”Kaikkien ei ole tarkoitus kouluttautua pitkälle, mutta ajatus on, että jokainen voisi kouluttautua niin pitkälle kuin heillä on kykyä ja intoa”, lausui THL:n erikoistutkija Outi Sirniö Helsingin Sanomissa (3.2.2021). Outi Sirniö kiteytti samalla sen, miksi monet tahot, Tekniikan akateemiset muiden mukana pyrkii edistämään tyttöjen ja erilaisista taustoista tulevien nuorten päätymistä tekniikan alalle. Jotta jokainen, jolla on kykyä ja intoa löytäisi tekniikan.
Mikä oikein estää tyttöjä? Matematiikalla on tässä iso rooli. PISA-tutkimuksista nähdään, että tyttöjen ja poikien matematiikan osaaminen on tasoittunut ja viimevuosina tytöt ovat menneet keskimääräisessä osaamisessaan jopa pojista ohi. Oikeastaan ainoa seikka, jossa tytöt jäävät selvästi pojista jälkeen on minäkäsitystä matematiikasta. Tämä tarkoittaa oletusta, joka nuorella tai lapsella on omasta osaamisestaan ja kyvystään oppia kyseistä asiaa.
Useamman suomalaisen yliopiston Matematiikan maailmaan -yhteishankkeessa on selvitetty, miten emotionaaliset tekijät, kuten oppilaan uskomukset itsestään matematiikan oppijana vaikuttavat oppimiseen. Uskomukset alkavat muodostua jo varhain esikouluiässä. Suomeksi sanottuna, ajatus siitä, voinko minä oppia matematiikkaa, olenko pätevä kehittämään matemaattisia taitojani, muodostuu lapsen päähän jo ennen kouluikää.
Hankkeen nostamien tutkimusten mukaan ympäristöltä saatu sosiaalinen palaute vaikuttaa tyttöihin poikia voimakkaammin. Tytöt siis tarvitsevat palautetta, kannustusta ja myönteisiä sanoja. Kuullaan tämä tarve.
Jokaista matematiikassa pärjäävää lasta ja nuorta pitää kannustaa eteenpäin. Vastuu tästä kuuluu opettajille, vanhemmille ja kenelle tahansa lähellä olevalle aikuiselle. Sano ääneen, älä oleta tai ota itsestäänselvyytenä on hyvä neuvo meille kaikille.
Mitä tulee tekniikan alaan – keskeisin kysymys ovat tytöt itse. Tyttöjä ei tulisi kannustaa tekniikan alalle, jotta alan sukupuolijakauma näyttäisi paremmalta tai vaikuttaisi siltä, että ala on kaikille aidosti avoin. Mutta jokaisen tekniikasta tippaakaan kiinnostuneen tytön tulisi saada innostua tästä miehiseksi ymmärretystä alasta. Mikä tärkeintä, tyttöjen tulisi voida määrittää itse mielenkiinnon kohteensa, niin ettei heidän sukupuolensa perusteella tehtäisi oletuksia heidän kiinnostuksistaan, matematiikan osaamisestaan tai sopivuudestaan millekään alalle. Olisi haaskausta jos tyttöjen osaaminen ei tulisi kokonaisvaltaisesti käyttöön.
