Työsopimuslakiin merkittäviä muutoksia vuodenvaihteessa
Eduskunta hyväksyi lakimuutokset määräaikaisten työsopimusten, koeajan ja takaisinottovelvollisuuden osalta. Muutokset astuivat voimaan 1.1.2017.
Lakimuutosten taustalla on lainsäätäjien halu parantaa pitkäaikaistyöttömien mahdollisuuksia työllistyä, madaltaa työnantajille kynnystä työllistää ja lisätä työnantajien halukkuutta kasvaa.
Määräaikaisen työsopimuksen perustelutarve muuttui
Ensimmäinen suuri muutos koskee määräaikaisen työsopimuksen tekoa ilman perusteltua syytä pitkäaikaistyöttömän kanssa.
Aiemmin määräaikaisen työsopimuksen teko on aina vaatinut perustellun syyn. Tavallisimpia perusteltuja syitä ovat sijaisuudet ja projektit. Mikäli työnantaja on tehnyt työntekijän kanssa määräaikaisen sopimuksen ilman perusteltua syytä, on työsuhteen katsottava olevan voimassa toistaiseksi.
Vuodenvaihteen jälkeen on kuitenkin mahdollista tehdä määräaikainen sopimus ilman perusteltua syytä yli 12 kuukautta työttömänä työnhakijana olleen työntekijän kanssa. Tällaisessa tapauksessa määräaikaisen työsopimuksen saa tehdä enintään vuoden mittaiseksi. Sopimus voi koostua myös enintään kolmesta lyhyemmästä määräaikaisesta sopimuksesta, joiden yhteenlaskettu kesto on enintään vuoden.
Käytännössä tämä tapahtunee siten, että työnantaja pyytää työ- ja elinkeinotoimistolta tietoa työhön sopivista pitkäaikaistyöttömistä ja haastattelee sopivat ehdokkaat. Työnantaja voi palkata näiden ilmoitettujen joukosta työntekijän määräaikaiseen työsuhteeseen ilman perustellun syyn vaatimusta. Työnantaja voi luottaa TE-toimiston ilmoitukseen, eikä työnantajan tarvitse muulla tavalla varmistua siitä, että työntekijä on laissa tarkoitettu pitkäaikaistyötön.
Pitkäaikaistyötön voi myös itse hakea töitä suoraan työnantajalta ja pyytää TE-toimistosta todistuksen tai muun asiakirjan, jolla hän osoittaa olevansa pitkäaikaistyötön.
Jo aiemman lainsäädännön aikana on ollut mahdollista solmia määräaikainen työsopimus ilman perusteltua syytä, kun aloite siihen on tullut työntekijältä itseltään. Nyt lakimuutoksella lainsäätäjän tavoite on alentaa työllistämiskynnystä sellaiselle työnantajalle, joka ei ole täysin varma työntekijän palkkaamisen liiketaloudellisesta kannattavuudesta tai työvoimatarpeesta. Työnantaja voi määräaikaisen työsopimuksen keston aikana arvioida näitä seikkoja, ja jos palkkaus osoittautuu kannattavaksi, palkata työntekijä toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen.
Koeaika piteni
Koeajasta on aina sovittava erikseen ennen työsuhteen alkamista, yleensä työsopimuksella, ja työnantaja ei voi yksin määrätä koeajasta.
Aiemmin koeaika on voitu sopia maksimissaan neljän kuukauden mittaiseksi. Lakimuutoksen myötä koeajan maksimipituus pitenee kuuteen kuukauteen. Uutta on myös se, että koeaikaa voidaan pidentää, jos työntekijä on sen aikana työkyvyttömyyden tai perhevapaan vuoksi poissa työstä.
Koeajan tarkoitus on antaa työntekijälle ja työnantajalle aikaa harkita, vastaako tehty työsopimus etukäteisodotuksia. Työnantajalle koeaika antaa mahdollisuuden selvittää, onko työntekijä kyvykäs työhön. Lainsäätäjä on perustellut pidemmän koeajan tarvetta sillä, että työelämässä painopiste on siirtynyt mekaanisesta työstä asiantuntijatyön suuntaan, jolloin työntekijän soveltuvuuden arviointi vaatii pidemmän ajan.
Lainsäätäjän mukaan koeajan tarkoitus ei toteudu, jos työntekijä on ollut koeaikana pidemmän ajan pois työstä. Tämän vuoksi työnantajalla on lakimuutoksen myötä oikeus pidentää koeaikaa kuukaudella kutakin työkyvyttömyys- ja perhevapaajaksoihin sisältyvää 30 kalenteripäivää kohden. Työnantajan on ilmoitettava koeajan jatkamisesta työntekijälle ennen koeajan päättymistä.
Määräaikaisen työsopimuksen osalta koeajan kokonaispituus ei edelleenkään saa ylittää puolta määräaikaisuuden kestosta tai kuutta kuukautta.
Huomioitavaa on, että uusi koeaikasäännös tulee sovellettavaksi vain uusin työsopimuksiin, jotka tehdään lain voimaantulon jälkeen. Jos työsopimus on tehty ennen 1.1.2017, sovelletaan vanhaa säännöstä, vaikka työsopimuksella olisi sovittu työn alkavan 1.1.2017 jälkeen.
Takaisinottovelvollisuus lyhentyi
Kolmas suuri muutos työsopimuslaissa koskee takaisinottovelvollisuutta. Se velvoittaa työnantajaa tarjoamaan työtä irtisanomalleen työntekijälle, jos takaisinottovelvollisuuden aikana entinen työntekijä hakee TE-toimiston mukaan edelleen töitä ja työnantaja tarvitsee tekijän samaan tai vastaavaan tehtävään, kuin josta työntekijä irtisanottiin.
Lakimuutoksen myötä takaisottovelvollisuus lyhentyi yhdeksästä kuukaudesta neljään kuukauteen. Tästä poiketen takaisinottovelvollisuus on kuusi kuukautta, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä sen päättymiseen mennessä vähintään 12 vuotta.
Tärkeää on huomata, että takaisinottovelvollisuuden sisältö ei lakimuutoksen myötä ole muuttunut, vaan ainoastaan sen kesto on lyhentynyt.
Takaisinottovelvollisuuden lyhentäminen on merkittävä heikennys työntekijän työsuhdeturvaan.
| Myös nämä muuttuvat |
|---|
| Työttömyysturva Enimmäismaksuaika lyheni, omavastuuaika piteni ja päiväraha sekä korotusosat pienenivät 1.1.2017 alkaen.
Työnantajille perhevapaakorvaus Sairausvakuutuslain muutoksella alkaen 1.4.2017 tasataan kustannuksia, jotka aiheutuvat työnantajalle perhevapaista. Perhevapaakorvaus on 2 500 euron kertakorvaus työnantajalle, jonka työntekijä on äitiysvapaalla tai adoption perusteella vanhempainvapaalla ja joka on velvollinen maksamaan vapaan ajalta palkkaa. Muutoksia myös muissa etuuksissa. Muutosturva Tuotannollistaloudellisista syistä irtisanottujen oikeusturva paranee. Työnantajan on tarjottava heille mahdollisuus työllistymistä edistävään koulutukseen tai valmennukseen. Myös työterveyshuolto on tarjottava puoleksi vuodeksi työvelvoitteen päätyttyä. Muutos tuli voimaan 1.1.2017 ja koskee niitä työnantajia, joilla on vähintään 30 työntekijää ja niitä irtisanottuja, joiden työsuhde on kestänyt vähintään 5 vuotta. |