Suomessa tutkitaan edelleen rehellisesti
Alkuvuodesta tutkimusvilppiepäillyt ovat olleet luupin alla. Kohusta huolimatta kyse ei ole mistään kovin tyypillisestä ilmiöstä.
– Viime vuonna Suomessa oli noin 30 hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyä, joista noin joka neljäs todettiin loukkaukseksi. Epäilyjä on vähän, sanoi Tutkimuseettinen neuvottelukunnan pääsihteeri Sanna Kaisa Spoof Vilppiä vai ei? -tutkimuseettisessä seminaarissa 9. toukokuuta. TEK oli yksi seminaarin järjestäjistä.
– Tapauksia on kaikkiaan vähän. Useimmin epäiltiin plagiointia, Spoof lisäsi.
Suomessa tutkimuseettisiä pelisääntöjä valvotaan itsesääntelyn avulla. Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama Tutkimuseettinen neuvottelukunta on antanut tutkimuseettisen ohjeen hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Kaikki yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimusorganisaatiot ovat sitoutuneet noudattamaan sitä.
– Suomi oli ensimmäisiä maita, joissa annettiin hyvän tieteellisen käytännön ohjeet. Suomen kaltaisessa maassa itsesäätelyprosessi toimii tutkimusetiikassa, Spoof sanoi.
Vaarana maineen menetys
Hyvän tieteellisen käytännön loukkauskategorioita on kaksi: vilppi ja piittaamattomuus.
– Kun julkisuudessa puhutaan tieteellisestä vilpistä, pitää tietää, mitä vilppi-sana tarkoittaa, Spoof huomautti.
Vilppiä ovat sepittäminen, havaintojen vääristely, plagiointi ja anastaminen. Piittaamattomuutta ovat taas muun muassa muiden tutkijoiden vähättely julkaisuissa, tutkimustulosten tai käytettyjen menetelmien huolimaton raportointi sekä tulosten ja tutkimusaineistojen puutteellinen kirjaaminen.
Mahdollisesta loukkausepäillystä pitää tehdä ilmoitus siihen tutkimus- tai oppilaitokseen, jossa tutkimus on suoritettu. Tutkintaprosessi on kolmiportainen: kirjallinen ilmoitus, esiselvitys ja varsinainen tutkinta. Tutkinnassa ei selvitetä oikeudellisia kysymyksiä.
– Prosessissa on monta pakollista palikkaa, joita ilman raskas prosessi ei käynnisty, Spoof kertoi.
Varsinaista tutkintaa varten pitää perustaa tutkintaryhmä, jossa on oltava vähintään kaksi henkilöä tutkinnan suorittavan organisaation ulkopuolelta. Päätöksiin tyytymätön osapuoli voi pyytää lausunnon Tutkimuseettiseltä neuvottelukunnalta.
– Tutkijan maineen menetys on merkittävin seuraus hyvän tieteellisen käytännön loukkaamisesta, Spoof kiteytti.
Matalamman kynnyksen ilmoitukselle tarvetta
Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teerin mukaan tutkijoilla on vastuu siitä, että tiedeinstituutio säilyy eheänä jatkossakin. Vain tällä tavalla osaamisyhteiskunnan perusta voi säilyä myös tuleville sukupolville.
– Professorien pitää huolehtia siitä, että rutiinit tutkimuksen tekemiseksi ovat riittävän korkeatasoisia, Teeri sanoi.
Teeren mukaan Aalto-yliopistossa on ollut vuodesta 2010 alkaen kuusi esiselvitysprosessia, joista kaksi johti varsinaiseen tutkimuksen käynnistämiseen.
– Ihmiset eivät ole tyypillisesti halukkaita ilmoituksen tekijän rooliin. Pitäisi kehittää jokin matalamman kynnyksen tapa tuoda esiin loukkausepäilyjä, Teeri ideoi.