Teekkarisiskot tähtäävät huipulle

– Ajattelin kai lapsesta saakka, että on mentävä ottamaan paikka naisena, äidin esimerkin kautta.

Näin toteaa Katja Metsäkoivu opiskeluvalinnastaan Aalto-yliopistossa, teknillisen fysiikan ja matematiikan ohjelmassa. Hän valitsi pääaineekseen matematiikan ja systeemitieteet tietoisena alan sukupuolijakaumasta. Äiti oli aina kannustanut häntä fysiikan ja matematiikan pariin, diplomi-­insinööritaustainen itsekin.

Kaksi vuotta nuorempi sisko Tuuli Metsäkoivu nyökyttelee vieressä.

– Matematiikka ei ollut mun lempiaine koulussa, mutta tykkäsin siitä kyllä. Äiti antoi esimerkin, että diplomi-­insinööriksi voi ryhtyä kuka vain.

Äiti antoi esimerkin, että diplomi-insinööriksi voi ryhtyä kuka vain.

Nuoremman siskon tie Aalto-yliopistoon, informaatioverkostojen opintoihin vaati muutaman mutkan toteutuakseen. Siskosten perhe ja lähes koko suku on täynnä diplomi-insinöörejä. Tuulille kasvoi halu valita toisin. Opiskeltuaan vuoden ranskan kieltä hän kuitenkin antoi periksi, haki ja pääsi ensiyrittämällä Aalto-yliopistoon. Päätös tuntui oikealta ensimmäisestä viikosta lähtien. Omanhenkinen opiskelijaporukka löytyi heti.

– Opiskelukaverini innostuvat helposti ja todella syvästi. Se innostaa itseänikin, saa aikaan ideoita ja hyvää henkeä. Jokainen tekee mielenkiintoisia asioita ja on samalla kiinnostunut siitä, mitä kaverit tekevät, Tuuli iloitsee.

Onko sukupuolella merkitystä?

Miesvaltaisella alalla opiskelevilta naisilta kysytään usein, miltä teekkarikulttuuri heistä näyttää.

– Haluaisin sanoa, että sukupuolella ei ole mitään merkitystä, aloittaa Katja Metsäkoivu, jonka pääaineessa vähemmistö on naisia, ja jatkaa:

– On kai siinä määrin, että omalta vuosikurssiltanikin on mennyt monta paria naimisiin. Teekkarielämä on 
luonnollinen paikka tavata saman henkisiä ihmisiä.

Naisena hän ei koe joutuneensa todistelemaan mitään tai jääneensä mistään paitsi. Teekkariporukassa on tunne, että kaikki ovat tervetulleita mukaan.

– Hekin, jotka lukiossa ovat olleet hiljaisempia, ovat tuolla äänekkäitä ja kiinteä osa porukkaa. Monille on varmasti vapauttavaa, kun voi olla outo oma itsensä, Katja nauraa.

Ei mitään harrastelijoita

Aalto-yliopiston ohella sisaruksia yhdistää Team Fat Lizard Metsäkoivu/Metsäkoivu. Se on Tuulin ja Katjan muodostama beach volley -joukkue, jolla he tähtäävät maailman huipulle.

Innostus lentopalloon heräsi jo ala-asteen lentopallo­kerhossa, jota Metsäkoivujen äiti oli mukana perustamassa. Kunnianhimo ja kilpailuhenkisyys ovat peräisin isältä. 

– Me tähtäämme huipulle. Me emme ryhdy harrastelemaan mitään, Katja toteaa ilmeenkään värähtämättä.
Kumpikin siskoista kokeili lentopallon pelaamista Suomen korkeimmassa sarjassa, Huittisiin sijoittuvassa LP-Vampulassa. Käytännössä se tarkoitti rankkoja treenejä kahdesti päivässä ja sen ohella kurssitehtävien tekemistä. Viikonloput matkustettiin ympäri Suomea pelien merkeissä.

Lentopallokauden jälkeen alkoi tiukka beach volley -
kausi, joka kesti syksyyn saakka. Samalla Metsäkoivut suorittivat opintoja ja olivat aktiivisesti mukana kiltatoiminnassa. Kumpikin huomasi vuorollaan, että tahti oli liikaa.

– Olin puolentoista vuoden suorittamisen jälkeen niin poikki, että nukuin jouluna 12 tunnin yöunia. Ja olisin vielä jatkanut nukkumista. Lopulta päätin karsia puolet kevään kursseista pois, Tuuli kuvailee.

Tasapainon hakeminen intensiivisen treenaamisen, opintojen ja teekkaritoiminnan välillä on vaatinut opettelua kantapään kautta. Tuore päätös jättää lentopallo taka-alalle ja keskittyä täysillä beach volley´hin oli iso helpotus kummallekin. Ensimmäistä kertaa Metsäkoivuilla on mahdollisuus treenata peruskuntoa talven ajan ja huolehtia palautumisesta. Tähtäimessä on vahvasti ensi kesän beach volley -kausi.

Teekkarielämää 2020-luvulla

Teekkarikulttuuriin on yhdistetty pitkään mielikuva kosteista riennoista. Urheileville Metsäkoivuille ajatus raskaasta alkoholinkäytöstä ei ole koskaan tuntunut omalta. Se ei kuitenkaan ole estänyt osallistumista erilaisiin tapahtumiin.

– Vaikka teekkarikulttuurissa on edelleen paljon alkoholilla läträämistä, ei siihen ole painostettu mukaan. Tapahtumiin voi osallistua oman linjan ja fiiliksen mukaan, Tuuli kiittelee.

Metsäkoivut pitävät tärkeänä, että killat ovat pyrkineet järjestämään mahdollisimman paljon tapahtumia, joissa alkoholi ei ole missään roolissa. Teekkarikulttuurin kostea maine ei heidän mukaansa vastaa nykypäivää. Tärkeimmäksi teekkarikulttuurin tekijäksi kumpikin nimeää porukan. Yhteisöllisyys on sisäänrakennettu opiskelijaporukoihin ja kiltatoimintaan.

– Kiltahuoneella näkee vanhemman porukan olevan läsnä ja ottavan jokaisen lämmöllä vastaan. Kun näkee muiden tekevän ja sitoutuvan, syntyy tunne, että haluaa itsekin antaa tälle yhteisölle jotain, kuvailee Katja.

Tuulille yliopisto ja sen tiivis yhteisö ovat antaneet arvokkaimmat mahdolliset elämän eväät: 

– Mulle on tullut tästä koulusta ja yhteisöstä sellainen fiilis, että kaikki on mahdollista. Pitää vain lähteä tekemään ja uskoa siihen.

Siskojen yhteinen juttu

Opiskelun ja huippu-urheilun yhdistäminen vaatii ajankäytön ja talouden tehokasta suunnittelua. Metsäkoivut kiertävät ahkerasti tapaamassa ihmisiä yhteistyömahdollisuuksiin liittyen. Joukkueen markkinointi ja oman osaamisen esilläpito on täytynyt opetella varhaisessa vaiheessa.

Emme voisi kuvitella elämää ilman urheilua.

Metsäkoivuille urheilu, opiskelu ja teekkarius on elämäntapa – ja siskojen yhteinen juttu.

– Me ollaan kasvettu siihen ajatukseen, ettei me oltaisi tämän tason urheilijoita, jos meillä ei olisi toista, tasapainoa luovaa tekijää. Opiskelu on tarjonnut urheilun lisäksi tavan kehittää itseään ja syyn innostua. Toisaalta emme voisi kuvitella elämää ilman urheilua. Tämä ajattelumalli yhdistää meitä, Tuuli kuvaa.