Kiertotalous ei toteudu ilman osaavia insinöörejä

Julkaisimme 4.11. yhteispohjoismaisen selvityksen kiertotalousyhteiskunnan osaamistarpeista insinöörikunnan osalta ja miten tämän päivän tekniikan alan korkeakoulutus tarpeisiin vastaa. Raportin tarkemmat tiedot löydät blogin lopusta.

Raportin tulokset voidaan tiivistää hyvin ytimekkäästi: insinöörikunta on keskeisessä roolissa siirtymässä kiertotalousyhteiskuntaan, ja kiertotalousyhteiskunnan osaamistarpeet vaativat muutoksia kaikkeen tekniikan alan korkeakoulutukseen.

Insinöörien rooli kiertotaloudessa

Tekniikan alan korkeakoulutettujen roolia kiertotaloudessa ei voi liikaa korostaa. Kun kaikkien tuotteiden pitäisi tulevaisuudessa olla kiertotalouden mukaisia, on ilmiselvää että tuotteiden suunnittelijoilla on valtava vastuu, ja juuri tekniikan alan ammattilaiset ovat näitä suunnitteluratkaisuja tekemässä. Kiertotalouden edistäminen vaatii toki monien muidenkin alojen osaajia, esimerkiksi kauppa- ja yhteiskuntatieteilijöitä jotta kiertotalouden mukaisille tuotteille saadaan luotua markkinat ja liiketoimintamallit.

Kiertotaloutta edistävä sääntely etenee kiitettävän aktiivisesti niin Suomen kuin EU:n tasolla. Jalot tavoitteet voivat kuitenkin tyssätä pullonkaulaan jos osaamiskysymyksiä ei huomioida ajoissa. On hyvä muistaa että korkeakoulutuksen läpäisyaika on useita vuosia, ja sisältöjen muuttaminenkin ottaa oman aikansa. Siksi muutos on syytä aloittaa heti.

Kiertotalouden osaamistarpeet

Kiertotalousyhteiskunta, joka on väistämätön tulevaisuutemme, poikkeaa nykypäivästä aina ajattelumalleista lähtien. Siinä missä olemme kaikki tänä päivänä omaksuneet take-make-waste -ajattelun, tulee kiertotalousyhteiskunnan rakentajilla ja siinä toimivilla olla kiertotalouteen pohjautuvat ajatusmallit. Erityisen tärkeää tämä on insinöörikunnalle, jolla on tuotteiden suunnittelijana valtavan iso valta ja vastuu. Tekniikan alan korkeakoulutusta tuleekin päivittää tämän vastuun kantamiseksi.

Raportissa esitetään, että tekniikan alan korkeakoulutuksessa tulisi ottaa käyttöön raportissa esitelty Circular Economy Competence (CEC) -viitekehys (kuva 1). CEC:n tavoitteena on tarjota jokaiselle tekniikan alan ammattilaiselle edellytykset olla osa ratkaisua kiertotalouden edistämiseksi. Nykyisellään tekniikan alalla on mahdollista opiskella monia valinnaisia kiertotalousosaamista kehittäviä kursseja, osaamiskokonaisuuksia ja jopa tutkintoja. Ehdottamamme viitekehys lähtee kuitenkin ajatuksesta, että jokaisen insinöörin tulisi saada perusvalmiudet kiertotalouteen. Näiden valmiuksien kivijalkana toimii tietoisuuden ja ajatusmallien kehittäminen esimerkiksi planetaaristen rajojen ja kiertotalousperiaatteiden opetuksella. Insinöörien alaspesifimpää osaamista olisivat kiertotalouden mukainen tuotesuunnittelu, kiertotalouden liiketoimintamallit sekä systeemiajattelun ja digitalisaation ymmärrys. Koska insinöörit eivät voi yksin ratkaista kaikkea, tulee näiden opettamisen toteutuksessa huomioida poikkitieteellinen yhteistyö muiden tieteenalojen opiskelijoiden kanssa.

Näiden abstraktien kokonaisuuksien tasoon tyytymisen sijaan olemme vielä vilkaisseet hieman tarkemmin konepellin alle mitä nämä voisivat käytännössä tarkoittaa. Esimerkiksi kiertotaloutta tukevat digitalisaatioratkaisut konkretisoituvat tuotteen tai palvelun elinkaaren hallintaan, jossa puolestaan keskeisiä teknologiaratkaisuja ja -osaamisia ovat datan keräämiseen, luotettavuuteen, analysointiin ja jalostamiseen liittyvät työkalut. Kaikilla insinööreillä ei tarvitse olla näistä syvällistä osaamista, mutta näistä on hyvä ymmärtää perustiedot - myös muun kuin kiertotalousosaamisen kannalta.

Tekniikan alan korkeakoulutuksen tilanne tällä hetkellä

Selvityksessä perehdyttiin myös muutamaan tekniikan alan tutkinto-ohjelmaan jokaisesta Pohjoismaasta, eikä löydökset ole CEC-viitekehyksessä esiteltyihin osaamistarpeisiin nähden kovin lohdullista luettavaa. Kaikissa tarkastelluissa tutkinto-ohjelmissa oli jotain elementtejä joiden voisi hyväntahtoisesti tulkita tukevan jotain viitekehyksessä esiteltyjä kiertotalousosaamisten osa-alueita, mutta mistään tutkinto-ohjelmasta ei tunnistettu kaikkia tarvittavia osaamisalueita.

Tarkasteltavat tutkinto-ohjelmat valittiin tarkoituksella kattamaan "geneerisiä" tekniikan alan tutkintoja, sillä useista korkeakouluista löytyy tänä päivänä kiertotalouteen liittyviä tutkinto-ohjelmia joissa CEC-viitekehyksen osaamistarpeiden oletamme täyttyvän, mutta kun peräänkuulutamme kiertotalousosaamisen tarvetta kaikille insinööreille, tulisi myös kaikkein geneerisimmistä tutkinnoista löytyä kiertotalousosaamisen peruspalikat.

Mitä toimia tarvitaan tilanteen korjaamiseksi?

Raportissa tunnistetaan useita toimenpidetarpeita kohdistuen poliittisiin päättäjiin, tekniikan alan korkeakoulutukseen sekä työnantajiin. Nostan lukuisten toimenpidesuositusten joukosta mielestäni tärkeimmät. Kaikkein suurimman vaikuttavuuden toimenpiteet liittyvät tekniikan alan koulutussisältöjen kehittämiseen sekä alan opettajakunnan täydennyskouluttamiseksi kiertotalousteemoista.

Ehdotamme raportissa, että tekniikan alan opintoalojen tulisi arvioida miten alan tutkintojen tuottama osaaminen nykyisellään vastaa CEC-viitekehyksessä esitettyihin tarpeisiin, ja muuttaa tarvittavissa määrin opetussisältöjä ja -käytäntöjä jotta viitekehyksen mukaiset tarpeet täyttyvät. Monissa tapauksissa tämä ei vaadi muutoksia opetussisältöihin, vaan voidaan toteuttaa opetuskäytäntöjä muokkaamalla lisäämällä kursseihin esimerkiksi poikkitieteellistä yhteistyötä tai lisäämällä harjoitustöissä huomioitaviin reunaehtoihin myös kiertotalouden mukaisen tuotesuunnittelun elementtejä.

On kuitenkin selvää että ilman osaavaa opettajakuntaa ei voida odottaa kiertotalousteemojen syvällistä integrointia kaikkiin alan opintoihin. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää panostaa alan opettajien täydennyskoulutukseen. Tässä keskeisessä roolissa on korkeakoulujen lisäksi poliittiset päättäjät, joiden tulisi kohdistaa erillistä rahallista tukea tätä varten.

Tekniikan alan opinnoissa on pitkä historia laskuharjoituksien ja muiden harjoitustehtävien painottamisesta. Näillä on vissi pointti: niiden tarkoituksena on urauttaa ajattelua hakeutumaan tietynlaisiin ratkaisumalleihin tietynlaisen ongelman edessä. Nykypäivänä opetettavat ongelmanratkaisumallit eivät kuitenkaan ole soveltuvia kiertotalousyhteiskunnan tarpeisiin, sillä niissä ei huomioida samanaikaisesti esimerkiksi laitteen mahdollisimman pitkää käyttöikää, korjattavuutta, päivitettävyyttä, myrkyttömyyttä, kierrätettävyyttä, resurssitehokkuutta ja niin edelleen. Toisaalta tilanne on sikäli lohdullinen, että nykyisistä opintokokonaisuuksista ja kursseista saadaan melko pienelläkin hienosäädöllä merkittäviä vipuvarsia kiertotalousosaamisen kehittämiseksi - kunhan meillä vain on opettajakuntaa jotka tuntevat aihetta riittävästi integroidakseen sen opintosisältöihin.

Kiinnostaako kiertotalous? Tsekkaa myös syyskuun TEK Talks -tallenne "Kiertotaloutta vai kierrätystaloutta?" ja tiedät missä kiertotalouden saralla mennään!