kuitenkaan ratkaista kaikkia ongelmia. Ja vastuuhan pääoman tuoton viisaasta käytöstä on viimekädessä yliopiston hallituksella.
