Tekniikan akateemiset TEK on julkistanut 18 erilaista eduskuntavaalitavoitetta. Tavoitteet on jaoteltu kolmen pääotsikon alle, jotka ovat kestävä kasvu, osaaminen sekä laadukas ja hyvinvointia edistävä työelämä.
Miksi TEKillä on omat eduskuntavaalitavoitteet, vaikka TEK ei voi olla ehdolla eduskuntavaaleissa, yhteiskuntasuhdejohtaja Juhani Nokela?
– Haluamme saada näkemyksemme mukaan keskusteluun siitä, miten Suomea kehitetään. Tavoitteet ovat samat, jotka haluamme tulevan hallituksen hallitusohjelmaan. Jos saamme ne mukaan, niin silloin niiden mahdollisuudet toteutua ovat paljon suuremmat kuin jos ne eivät ole mukana hallitusohjelmassa.
Mistä tavoitteet tulevat?
– Tavoitteet ovat syntyneet TEKin luottamuselinten, kuten hallituksen ja hallituksen asettamien valiokuntien, sekä TEKin toimiston eli asiantuntijoiden välisissä keskusteluissa. Tavoitteilla on pitkä historia eikä kaikkia tavoitteita keksitä neljän vuoden välein uudestaan.
Kuka päättää, mitkä pääsevät mukaan?
– Tavoitteet ovat TEKin hallituksen hyväksymiä.
Mikä on tärkein?
– Tavoitteet elävät ajassa ja nyt tärkeimmäksi on nousemassa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomenojen kasvattaminen niin, että ne olisivat neljä prosenttia bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Kaikki eduskuntapuolueetkin ovat sitoutuneet tähän, joten uskomme, että se etenee.
Miksi juuri neljä prosenttia?
– Neljä prosenttia on kansainvälisten vertailujen perusteella realistinen taso. EU-taso on kolme prosenttia, ja me haluamme olla realisteja, mutta myös kunnianhimoisia.
Paljonko tämän tavoitteen toteuttaminen maksaa ja mistä rahat tulevat?
– Kolmasosa on julkista rahoitusta ja kaksi kolmasosaa yksityistä. Julkisen rahoituksen tarve on noin 200 miljoonaa euroa vuodessa.
TEK-lehti esittelee koko loppulistan höystettynä Juhani Nokelan tarkentavilla kommenteilla, miten tavoitteeseen voisi päästä, paljonko tavoitteen toteuttaminen maksaisi ja mistä rahat tulisivat.
Numerointi ja järjestys ovat samat kuin TEKin verkkosivuilta löytyvässä eduskuntavaalitavoitelistassa.
2) Tehdään Suomesta puhtaan energian suurvalta
– Tarvitsemme esimerkiksi ydinenergialain uudistuksen siten, että mahdollistetaan modulaaristen pienreaktoreiden hyödyntäminen. Myös lupaprosessien sujuvuutta pitää parantaa. Merkittäviä suoria kustannusvaikutuksia ei ole, koska näin saamme houkuteltua yksityisiä, puhtaan teollisuuden investointeja Suomeen.
3) Edetään määrätietoisesti kohti kiertotaloutta
– Tämä tavoite toteutuu esimerkiksi niin, että tuemme yliopistoja luomaan koulutuskokonaisuuksia, joissa kiertotalouden osaamistavoitteet ovat mukana. Tällainen koulutusuudistus ei välttämättä vaadi lisää rahaa.
4) Uudistetaan verotus työtä ja kasvua tukevaksi siirtämällä sen painopistettä työstä kulutukseen
– Periaatteessa kaikkien tuloluokkien verotusta on kevennettävä prosentuaalisesti saman verran, 0,5 prosenttiyksikköä vuosittain vuosina 2023–2027. Tavoitteena on kustannusneutraali veromuutos, jossa alenevaa verotuloa kompensoi osittain veronalennuksesta tutkitusti aiheutuva työllisyyden paraneminen. Lisäksi ympäristö- ja haittaveroja pitää kiristää. Tarpeen vaatiessa myös kulutusveroja voidaan nostaa.
5) Lisätään yksityishenkilöiden osallistumista pääomasijoitustoimintaan
– Kotitalouksien osallistuminen pääomasijoitustoimintaan pitää mahdollistaa esimerkiksi uusien yksityisten rahastojen kautta, jotka mahdollistavat kaikkien kansalaisten osallistumisen alkuvaiheen lupaavien yritysten rahoittamiseen ammattilaisten rinnalla. Rahastot olisi hyvä toteuttaa niin, että sijoittamisen voisi tehdä osakesäästötilin kautta. Tämän rahoittavat sijoittajat itse.
6) Vahvistetaan digitalisaatiota suomalaisessa yhteiskunnassa
– Esimerkiksi kyberturvallisuusosaajista on nyt pula. Alan osaajien tarve myös kasvaa nopeammin kuin aloituspaikat oppilaitoksissa, joten alan aloituspaikkojen määrää on kasvatettava. Kasvavat kustannukset katetaan verovaroin.
7) Lisätään korkeakoulujen rahoitusta aloituspaikkojen lisäämiseksi erityisesti aloilla, joissa on osaajapulaa
– Kansallisessa Korkeakoulutus ja tutkimus 2030 -visiossa on tavoite, että vuonna 2030 Suomessa olisi 50 prosentilla ikäluokasta korkeakoulutus. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi valtion pitää antaa lisää rahaa 190 miljoonaa euroa vuosittain. Osaajapula vaivaa oikeastaan kaikkia tekniikan aloja. Nopeimmin ja kustannustehokkaimmin koulutusmääriä voidaan kasvattaa siellä, missä opettajat ja koulutusohjelmat ovat jo olemassa.
8) Taataan sujuvat ja laadukkaat opinnot yhä laajemmalle joukolle
– On tärkeää, että opintojen alussa on läsnäoloa ja yhdessäoloa. Myöhemmin opintoja pitää voida suorittaa etänä. Hybridiopinnot eivät ole mielekkäitä. Opinnot on järjestettävä selkeästi joko etänä tai läsnä. Tähän ei liity kustannusvaikutuksia.
9) Toteutetaan osaamistili ja parannetaan osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia työelämässä
– Osaamistili perustuu samantyyppiseen ideaan kuin lounasetu. Se olisi tili, jonne työnantaja ja työntekijä itsekin tallettaisivat rahaa, jolla voisi ostaa koulutusta. Summa voisi olla vaikka tuhat euroa vuodessa, minkä verran lyhyet koulutukset nykyään maksavat. Rahaa voisi säästää myös pidempiin koulutuksiin. Valtio osallistuisi järjestelmään ehkä verotuksen kautta. Tälle emme ole laskeneet hintalappua.
10) Nostetaan matematiikan osaaminen takaisin huipputasolle
– Koulupäivien jälkeen pitäisi järjestää nykyistä enemmän luonnontieteiden, matematiikan ja tekniikan harrastekerhoja. Lisäksi varhaiskasvattajia, opettajia ja opinto-ohjaajia pitäisi täydennyskouluttaa. Kerhot tulisi saada osaksi kuntien rahoitusta, koska niillä on resursseja tämän kaltaiseen toimintaan. Täydennyskouluttamiseen on työnantajilla jo rahoitusta, jota pitäisi kohdentaa uudella tavalla.
11) Lisätään kansainvälisten osaajien maahanmuuttoa reiluilla työehdoilla
– Samasta työstä pitää maksaa sama palkka. Olemme kohdanneet tapauksia, jossa kv-osaajaa roikutetaan harjoittelijatason palkoilla. Onneksi tämä ei ole yleistä. Työperäistä maahanmuuttoa voi edistää luomalla kasvukeskuksiin nykyistä enemmän englanninkielisiä kouluja ja päivähoitopaikkoja. Lisäksi on järjestettävä mahdollisuus opiskella kotimaisia kieliä työn ohella. Näihin käytetyt rahat tulisivat takaisin kasvaneina verotuloina, kun saisimme entistä enemmän kv-osaajia Suomeen.
12) Lisätään kansainvälisten opiskelijoiden määrää ja vahvistetaan Suomeen työllistymistä
– Suomessa on pula osaavista työntekijöistä, mutta monen kansainvälisen opiskelijan on vaikeaa löytää työpaikkaa valmistumisen jälkeen. Diplomityön tekeminen suoraan työnantajalle noin nelinkertaistaa laadukkaan työllistymisen todennäköisyyden EU:n ulkopuolelta tulevilla opiskelijoilla. Tämä olisi otettava tavaksi eikä maksaisi mitään, vaan lisäisi ansioverotuloja.
13) Lisätään paikallisen sopimisen mahdollisuuksia työ- ja virkaehtosopimusten kautta
– Tämä vaatii lakimuutoksen. Paikallinen sopiminen voidaan mahdollistaa sopimuksissa myös järjestäytymättömille yrityksille samoilla ehdoilla kuin järjestäytyneille. Samalla on huolehdittava, että mahdolliset sopimisen riitatilanteet voidaan hoitaa esimerkiksi antamalla palkansaajaliitoille kanneoikeus. Tämä ei maksa juuri mitään.
14) Mahdollistetaan yrittäjänä ja palkansaajana tehtävän työn samanaikainen vakuuttaminen
– Alle viisi prosenttia tekkiläisistä toimii samaan aikaan yrittäjänä ja palkansaajana, mutta määrä kasvaa. Nyt samanaikainen vakuuttaminen ei ole mahdollista ja tämä asia olisi hyvä saada kuntoon. Kustannusvaikutukset ovat vielä avoinna, mutta lähtökohta toki on, että vakuutettavat maksavat vakuutuksensa, kuten palkansaajien osalta onkin.
15) Helpotetaan ensimmäisten työntekijöiden rekrytointia
– Moni yksinyrittäjä harkitsee työntekijän palkkaamista, mutta ei ole sitä tehnyt, koska kokee palkkaamisen kalliiksi ja riskipitoiseksi. Meidän pitää madaltaa riskiä rekrytointituella, joka toteutetaan laajempana kuin vain ensimmäisen työntekijän palkkaamisen tukemisena. Tämän kustannusvaikutusta emme ole laskeneet.
16) Tehdään Suomen työelämästä maailman tasa-arvoisin
– Esimerkiksi alipalkkausta ei ole sanktioitu. Pitäisi olla. Lisäksi on laadittava tarkka toimenpideohjelma, joka vähentää työmarkkinoiden sukupuolittuneisuutta, sanktioi tasa-arvorikkomukset ja laiminlyönnit sekä kitkee työelämästä häirinnän ja syrjinnän. Suoria kustannusvaikutuksia tällä ei ole, mutta välillisesti toki esimerkiksi tuomioistuinten resursseja voidaan joutua nostamaan.
17) Laajennetaan palkka-avoimuutta
– Tämä auttaisi poistamaan perusteettomia palkkaeroja. Niitä ei pidä sallia, koska ne ovat epätasa-arvoisia ja epäoikeudenmukaisia. Meidän ymmärryksemme on, että ikävä kyllä on tilanteita, joissa on perusteettomia palkkaeroja. Tällöin kustannuksia syntyy niille työnantajille, jotka ovat hyötyneet aiemmin matalampien palkkojen maksamisesta.
18) Parannetaan mielenterveyspalveluita opintojen ja työelämän aikana
– Kustannustehokas ratkaisu on lisätä matalan kynnyksen palveluita, kuten lyhytterapiaa ja vertaistukiryhmiä. Esimerkiksi Terapiatakuu-kansalaisaloite ajoi samantyyppisiä asioita laajemmin ja silloin kustannuksiksi arvioitiin noin 35 miljoonaa euroa, mutta toisaalta arvioitiin myös, että mielenterveyssairauksien nopeampi hoito voisi säästää yhteiskunnan rahoja jopa 340 miljoonaa euroa vuodessa.
Sama tavoite kohta 60 vuotta
Tekniikan akateemiset TEK ja toinen sen edeltäjäjärjestöistä, Suomen Teknillinen Seura ovat ajaneet tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomenojen eli TKI-menojen kasvattamista kohta 60 vuotta.
Tieto käy ilmi Juhana Aunesluoman vuonna 2004 kirjoittamasta TEKin järjestöhistoriikista Nykyaikaa rakentamassa.
Suomen Teknillinen Seura alkoi vaatia määrärahaa valtion tulo- ja menoarvioon teollisuuden tutkimustyön tukemiseksi vuonna 1965, koska Suomessa käytettiin tutkimus- ja kehitystehtäviin 1960-luvun puolivälissä noin 0,3–0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta ja kilpailijamaissa osuus oli huomattavasti korkeampi. Julkisen sektorin osuus oli noin kolmannes ja STS:n keskeinen vaatimus oli jo tuolloin julkisen panostuksen oleellinen lisääminen.
Kirja kertoo, että ”Teknillisessä valiokunnassa käydyn keskustelun pohjalta STS:n hallitus nimesi huhtikuussa 1965 erillisen teknillisen tutkimuksen toimikunnan”.
Toimikunta toimi, keskustelut ja ehdotukset muuttuivat suunnitelmaksi ja STS esitti vuoden 1965 joulukuussa Valtion talousneuvostolle, että valtiovalta ryhtyisi kiireellisesti laatimaan tutkimussopimusten järjestelmää teollisuuslaitosten suorittaman tutkimuksen tukemiseksi. Tarkoitusta varten tulisi varata määräraha tai luoda erityinen rahasto.
Asia etenikin ripeästi, ehdotus meni läpi talousneuvostossa saman tien, Kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiehet laativat lain teollisuuden tutkimustoiminnan kehittämiseksi jo keväällä 1966 ja ”näin suomalainen yksityisen ja julkisen sektorin yhteinen tutkimus- ja rahoitusmalli sai alkunsa”.