Työelämä raastaa eniten kolmekymppisiä

Tekniikan akateemiset TEKin työssäkäyvällä jäsenistöllä tuntuu menevän työelämässä porukkana todella hyvin.
Tuoreen työmarkkinatutkimuksen numerot kertovat, että 71 prosenttia vastaajista tuntee työn imua vähintään viikoittain ja 84 prosenttia on erittäin tai melko tyytyväisiä nykyiseen työhönsä. Huimat 89 prosenttia arvioi työkykynsä erittäin tai melko hyväksi.

Toisaalta valtaosa vastaajista tuntee jonkinasteista stressiä työstä. Lisäksi yli puolet vastaajista kertoi työskentelevänsä päivittäin tai viikoittain tiukkojen aikataulujen mukaan tai hyvin nopealla tahdilla.

Tutkimuksessa nousee esiin 30–39-vuotiaiden ikäryhmä, jolla näyttää menevän hieman muita huonommin. 30–39-vuotiaat tuntevat työn imua kaikkein harvimmin. 30–39-vuotiaat myös kokevat stressiä ikäryhmistä eniten. He ovat myös vähiten tyytyväisiä nykyiseen työhönsä ja arvioivat työkykynsä muita heikommaksi.

Tekkiläiset poikkeavat koko kansasta

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen on tutkinut pitkään työn imua, työtyytyväisyyttä ja koettua työkykyä. Hakasen mielestä työmarkkinatutkimuksen löydös on mielenkiintoinen.

– Yleensä työn imun tunteminen ja työtyytyväisyys lisääntyvät iän mukaan, kun taas työkyky heikkenee vähitellen. Tekkiläisistä taas 20–29-vuotiaat kokevat muita enemmän työn imua.

Voisiko tekkiläisten 30–39-vuotiaiden tuntemuksia selittää elämän ruuhkavuodet?

– Tähän ei ole selkeää vastausta, ja voi ajatella, että esimerkiksi lapset tuovat lisää kuormaa, mutta tutkimuksissa on havaittu, että pikkulasten vanhemmat kokevat enemmän työn imua kuin muut. Työn imun on todettu läikkyvän myös yksityiselämään, Hakanen sanoo.

– Eivätkä pikkulapset ole pelkästään rasittavia, vaan heistä on paljon iloa. Lapsiarkeenhan kuuluu myös se, että työpäivät loppuvat, kun lapset pitää hakea. Moni osaa arvostaa tätä vasta myöhemmin.

Jos tieto voi lohduttaa, niin tutkimus kertoo, että kyllä se siitä: 50–59-vuotiaat TEKin jäsenet ovatkin sitten jo työkyvykkäämpiä kuin muut TEKin jäsenet. Ainakin 50–59-vuotiaissa vastaajissa on suhteellisesti eniten henkilöitä, jotka arvioivat työkykynsä erittäin hyväksi.

– Tämäkin on hieman poikkeavaa, sillä muissa tutkimuksissa työkyky yleensä heikkenee iän myötä. Onkohan tekkiläisten työssä joitain erityispiirteitä, jotka saavat vanhimman ikäryhmän kokemaan vähemmän työkykyä? Voivatko osaamisvaatimukset ja työn henkinen rasittavuus olla syynä?

Jäsenten yhteydenotot paljastavat syitä

Miten on Tekniikan akateemiset TEKin työelämäasiantuntija Sirkku Pohja, mikä voi selittää eroja?

– TEKiin tulevien jäsenyhteydenottojen mukaan osa 60–69-vuotiaista kyseenalaistaa omaa osaamistaan. Myös oma uusien asioiden soveltamiskyky askarruttaa. Toiset taas eivät ole tottuneet tämän päivän työntekemisen tapoihin, esimerkiksi monimuotoisiin ja kansainvälisiin tiimeihin jokapäiväisessä työssä ja kanssakäymisissä.

Pohjan mukaan tekkiläiset 30–39-vuotiaat kokevat suorituspaineita töissä etenkin, jos ei jää aikaa uuden oppimiselle. Tekniikassa uutta tietoa tulee jatkuvasti ja sen omaksuminen ja soveltaminen aikapaineessa vähentää työssä viihtymistä, työn imua ja lisää stressiä.

– Osa on siirtynyt ensimmäistä kertaa varsinaisesti esihenkilöksi ja siirto vaativan asiantuntijan tehtävistä esihenkilöksi on iso muutos, joka kuormittaa. Esihenkilötehtävän laajuus tulee toisille yllätyksenä.

Perehdyttäminen näihin tehtäviin koetaan puutteelliseksi. Toisaalta näitä yhteydenottoja on vähemmän kuin 20–29-vuotiailta.

20–29-vuotiaiden erinomainen työn imun kokeminen voi liittyä siihen, että he pääsevät opiskeluista töihin ja näyttämään osaamistaan.

– Jäsenyhteydenotoissa on noussut tuohon nuorimpaan ikäryhmään kuuluvien osalta ainakin se, että kun tulee uusin tiedoin työelämään ja saa käyttää näitä tietoja työssään uusien asioiden tekemiseen ja kokeiluihin, niin silloin kokee tekevänsä merkityksellistä työtä.

Tekkiläinen tuntee muita useammin työn imua

Työmarkkinatutkimuksessa oli oma kysymyspatteristo nyt ensimmäistä kertaa juuri työn imusta. Työn imulla tarkoitetaan myönteistä tunne- ja motivaatiotäyttymyksen tilaa, jota luonnehtivat tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen.

Työn imua koskevat kysymykset olivat: kuinka usein olet innostunut työssäsi, kuinka usein tunnet itsesi vahvaksi ja tarmokkaaksi työssäsi ja kuinka usein tunnet itsesi tyytyväiseksi, kun olet syventynyt työhösi.

Lopputulema oli, että hyvin moni tekkiläinen tunsi ainakin kyselyhetkellä useasti työn imua.

Jari Hakanen kertoo tekkiläisten tulosten olevan samaa luokkaa kuin suomalaisten yleensäkin. Tosin mielenkiintoisia erojakin on.

– Tekkiläiset ovat samassa veneessä muiden suomalaisten kanssa siinä, että kun suomalaisista työn imua kokee 70 prosenttia niin tekkiläisten luku on 71, mutta tekkiläiset miehet kokevat työn imua selvästi enemmän kuin muut miehet.

Tekkiläisistä miehistä työn imua kokee viikoittain 70 prosenttia, kun suomalaisista miehistä näin kokee 63 prosenttia.

Tekkiläisten naisten ja muiden naisten ero on samansuuntainen, mutta pienempi. Luvut ovat 75 ja 73.

– Naiset kertovat yleensäkin tutkimuksessa kokevansa miehiä enemmän työn imua kansainvälisestikin.

Muita useammin työn imua tunsivat 20–29-vuotiaat ja vähiten 30–39-vuotiaat. Samoin useammin työn imua kokivat johdossa työskentelevät, sitten keskijohdossa työskentelevät ja vähiten asiantuntijat.

Hakasen mukaan näin on asian laita muissakin tutkimuksissa.

– Johtajat kokevat työn imua eniten, koska asemaan liittyvä vastuu tuo merkityksellisyyttä työhön ja on tärkeä voimavaratekijä. Tekkiläisten johtajien 84 prosenttia on kyllä huikean korkea luku.

Hakanen arvelee, että tekkiläisten muutenkin korkeat prosenttiluvut kertovat siitä, että tekkiläisten työ osuu yhteen työn imua aiheuttavien tekijöiden kanssa.

– Työn imua lisäävät tekijät ovat kehittävä työ, jossa pääsee käyttämään taitojaan, uuden oppiminen ja hyvässä tiimissä työskenteleminen. Voin kuvitella, että monen tekkiläisen työhön kuuluu juuri tällaisia piirteitä.

Oma työ entistä tyydyttävämpää

Työssäkäyvät tekkiläiset vaikuttavat olevan työmarkkinatutkimuksen mukaan entistä tyytyväisempiä työhönsä. 84 prosenttia oli kysyttäessä erittäin tai melko tyytyväisiä nykyiseen työhönsä.

Tyytyväisyys on suurin piirtein samalla tasolla kuin vuonna 2019, jolloin asiaa edellisen kerran kysyttiin. Tosin erittäin tyytyväisten osuus oli noussut kaksi prosenttiyksikköä.

Työn imua tunteneet olivat selvästi tyytyväisempiä työhönsä kuin harvemmin työn imua tunteneet.

Ikäryhmittäin tarkasteltuna tyytyväisimpiä olivat nuorimmat eli 20–29-vuotiaat ja vanhimmat 60–69-vuotiaat, ja vähiten tyytyväisiä 30–39-vuotiaat.

Tutkintoryhmittäin tarkasteltuna tyytyväisimpiä olivat tieteellisen jatkotutkinnon suorittaneet, vähiten tyytyväisiä arkkitehdit.

Työnantajan sektorin mukaan tarkasteltuna vähiten tyytyväisiä olivat yliopistosektorin vastaajat, tyytyväisimpiä valtion palveluksessa työskentelevät.

Johdossa työskentelevät olivat tyytyväisempiä kuin keskijohdossa tai asiantuntijoina työskentelevät. 

Kova stressi ja jatkuvasti tiukat aikataulut vähensivät koetun työkyvyn lisäksi myös työtyytyväisyyttä kaikissa ryhmissä. 

Työkyky erittäin huono hyvin harvalla

Työmarkkinatutkimus selvitti myös, kuinka tekkiläiset kokevat työkykynsä.

Ikäryhmien välillä ei löydy suuria eroja, mutta 30–39-vuotiaat arvioivat työkykynsä hieman muita ikäryhmiä heikommaksi. 50–59-vuotiaissa vastaajissa taas oli suhteellisesti eniten henkilöitä, jotka arvioivat työkykynsä erittäin hyväksi.

Koko porukasta työkykynsä arvioi erittäin tai melko huonoksi 1,6 prosenttia vastaajista.

Jari Hakanen on tutkinut myös työkyvyn kokemista, joskin hieman erilaisella asteikolla.

– Todella hyvältä näyttää. Koko väestön tasolla työkykynsä arvioi huonoksi 6–7 prosenttia.

Johtajat arvioivat oman työkykynsä hieman paremmaksi kuin keskijohdossa tai asiantuntijoina työskentelevät.

Johtajista 91 prosenttia arvioi työkykynsä erittäin hyväksi tai melko hyväksi. Muilla vastaava prosentti alkoi numerolla kahdeksan. Tosin erot olivat vain muutamia prosenttiyksiköitä.

Sen sijaan naisten ja miesten välillä on selvä ero: miehistä 46 prosenttia arvioi työkykynsä erittäin hyväksi, kun naisista näin tekee 38 prosenttia.

– Tämä ero näkyy myös kansainvälisissä tutkimuksissa eikä ero ole poikkeava. Naiset raportoivat kyselyissä enemmän erilaisia oireita ja terveysongelmia. Tähän liittyy tutkijapiireissä sanontakin: ”Women are sicker, men die quicker”. Onko se sitten niin, että naiset tunnistavat paremmin erilaisia tuntemuksia vai oireilevatko he herkemmin. Kokevathan naiset myös enemmän työn imua.

Työnantajasektorin mukaan tarkasteltuna yliopistolla työskentelevät arvioivat oman työkykynsä muita heikommaksi.

– Yliopistomaailmaan liittyy paljon epävarmuutta, hitaita urapolkuja ja kaiken aikaa koveneva kilpailu pienenevistä rahoituksista, Hakanen huomauttaa.

Tutkintoryhmistä arkkitehdit arvioivat työkykynsä hieman muita tutkintoryhmiä heikommaksi.

Myös paljon stressiä kokeneet ja jatkuvasti tiukkojen aikataulujen mukaan työskennelleet arvioivat työkykynsä muita heikommaksi.

– Työn imua muita useammin kokeneet taas arvioivat työkykynsä selvästi paremmaksi kuin harvemmin työn imua kokeneet. Työn imun onkin todettu edistävän myös fyysistä ja henkistä terveyttä, Hakanen kertoo. 

Palveleva johtaminen auttaisi kaikkia

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakasella on ehdotus, kuinka oheisessa jutussa esitettyjä sinänsä hyviä lukuja saisi vielä paremmiksi ja työelämää entistä terveemmäksi. Kyse on tietysti entistä paremmasta johtamisesta, mutta tällä kertaa sellaisesta johtamisesta, jossa vastuu on johtajan lisäksi myös johdettavilla.

Hakanen totesi viime vuonna Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen Telma-lehdessä, että ”Palkansaajalla pitää olla työterveyshuolto ja työsuojelu kunnossa. Johtamis¬vastuu on työnantajalla. Johtaja ei voi heittää palloa jatkuvasti työntekijälle sanomalla ´miten itse tekisit tässä tilanteessa ´”.

Hän on edelleen aivan samaa mieltä.

Ratkaisuksi hän tarjoaa nykyään vallalla olevan valmentavan johtamisen sijaan palvelevaa johtamista. Palveleva johtaminen on lyhyesti sitä, että johtaja johtaa joukkoja edestä, keskellä ja takana, yhdessä johdettavien kanssa.

– Edessä johtaminen on sitä, että käy keskusteluja ja näyttää suuntaa, vaikka ei aina tiedä kaikkea. Keskellä johtaminen on sitä, että on oman porukan ulottuvilla, tunnistaa ajoissa pulmat, kuuntelee ja antaa palautetta. Takana johtaminen on sitä, että antaa johdettavien tehdä töitä itseohjautuvasti heille luontaisilla tavoilla.

Myös johdettavien on osallistuttava. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että heidän on otettava vastuu tekemisistään, ja keskusteltava.

– Jos haluaa vaikkapa palautetta, ei sitä tarvitse odottaa, vaan voi myös pyytää.

Hakalan mukaan palvelevaksi johtajaksi ryhtyminen voi tuntua aluksi johtajista hankalalta, koska on niin paljon muutakin tekemistä, eikä aikaa ole siihenkään.

– Palveleva johtaminen koituu ajan mittaan hyödyksi myös johtajille, kun työntekijät tulevat entistä paremmiksi ja itseohjautuvammiksi. Silloin johtajille jää enemmän aikaa johtamiseenkin. Molempien osapuolien pitäisi voida tuntea, että olemme yhteisellä matkalla ja yhdessä tekemällä ja keskustelemalla teemme työmme ja voimme hyvin.

Työstressi osalle tuiki tuntematon

Valtaosa työmarkkinatutkimuksen vastaajista tuntee jonkinasteista stressiä työssään. Noin kolmannes vastaajista tunsi vähän stressiä, 42 prosenttia jonkin verran ja noin viidennes melko tai erittäin paljon. Viisi prosenttia vastaajista vakuutti, ettei tunne lainkaan työstressiä.

Tutkimuksen mukaan naiset tuntevat enemmän stressiä kuin miehet. Naisista melko tai erittäin paljon stressiä koki 27 prosenttia, miehistä 20. Ikäryhmittäin tarkasteltuna vähiten stressasivat 20–29-vuotiaat ja eniten – kyllä – 30–39-vuotiaat.

Johdossa ja keskijohdossa työskentelevät tunsivat enemmän stressiä kuin asiantuntijoina työskentelevät.

Tutkintoryhmistä arkkitehdit tunsivat selvästi enemmän stressiä kuin muut. 

Yli puolet vastaajista kertoi työskentelevänsä päivittäin tai viikoittain tiukkojen aikataulujen mukaan tai hyvin nopealla tahdilla. Naiset kokivat näin hieman miehiä useammin.

Vähiten kiirettä näin mitattuna kokivat ikäryhmistä 20–29-vuotiaat, eniten 50–59-vuotiaat. Työnantajasektorin mukaan tarkasteluna eniten kiirettä kokivat kunnalla työskentelevät. Tällä mittarilla rennointa oli valtion leivissä.

Johdossa tai keskijohdossa toimivat työskentelivät selvästi useammin tiukkojen aikataulujen mukaan kuin asiantuntijoina työskentelevät.

Johtotehtävissä toimivista 77 ja keskijohdossa toimivista 70 prosenttia kertoi työskentelevänsä päivittäin tai viikoittain tiukkojen aikataulujen mukaan. Asiantuntijoista näin kertoi olevan 45 prosenttia.