Suomessa syntyi viime vuonna 47 577 lasta. Samoin viime vuonna liki 49 000 uutta opiskelijaa aloitti yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa tutkintonsa suorittamisen. Mikäli korkeakoulujärjestelmän mitoitus säilyy nykyisenlaisena, on parinkymmenen vuoden päästä jokaiselle viime vuonna syntyneelle opiskelupaikka korkeakoulussa valmiina. Ja vielä jää yli täyttämättömiäkin paikkoja.
Tämä kuulostaa hyvältä uutiselta, mutta on huono, eikä voi toteutua. Tarvitsemme myös ammatillisen koulutuksen suorittaneita.
Tilanteeseen on ajauduttu siksi, että Suomeen ei synny lapsia entiseen tapaan. Akatemiatutkija Marika Jalovaara Turun yliopistosta huomauttaa blogissaan, että syntyvyys on laskenut pitkään, mutta vuonna 2010 alkanut vuosittaisten syntyvyyslukujen vajoaminen on ollut tavallista voimakkaampaa. Suomessa syntyvyyttä mittaava kokonaishedelmällisyysluku on vajonnut kahdeksassa vuodessa jo neljänneksen. Luku kertoo, kuinka monta lasta nainen synnyttäisi elämänsä aikana, jos syntyvyys pysyisi laskentavuoden tasolla.
En aio setämäisesti ryhtyä neuvomaan, että tehkää nyt niitä lapsia. Sen sijaan haluan nostaa keskusteluun, mitä tämä tarkoittaa Suomen kannalta. Hyvinvointimme perustuu merkittävästi korkeaan osaamiseen ja osaajien tekemään tuottavaan työhön. Suomella ei voi olla mitään muuta voittavaa strategiaa kuin osaamiseen ja osaajiin panostaminen.
Suomi tarvitsee menestyäkseen myös työperäistä maahanmuuttoa, että pystymme säilyttämään hyvinvointivaltiomme nykyisen palvelutason. Meidän on myös huolehdittava siitä, että mahdollisimman moni tänne ulkomailta tutkintoa suorittamaan tullut nuori työllistyy suomalaisiin yrityksiin.
Samalla on syytä miettiä, mikä työelämässä ja yhteiskunnassamme on rikki, kun TEKin 30–39-vuotiaista naisjäsenistä 28 prosenttia ja miehistä 14 prosenttia kokee, että perhevapaan pitäminen vaikuttaisi haitallisesti työuran kehitykseen. Samoin on erikoista, että jäsenkunnassamme naisilla on vähemmän lapsia kuin miehillä.
