Samalla alalla: Lauri ja Mikko Seppäläinen

Lauri Seppäläinen, data-analyytikko, Sellforte

"Ötökät ja dinosaurukset kiinnostivat minua lapsena. Haaveilin pienenä hyönteistutkijan urasta. Minulla on ollut kova halu ymmärtää, miten maailma toimii. Myös suhteellisuusteoria ja käsitys ajasta vetivät minua puoleensa.

Kiinnostus luonnontieteisiin vaikutti myös siihen, että päädyin lukiossa lukemaan pitkää matematiikkaa ja pitkää fysiikkaa.

Olen ollut aina kiinnostunut taiteista, erityisesti teatterista ja lyhytelokuvista. Lähdin tämän kiinnostuksen vuoksi Kallion ilmaisutaidon lukioon. Päätös oli helppo, joskin isä kysyi minulta kerran varsin tosissaan, että harkitsetko ammattia taiteen parissa. Vastasin jotain sen suuntaista, että en kai, mutta haluan mennä kokeilemaan. En ole koskaan epäillyt, etteikö isä olisi tukenut päätöstäni, jos olisin valinnut toisin.

Lukioaikana isä vei minut katsomaan Fyysikkokillan speksiä. Olin ällistynyt ja vaikuttunut siitä meiningistä. Minut yllätti, miten fysiikan opiskelijat saivat jotain niin upeaa aikaan. Ajatus jäi takaraivoon ja kun lukion jälkeen valitsin opintoja, hain Otaniemeen lukemaan juuri teknillistä fysiikkaa.

”Iloitsen siitä, miten läheisiä olemme isän kanssa.”

​Ihmeellistä kyllä, olin muutaman vuoden päästä tekemässä samaa speksiä, joka herätti kiinnostukseni. Se oli yksi opiskelijaelämän kohokohdista.

Otaniemi oli minulle oikea valinta. Sen lisäksi, että olen saanut opiskella kiinnostavia ja haastavia asioita, on opiskelijayhteisö antanut minulle paljon. Fysiikan ja matematiikan puurtamisen ohella olen päässyt opiskelemaan taidetta, elokuva-analyysia ja lyhytelokuvien käsikirjoittamista. Aallossa on todella alkanut olla mahdollisuuksia monialaiseen opiskeluun.

Otaniemen teekkariyhteisössä oleva can do -ajattelu on ollut mahtavaa. Yhteisössä on ollut mahdollisuus lähteä toteuttamaan uusia asioita ja osallistua tekemiseen, johon ei muuten lähtisi mukaan. Otaniemi on tutustuttanut minut isoon porukkaan aikaansaavia ihmisiä. Olen myös oppinut paljon.

Opiskelijavuosien päätteeksi ajattelin, että haluan saada vielä jotain isoa aikaan. Päädyin vuodeksi Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen. Vastasin hallituksessa sosiaalipoliittisesta edunvalvonnasta, yhdenvertaisuudesta ja toimeentulosta. Oli mahtavaa tehdä töitä sellaisten aiheiden parissa, jotka eivät liity omiin opintoihini. Erityisesti nautin mahdollisuudesta tuottaa konkreettista lisäarvoa kanssaopiskelijoille. Minussa asuu pieni maailmanparantaja. Pitkällä tähtäimellä olisi kiinnostavaa tehdä työtä, jossa voisin käyttää osaamistani, vaikka ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Koen olevani valtavan onnekas. Olen saanut vanhemmiltani paitsi erinomaiset lähtökohdat, myös tukea erilaisissa valinnoissa. Se, että olen isäni kanssa samalla alalla ja vielä saman pääaineen kasvatteja, on tarjonnut meille kiinnostavia keskusteluja. On hauskaa verrata, mitkä asiat ovat ennallaan kolmenkymmenen vuoden takaa ja mikä on muuttunut. Ihailen tapaa, jolla isä on ihmisten kanssa. Hän on fiksu, aktiivinen ja laajasti verkostoitunut. Iloitsen siitä, miten läheisiä olemme isän kanssa. Viime aikoina yhteinen harrastuksemme on ollut kaunokirjallisuuden klassikoiden lukeminen. Meillä on ollut kiinnostavia keskusteluja muun muassa Sinuhe egyptiläisen äärellä.

Olen ajatellut paljon teekkariyhteisön merkitystä. Ylioppilaskunnan hallitus ja aktiivisuus opiskelijatoiminnassa ovat olleet minulle aivan olennaisia henkisen kasvun paikkoja. Toivon, että sama mahdollisuus on tarjolla myös tuleville sukupolville. Opiskeluaikoja ei pidä tiukentaa niin kireiksi, että opiskelijaelämä ja yhteisöllinen toiminta supistuisivat olemattomiin. Se olisi lyhytnäköistä toimintaa."

Mikko Seppäläinen, yrittäjä, Accelerando

"Yhdeksännen luokan opinnonohjaajani sanoi, että "Löydät vielä itsesi Otaniemen käytäviltä mittailemasta”. Oma reaktioni oli luokkaa ”älä edes luule”, mutta opo oli oikeassa. Koska matematiikka ja fysiikka sujuivat, lähdin monien koulukavereideni ohella Otaniemeen.

80-luvun loppupuoli oli opiskelijalle hienoa ja kiinnostavaa aikaa. Nousukausi näkyi sekä asenteissa että konkreettisesti siinä, miten helppoa kesä- ja diplomityöpaikkoja oli löytää. Otaniemessä vallitsi silloin vahva usko tulevaan. Olimme vakuuttuneita, että tulevaisuus on täynnä kiinnostavia mahdollisuuksia.

Päädyin kesätöihin ulkomaille. Kaverini näki yliopiston ilmoitustaululla lapun, jolla etsittiin kesätyöntekijää Pariisiin. Loin yhteydet pieneen suomalaisfirmaan, jonka hommissa olin seuraavina kesinä myös Lontoossa. Lisäksi olin kesätöissä Koneella Nizzassa. Ne olivat kiinnostavia aikoja.

"80-luvun tulevaisuususko näkyi Otaniemessä."

Opiskeluajasta eniten mieleeni on jäänyt yhteisö. Teekkariporukassa tehtiin paljon asioita yhdessä. Fyysikkokilta ja sen aktiivit tulivat minulle erityisen läheisiksi. Autoimme toisiamme opinnoissa ja samalla kasvoimme nuorista aikuisiksi. Osana tätä kasvua heräsi kiinnostukseni vaikuttamiseen. Kuten Lauri 30 vuotta myöhemmin, päädyin myös itse Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan hallitukseen. Vastuulleni tuli sosiaaliministerin salkku. Silloin erityisesti opiskelija-asuminen oli pinnalla. Yksi erityinen kysymys, johon vaikutimme, oli opiskelijoiden mahdollisuus kirjata opiskelupaikkakunta kotipaikakseen. Se ei silloin ollut mahdollista ja se hankaloitti monien opiskelijoiden arkea.

Kun seurasin Laurin toimimista ylioppilaskunnan hallituksessa, huomasin selvän eron. Opiskelijoiden tekeminen on nykyisin selkeästi suunnitelmallisempaa. Esimerkiksi tapahtumien järjestäminen ja yhteyden pitäminen sidosryhmiin on hyvin ammattimaista. Me enemmänkin luovimme ja lähdimme tekemään jotain. Toki opimme koko ajan uutta.

Olen seurannut tyytyväisenä, miten myös arvot ovat muuttuneet. Ei aiemmin käyty esimerkiksi #metoo-keskusteluja. On hienoa, kuinka nykyisin ymmärretään, että yhteisön sisällä voidaan puhua asiallisesti haastavammistakin teemoista.

Meillä on Laurin kanssa paljon kiinnostavia keskusteluja. Olen tyytyväinen, että hän päätyi Otaniemeen, vaikken koskaan kannustanut häntä millekään alalla, kuten en ketään kolmesta lapsestani. Lauri on kiinnostunut asioista itse ja olemme keskustelleet niistä. Olen tosi ylpeä pojastani. Se, että olemme niin läheisiä, on minulle suuri ilon aihe.

Lauri on itsenäinen ajattelija. Hän ei kulje lauman mukana, vaan muodostaa mielipiteensä itse. Hän ei kuitenkaan tyrkytä omia näkemyksiään, vaan hänellä on kypsyyttä ymmärtää erilaisia arvoja ja ajatuksia.

Olen halunnut olla perillä opiskelijoiden maailmasta, ja sen vuoksi olen toiminut mentorina opiskelijoille. Se on ollut antoisaa. Toivon, että nuoret pääsisivät työssään hyvän johtamisen piiriin. On tärkeää, että jokainen löytäisi tasapainon työn ja muun elämän välille. Vaikka välillä tekisikin liikaa töitä, pitää oppia myös irrottautumaan niistä. Olen koittanut korostaa tätä myös omille mentoroitavilleni. Elämässä kannattaa tavoitella itselleen sopivaa tasapainoa."