Koronan varjossa on jäänyt lähes huomaamatta, että keskustalainen opetus- ja tiedeministeri Annika Saarikko sekä häntä sijaistanut Hanna Kosonen ovat lähteneet uudelleen tulkitsemaan pitkää koulutuspolitiikan linjaa, jossa yliopistot keskittyvät vahvuuksiinsa. TEKin piirissä tämä on näkynyt Turun yliopisto pienen ja kapean di-profiilin laventamisena ja Jyväskylässä alkavana di-koulutuksena. Yliopistoille on Saarikon aikana annettu uusia koulutusvastuita.
Muuttunut linja näkyi marraskuun lopulla keskustan puoluevaltuustossa, jossa Saarikko väläytti ajatusta uudesta suomalaisesta yliopistosta. Tämä odotetusti herätti keskustelua ja johti siihen, että Saarikko lähetti rauhoittelukirjeen yliopistojen rehtoreille . Kirjeen tarkoitus oli vakuuttaa, ettei tässä oikeasti olla mitään tekemässä, vaan uusi yliopisto voisi syntyä evoluution kautta jostain olemassa olevasta rakenteesta eikä revoluutiolla.
Me TEKissä olemme toki tottuneet uusiin yliopistoihin niin Aallon kuin Tampereenkin tapauksessa, joten pelkoa uudelle ei ole.
Vaikea kuitenkaan nähdä, että nykyisellä yliopistokentällä olisi tarvetta fuusioihin. Kaikki yliopistot ovat nykyisellään vahvoja ja fuusio toisi todennäköisesti vain sekaannusta. Myöskään maantieteellisesti läheisyyttä yliopistoilla ei enää pahemmin ole kuin pääkaupunkiseudulla, jossa ainakaan resurssien näkökulmasta tarvetta tällaiseen ei ole.
Toinen vaihtoehto uudelle yliopistolle voisi olla se, että nyt joku nykyisistä yliopistokeskuksista toimivista kampuksista itsenäistyisi omaksi yliopistokseen. Tätä pohdintaa näkyi myös HS:n rauhoittelukirjettä uutisoineessa Marjukka Liittenin tekstissä. Nykyisellään yliopistokeskukset ovat hyvin erilaisia toimijoita, joita lähinnä yhdistää se, että ne kokoavat joukon eri yliopistoja saman katon alle ja tarjoavat alueelle palveluita sekä kouluttavat paikallisesti. Tutkintokoulutus näissä paikoissa on usein hyvin kapeaa.
Yliopistokeskusta yliopistoksi muutos on itse asiassa juuri tapahtunut, kun Lappeenrannan teknillinen ylipisto laajensi toimintaansa Lahteen ja muutti nimensä Lappeenrannan-Lahden teknilliseksi yliopistoksi. Todellisuus tässäkin toki on, että mitään uutta yliopistoa ei luotu vaan LUT laajensi merkittävästi toiminta-aluettaan suuntaan, josta merkittävä osa sen opiskelijoista jo nykyisellään tuli - eli radanvartta etelään.
Kolmas vaihtoehto uudelle yliopistolle on se, että joku nykyisistä ammattikorkeakouluista suuntaisikin toimintansa tieteellisen tiedon tuottamiseen ja alkaisi sitä kautta muuttua enemmän yliopistoksi. Tämä ei kansainvälisesti ole mikään ainutlaatuinen tilanne, vaan korkeakoulun muutos käytännöllisestä akateemiseksi tunnetaan termillä academic drift. Suomalainen malli tästä on ollut korkeakoulukonsernien luominen. Tällöin ammattikorkeakoulun omistaa käytännössä yliopisto.
Näissä tapauksissa itse asiassa on kuitenkin päästy tilanteeseen, jossa ammattikorkeakoulun tärkeä rooli tunnistetaan paremmin ja tarvetta akateemiseen nousuun ei ole. Neljännen vaihtoehdon toi esiin Teknologiateollisuuden kollega Laura Juvonen, joka esitti blogissaan , että jos joku uusi yliopisto tarvitaan, niin se on Suomen Virtuaaliyliopisto eli nykyisten yliopiston verkosto, joka mahdollistaa nykyistä paremman palvelun. Me tekniikan alalla olemme tätä jo edistäneet FiTech verkostoyliopiston puitteissa. FiTech:issä on mukana TEKin ja Teknologiateollisuuden lisäksi kaikki tekniikan yliopistokoulutusta antavat yliopistot. Aika näyttää mitä se tuo, mutta jo nyt olemme saaneet rohkaisevia tuloksia siitä, miten yliopistojen opetustarjontaa voidaan tuoda yhteen ja tarjota koulutusta niin nykyisille tutkinto-opiskelijoille kuin meille, jotka haluamme uudistaa osaamistamme.
Mitäs me TEKissä ajattelemme, kun tämä ministerin tai ehkä ennemminkin keskustan puheenjohtajan avaus on tarkentunut? On selvää, että emme voi jäädä nykyisten rakenteiden vangeiksi. Muutoksia tapahtuu, halusimme tai emme. Meistä järkevintä on ottaa askel takaisin hyväksi havaittuun malliin, jossa yliopistot ennemminkin lujittivat vahvuusalueitaan kuin laajenivat aloille, joilla on jo hyviä toimijoita. On siirrettävä fokus spekulatiivisesta uudesta yliopistosta siihen, että vahvistamme nykyisiä yliopistoja. Näin hallitus on tehnytkin hetki sitten, pääomittamalla yliopistoja. Nyt on oikea aika suunnata katse siihen, että voimme merkittävästi parantaa asemiamme, kun EU:n uuden ohjelmakauden tiede- ja tutkimusrahoitus tulee jakoon.
Suomi kipuilee tällä hetkellä vanhenevan väestön tuoman hoitokuorman ja koronalaskujen kanssa. EU:n tuleva rahoituskausi tuo erityisesti tutkimusrahoitusta suoraan yliopistoille, tutkimuslaitoksille ja korkeakouluille mahdollistaen resurssien kasvattamisen sellaisessa mittakaavassa, jota ei kansallisesti ole tarjolla.
Tällä viikolla tuli hallitukselta lausuntokierrokselle 2040-luvulle ulottuva visio koulutukselle eli Koulutuspoliittinen selonteko. TEKin viesti tälle työlle on selkeä. Emme halua vain turvata koulutuksen saavutettavuutta, tasa-arvoa ja laatua, vaan vahvistaa näitä. Meillä ei ikävä kyllä ole rajatonta resurssia, joten nyt on syytä lopettaa haikailu uusista yliopistoista. Paras keino uudistua on taata nykyisille yliopistoille kasvavat resurssit.
