EU:n komissio julkaisi 31.5. pohdinta-asiakirjan, joka sisältää lukusia tärkeitä ehdotuksia talous- ja rahaliitto EMUn syventämiseksi ja ongelmien korjaamiseksi.
Pääongelma on, että euroalueella voidaan tehdä yhteistä rahapolitiikkaa, mutta yhteisen finanssipolitiikan välineet ovat vähäiset. Mikäli tätä tilannetta ei saada korjattua, ei uuden eurokriisin mahdollisuutta voida sulkea pois.
Euromaiden talouksia ei saada lähennettyä, eikä keinoja talouden vakauttamiseksi ole, koska niitä ei ole haluttu EU:lle antaa. Tästä syystä viime kriisin ratkaisemistoimista merkittävä osa toteutettiin hallitusten välisillä sopimuksilla, mikä kielii heikosta luottamuksesta jäsenmaiden välillä.
Tuoreen asiakirjan mukaan yhteinen raha tarvitsee toimiakseen
- tervettä julkista taloutta ja finanssipoliittisia puskureita,
- yhteisten vakautusvälineiden täydentämistä sekä
- markkinakurin yhdistämistä yhteisiin sääntöihin.
TOIMENPITEET KAHDESSA VAIHEESSA
Näihin tähtääviä toimenpiteitä toteutetaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa 2017–2019 keskitytään lähinnä jo vireillä olevien toimien loppuunsaattamiseen. Niitä ovat muun muassa pankkiunionin sekä pääomamarkkinaunionin viimeistely, eurooppalaisen talletussuojan vieminen päätökseen ja finanssipoliittisen sopimuksen liittäminen EU:n säädöskehykseen. Lisäksi valmistellaan euroalueen valtionvelkakirjapohjaisten arvopaperien käyttöönottoa.
Varsinaisesti tässä vaiheessa ei tehdä vielä mitään kovinkaan kumouksellista. Suuret asiat jäävät toteutettavaksi vuoden 2020 jälkeen.
Ehkä ongelmallisin asia paketissa on euroalueen turvallinen sijoitusväline, European Safe Asset. Tavoitteena on Yhdysvaltain valtion joukkolainoja vastaava järjestelmä euroalueelle. Tämä muistuttaa paljolti takavuosien eurobondeja, joihin suhtauduttiin aikanaan kriittisesti.
Komissio myöntää, että turvalliseen sijoitusvälineeseen liittyy mutkikkaita oikeudellisia, poliittisia ja institutionaalisia kysymyksiä, ja se aikookin edelleen selvittää erilaisia vaihtoehtoja asian toteuttamiseksi. Tällöin esiin nousevat muun muassa kysymykset, lasketaanko velkaa liikkeelle yhdessä vai osittain yhdessä ja otetaanko velkaa yhteiselle vastuulle vai ei.
Velan yhteisvastuuta koskeva kysymys on siis avoin. Selvästi on kuitenkin todettu, että nykyiset velat säilyvät nykyisten vastuullisten harteilla. Mitään ”velkasosialisointia” ei siis tule tapahtumaan. Kysymys velkojen yhteisvastuusta uuden sijoitusvälineen osalta tulee varmaankin olemaan vahvasti esillä, kun asiasta aikanaan päätetään. Perinteisestihän esimerkiksi Saksa ja Ranska ovat olleet tässä kysymyksessä eri linjoilla.
MAATALOUS ON EDELLEEN SUURIN MENOERÄ
Paperi ottaa myös kantaa EU:n budjettiin ja kehottaa vahvistamaan sen vakauttavia piirteitä esimerkiksi mukauttamalla yhteisrahasto-osuuksia järjestelmällisemmin jäsenvaltioiden taloudellisten tilanteiden mukaan.
Tässä yhteydessä pitäisi kuitenkin myös nostaa kissa pöydälle. EU:n budjetin koko – yksi prosentti jäsenmaiden BKT:sta – on näihin operaatioihin aivan liian pieni ja lisäksi se painottuu sisäisesti vääriin kohteisiin: maatalous on suurin yksittäinen menokohde. Tähän puoleen ei kuitenkaan komission pohdinta-asiakirjassa kajota ja se on paha puute.
Rahaa pitäisi suunnata lisää tuotannollisten työpaikkojen luomiseen sekä koulutukseen, tutkimukseen ja innovointiin. Nyt olisi hyvä hetki tehdä tämä uudistus.
EURORYHMÄ EU:N KEHITTÄMISEN MOOTTORI
Komissio esittää kolme vaihtoehtoa euroalueen makrotalouden vakautusjärjestelyn toteuttamiseksi:
- eurooppalainen investointiturvajärjestelmä
- eurooppalaisen työttömyysvakuutusjärjestelmä sekä
- niin sanottu pahan päivän rahasto Rainy Day Fund.
Investointiturvalla voitaisiin tukea jäsenvaltioiden jo suunnittelemia hankkeita taantumassa. Pahan päivän rahasto toimisi samoin periaattein, mutta se voisi kerryttää varoja ennakkoon. Se voisi ottaa myös lainaa, ja on laaja-alaisin näistä vaihtoehdoista. Se toimisi keynesiläisenä suhdannepuskurina, eikä edellyttäisi kansallisiin järjestelmiin kajoamista.
Eurooppalainen työttömyysvakuutusjärjestelmä puolestaan toimisi jälleenvakuutusrahastona jäsenmaiden työttömyysturvajärjestelmille. Vaikkakaan tarkoituksena ei ole perustaa euroalueen yhteistä työttömyysturvajärjestelmää, se on näistä vaihtoehdoista ehkä varmin.
Lisäksi paketti sisältää joukon ehdotuksia koskien euroalueen hallintoa. Euroryhmälle tulisi pysyvä kokopäiväinen puheenjohtaja, ”valtiovarainministeri”, johon yhdistettäisiin nykyiset euroryhmän puheenjohtajan sekä talouskomissaarin tehtävät. Euroryhmästä tulisi yksi EU:n virallisista neuvostoista. Pidän todennäköisenä, että ECOFIN yhdistetään tähän. Tämä on jälleen yksi askel euron ulkopuolisten maiden aseman heikkenemisessä. Euroalueelle perustetaan myös oma varainhoitohallinto, Treasury. Euroopan Vakausmekanismi EVM:n pohjalta muodostetaan Euroopan valuuttarahasto.
Euroryhmä näyttää nyt muodostuvan koko EU:n kehittämisen keskiöksi. Suomen päätös euroon liittymisestä osoittautuu nyt viisaaksi; Tanskan ja Ruotsin päätös pysyä ulkopuolella ei.
Suomen hallituksen pitää nyt huolehtia siitä, että se pysyy mukana tässä EU:n ytimessä. Pitää olla uskallusta olla mukana vaikuttamassa. Yhteispohjoismaisesta viitekehyksestä voi olla tässä yhteydessä vaikea puhua ennen kuin routa on ajanut porsaat kotiin.
