Koronapandemian pakottama etätyön digiloikka sai suurimman osan meidänkin jäsenkuntaa siirtymään enemmän tai vähemmän pysyviin etätöihin viimeisen 1,5 vuoden aikana. Viimeistään nyt kun 80 %:n rokotuskattavuus yli 12-vuotiailla on jo vahvasti näköpiirissä ja yhteiskunnan asteittainen avautuminen on toivottavasti enää kuukausien päässä, on aika käydä neuvotteluja etätyökäytäntöjen jatkosta, huomioiden myös työpaikan ilmastovastuun.
Vaan millaiset käytännöt olisivat ilmastoystävällisen työpaikan malliesimerkki? Mielestäni meillä TEKissä ollaan päädytty (alustavaan ja kokeilujen myötä kehittyvään) fiksuun ratkaisuun johon siirrymme, kunhan valtionhallinnon asettama etätyösuositus joskus poistuu. Mutta ennen kuin menemme oikeaan ratkaisuun, tarkastellaanpa etätyötä ilmastonmuutoksen kannalta tarkemmin.
Voisiko etätyö helpottaa liikenteen päästövähennyksissä?
Hiilineutraalia Suomea 2035 tavoitteleva hallitus on erityisen vaikean paikan edessä liikenteen päästöjen osalta. Tieliikenteen päästöt Suomessa ovat luokkaa 10,4 Mt hiilidioksidiekvivalenttia (vuoden 2020 arvio), josta henkilöautoliikenteen osuus on luokkaa puolet. Fossiilittoman liikenteen tiekartta tavoittelee liikenteen päästöjen puolittamista vuoteen 2030 mennessä ja tämä tavoite on osoittautunut erittäin vaikeaksi saavuttaa ilman poliittisesti tulenarkoja keinoja kuten fossiilisten polttoaineiden hinnoittelun kiristämistä. Suomen hallitus kaipaa siis kipeästi uusia keinoja tavoitteen saavuttamiseksi, ja puolueista ainakin Keskustan tiedetään asettaneen isoja odotuksia etätyöskentelyn yleistymiselle.
Etätyön yleistymisen vaikutuksia liikenteen päästöihin on selvitetty toistaiseksi vähän ja analyysi perustuu usein turhan suoraviivaiseen ajatteluun, että etätyön yleistyminen tarkoittaa automaattisesti päästövähennyksiä. Näin ei kuitenkaan automaattisesti ole. Kurkataan seuraavaksi miten etätyö voisi vähentää päästöjä, ja toisaalta mitä epävarmuuksia tähän liittyy.
Millaisia päästövähennyksiä etätyö voisi tuoda Suomessa?
Suomen osalta olen törmännyt vain yhteen tutkimukseen. Turun yliopiston tutkimuksen mukaan: "henkilöautoliikenne, joka muodostaa noin puolet työmatkaliikenteestä, tullee vähenemään noin 6%, jos etätyö toteutuu jatkossa pysyvämpänä ratkaisuna ja työnantajien tukemana toimintamallina pandemian jälkeen." Käytännössä tämä tarkoittaisi luokkaa 0,3 Mt hiilidioksidiekvivalenttia päästövähennystä joka on Suomen 2030 vähennystavoitteisiin nähden merkittävä määrä, ja pienikin vähennys on plussaa, kun päästöjä vähentävät päätökset ovat poliittisesti niin vaikeita.
Etätyön yleistyminen saattaa johtaa tätä isompiinkin päästövähennyksiin: jos yritykset luopuvat toimistokiinteistöistään tai vaihtavat pienempiin, päästöt putoavat entisestään kun kaupunkialueille ei tarvitse enää rakentaa niin paljoa toimistotiloja. Tilaa vapautuu asumiselle ja palveluille ja tiivis asuminen on helpompi järjestää energiatehokkaasti. Myös liikenneruuhkat (sikäli kun sellaisia Suomessa edes on) pääväylillä ja keskustoissa pienentyisivät jolla voisi olla pieni myönteinen vaikutus liikenteen päästöihin.
Onko se kuitenkaan näin yksinkertaista?
Mutta entä jos etätyön myötä ihmiset muuttavat asumaan keskelle korpea, jonka myötä työmatka-autoilu korvautuukin vähintään yhtä suurella määrällä autoilua päivittäisasioinneissa? Väljä asuminen nostaa myös asuinneliöiden määrää ja sen myötä sähkön ja lämmityksen energiankulutusta. Toistaiseksi pandemia ei näyttäisi ainakaan Suomessa johtaneen merkittäviin muutoksiin asumistottumuksissa, mutta se ei vielä tarkoita etteikö pitkän aikavälin kehitys toisi mukanaan jotain muuta.
Jos etätyökäytäntöjä ei yhdistetä ilmastotyöhön, voi niiden nettovaikutus jäädä mitättömäksi tai jopa haitalliseksi. Jos esimerkiksi täysin vapaan etätyön myötä pääkaupunkiseudulla toimivan yrityksen työntekijät muuttavat ympäri Suomea, mutta nämä työntekijät lentävät firman kesäpäiville, pikkujouluihin ja muihin lähikokoontumisiin muutaman kerran vuodessa, voi päästöjä jäädä viivan alle enemmän kuin jos kaikki asuisivat työpaikan lähikunnissa ja kulkisivat päivittäin autolla töihin.
Ylempänä mainittu tutkimus etätyön päästövähennyspotentiaalista henkilöautoliikenteessä on myös epätarkkuutensa. Laskennan reunaehtoina on olleet työntekijöiden oma halukkuus osittaiseen tai kokonaisvaltaiseen etätyöhön, sekä työnantajien suostumus mahdollistaa etätyö siinä laajuudessa kuin työntekijät sitä itse haluavat. Näin ei kuitenkaan näillä näkymin taida tulla tapahtumaan.
Paljon puhuttu uusi normaali näyttää monella työpaikalla kovasti vanhalta normaalilta, jossa etätyö on tiukasti rajattua, jos se on alkuunkaan sallittua. Kansallisten liikenteen päästövähennystavoitteiden kannalta tämä on iso ongelma, sillä valtiolla on hyvin rajalliset keinot puuttua asiaan. Todennäköisesti se tukeutuisi informaatio-ohjaukseen eli vienoon pyyntöön, tai maksimissaan tarjoamalla etätyötä suosiville työnantajille jonkinlaista porkkanaa, joka tekisi näistä päästövähennyksistä mahdollisesti kustannustehottomia.
Mitä johtopäätöksiä etätyön yleistymisen ilmastovaikutuksista voi siis vetää?
Ei juuri minkäänlaisia, paitsi että emme tule tässäkään tapauksessa ratkomaan ilmastokriisiä vahingossa. Mikäli etätyökäytännöistä mielii saada ilmastohyötyjä, täytyy etätyökäytäntöjä suunnitellessa arvioida samalla niiden ilmastovaikutuksia. Vain tietoisella ja aktiivisella ilmastotyöllä voidaan varmistaa, että organisaatio tekee oman osansa päästöjen vähentämiseksi. Huomioi siis vähintään edellä kuvatut dynaamiset vaikutukset ilmastoystävällisiä etätyökäytäntöjä luodessa. Lisää vinkkejä työpaikan ilmastotyöhön löydät Insinöörien ilmastorintaman työpaikalla vaikuttamisen käsikirja -blogisarjasta.
Etätyöllä ja lähityöllä on molemmilla hyvät puolensa
Ympäristövaikutukset eivät ole tietenkään etä- tai lähityön kannalta ainut harkittava asia, vaikka ne tämän blogin ytimessä ovatkin. Etätyön tulevaisuutta on syytä miettiä monelta muultakin kantilta ja se tuo mukanaan paljon hyvää. Nämä sosiaaliset ulottuvuudet ovat kuitenkin ehkä itsestään selvemmin osana työpaikkojen neuvotteluja etätyön tulevaisuudesta, sillä niiden vaikutukset arjessa ovat hyvin konkreettisia ja välittömiä. Mainittakoon kuitenkin muutama keskeinen tunnistettu ulottuvuus, mitä etä- ja lähityö tuovat mukanaan.
Etätyössä työpäivää on usein helpompi rytmittää oman elämäntilanteen pohjalta. Mikäli työkalenteri sallii, työpäivän voi esimerkiksi keskeyttää aamulla ja iltapäivällä lasten hoitoon tai kouluun ja takaisin kotiin saattamisen ajaksi, tai käydäkseen keskellä päivää ulkoilemassa nauttimassa talven harvoista valoisista tunneista. Työpäivää voi jatkaa illalla lasten mentyä nukkumaan, jos päivän tunnit jäivät omien menojen takia lyhyiksi.
Ihmisten fyysisillä kohtaamisilla on itseisarvo, sillä olemme sosiaalisia otuksia, joiden tarpeet ihmiskontaktiin eivät tyydyty vain Teamsin ja Zoomin välityksellä. Henkisen hyvinvoinnin ja jaksamisen lisäksi fyysiset kohtaamiset ovat arvokkaita edistämään hiljaisen tiedon siirtymistä, tiimien välistä vuorovaikutusta, luovaa ajattelua ja niin edelleen. Lähityössä työ rajoittuu paremmin normaalipituiseen työviikkoon, eivätkä työt läiky niin helposti vapaa-ajalle ja viikonlopuille.
Hyviä puolia molemmista voisi listata pitkään, mutta näistä saanee yleiskuvaa, miten montaa muuttujaa etätyökäytännöistä päätettäessä yritetään samanaikaisesti optimoida.
Suosittelemani malli: TEKin tapa
Edellä kuvattuja hyviä ja huonoja puolia sekä pitkän aikavälin ilmastovaikutukset huomioiden olen hyvin tyytyväinen meillä TEKissä käyttöön tulevaan malliin. Ellei työntekijän kanssa erikseen toisin sovita, kaikki ovat lähtökohtaisesti toimistolla kaksi päivää viikossa ja loput työpäivistä oman mielensä mukaan etänä tai toimistolla. Lähipäiville pyritään löytämään tiimeittäin yhteisesti sovitut viikonpäivät, esimerkiksi tiistai ja perjantai.
Perehdytys, kehityskeskustelut ja vastaavat hoidetaan ensisijaisesti kasvokkain. Laajasta etätyömahdollisuudesta huolimatta kaikille tarjotaan oma työpiste toimistolla. Koko toimiston yhteisiä lähityöpäiviä pidetään säännöllisesti, jotta myös tiimien välistä vuorovaikutusta tulee riittävästi.
Näin saadaan lähityöskentelyn hyödyt irti kun toimistolla tapahtuu varmemmin kohtaamisia, mutta etätyöstä pääsee edelleen nauttimaan suurimman osan ajasta jos näin itselleen hyväksi kokee. Tämä ratkaisu on mielestäni tasapainossa myös ilmastotyömme kannalta huomioiden lyhyen ja pitkän aikavälin välittömät ja välilliset vaikutukset - joskin meidän on toki syytä jatkaa samaan aikaan aktiivista työtä jäljelle jäävien työmatkojen päästöjen vähentämiseksi.
Entäs työmatkat ulkomaille?
Tämä on ihan oma lukunsa, ja olen tarkoituksella rajannut esimerkiksi työmatkalentämisen tarkastelun ulkopuolelle. Lienee kuitenkin sanomatta selvää, että pandemiaa edeltäneitä lentonormeja on myös syytä tarkastella kriittisesti työpaikoilla. On varmasti paljon aidosti tarpeellista lentelyä esimerkiksi neuvottelu- ja myyntitapaamisiin, mutta moni asia on todistetusti onnistunut myös etäyhteyksillä. Näistä opeista kannattaa pitää kiinni. Lisäksi edelläkävijätyöpaikat voivat tarjota mahdollisuutta tehdä ulkomaan työmatkoja maata pitkin.
Lue lisää
Korona-exitistä on neuvoteltava myös työpaikoilla
Akava Works: Etä- ja lähityön yhdistäminen on halutuin tapa tehdä töitä
