Lukion kolmantena vuonna Sysi Järvisestä tuntui, ettei hänellä ole hajuakaan mitä haluaisi tehdä isona. Järvistä kiinnosti tekniikka, mutta hän ei tiennyt, että sitä voi opiskella yliopistossa. Yliopisto-opinnot olivat Järvisen mielikuvissa lähinnä humanistisia tieteitä, eivätkä ne kiinnostaneet häntä.
– Pitkän matikan opettajani vinkkasi Tampereen teknillisestä yliopistosta, että voisin sopia sinne. En ole kotoisin Tampereelta, enkä tiennyt koko yliopiston olemassaolosta, Järvinen kertoo.
Hän haki ja pääsi sisään papereilla. Pääaineekseen hän valitsi materiaalitekniikan, koska pitää konkreettisista asioista.
– Minulla on hyvä avaruudellinen ja visuaalinen hahmotuskyky sekä looginen päättelykyky, Mensankin jäseneksi hyväksytty Järvinen kertoo. Mensa on kansainvälinen älykkyysjärjestö.
Järvisen matematiikan opettaja kuvaili aikanaan, että Järvisen tapa oppia on omalaatuinen. Omalaatuisuus sai toisen nimen Järvisen jo valmistuttua ja ollessa armeijassa. Hänellä diagnosoitiin autismin kirjo. Se on synnynnäistä neurobiologista ja neurokehityksellistä erilaisuutta eli käytännössä aivojen erilaisuutta, kuten konsultointiyritys Neuromoninaiset määrittelee.
Järvinen oli epäillyt asiaa jo aiemmin, mutta diagnoosin saanti kaatui siihen, että hänellä oli liian hyvät motoriset taidot ollakseen autisti. Järvinen kertoo, että diagnoosin hylännyt psykiatri vetosi vanhentuneeseen aineistoon.
– Sain diagnoosin ihan liian myöhään! Mietin yliopistossa, miksi opiskelijaelämä oli niin kamalaa. Ihmisten kanssa oli vaikea välillä tulla toimeen. Olisi auttanut, jos tälle kaikelle olisi ollut selitys.
Hajuherkälle Järviselle oli vaikeaa, jos kanssaopiskelijat tupakoivat tai käyttivät paljon hajusteita. Kirkkaat valot häiritsivät häntä. Opiskelijabileet ja vieraassa porukassa oleminen tuntuivat Järvisestä kuormittavilta. Autismin takia hän kokee vaikeaksi katsoa toista ihmistä silmiin, eikä hymyily pakotetusti onnistu. Järvisen naama on peruslukemilla, olipa hänellä hyvä tai huono päivä.
– Ryyppääminen ei kiinnosta. Olin sitseillä, mutta työvoimana. Löysin oman tavan olla mukana.
Lisäksi Järvisellä on kasvosokeus. Tänään tavatun ihmisen kasvot ovat huomenna pyyhkiytyneet pois. Kun ryhmätyön porukasta joku tuttu tuli seuraavana päivänä juttelemaan, Järvinen ei tunnistanut tätä. Jos ei tiedä Järvisen kasvosokeudesta, saattaa tulkita hänen käytöksensä olevan töykeää.
Kankeita korulauseita
Sysi Järvinen on tällä hetkellä lomautettu työstään ja etsii uutta työtä. Toiveena on oman alan työ, mutta ”paperivaihe” työnhaussa on hänelle hankala. Eli siis se vaihe, kun pitäisi kirjoittaa itsestään myyvä hakukirje.
– Korulauseet ovat minulle mahdottomia. Jos asian voi sanoa lauseella, miksi se pitäisi ilmaista runsaammin? Lisäksi en välitä markkinoida itseäni. En halua nostaa itseäni jalustalle.
Järvinen kertoo harjaantuneensa kirjoittajana, mutta teksti on edelleen hieman tönkköä. Verkostoista olisi apua, mutta niitä ei Järviselle ole opiskeluajoilta jäänyt.
– Olen hyvin tietoinen, että kun verkostoja ei ole, niin kukaan ei tule hakemaan minua töihin. Jos joku tarjoaisi kiinnostavan työn, todennäköisesti ottaisin sen vastaan, jos vain sijainti olisi ok.
TEKin tutkimustiedon valossa Järvisen havainto verkostojen tärkeydestä pitää paikkaansa. Esimerkiksi vuonna 2023 diplomi-insinööriksi tai arkkitehdiksi valmistuneista vain 6 prosenttia koki, ettei killan tai opiskelijajärjestön toimintaan osallistuminen ollut hyödyllistä uran ja opintojen kannalta. Tulos selviää TEKin Graduate Survey -tutkimuksesta.
TEKin urapalveluiden tukemana Järvinen on tehnyt itselleen visuaalisen CV:n, LinkedIn-profiilin ja työpaikkahakemuksen rungon. Hän kertoo olevansa vahvoilla työnhaussa, jos hän pääsee haastatteluun.
– Kahden kesken puhuminen on helppoa! Minulla ei ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa, vaikka ne kuormittavia ovatkin.
Järvisellä on työkokemusta kesätöistä pesulasta, leipomosta, sinkittämöstä ja lehden jakelusta, sekä toimistotyöstä, tehdastyöstä ja laboratoriosta, niin vuorotyöstä, päivätyöstä kuin kahden työn tekemisestä yhtä aikaa. Hän kokee, että olisi parhaimmillaan tekemään tarkkaa tutkimusta rauhallisessa ympäristössä. Hän huomaa yksityiskohdat, kokee olevansa luotettava ja säntillinen. Virheitä hän ei tee tahallaan.
– Toivoisin, että työnantajat miettisivät tarkemmin, minkälaiseen työpaikkaan he etsivät ihmistä. Jos työ ei vaadi somekykyjä tai markkinointia, miksi sitä vaaditaan työnhaussa? Hiukan omituinen tyyppi haastattelussa voisi olla parempi tekemään haluttua työtä kuin se, joka lavertelee, Järvinen pohtii.
Haaveena joustava työaika
Sysi Järvinen haluaa lisätä ihmisten tietoisuutta autismin kirjosta.
– Me olemme fiksuja ihmisiä, joilla on tiettyjä haasteita. Meitä ei kannata ylenkatsoa. Työnantajat menettävät paljon potentiaalia, jos he eivät palkkaa autistia sen takia, että häntä häiritsee joku tietty valo tai humina.
Hän korostaa, että jokainen autisti on yksilö ja autismin piirteet ovat yksilöllisiä. Myös autistin tarvitsemat joustot työelämässä ovat yksilöllisiä, muttei yleensä mitenkään kohtuuttomia.
Järvisen toivelistalta löytyy lyhennetty ja joustava työaika, oma työpiste ja selkeä ohjeistus.
– Olen kuullut, että neurotyypillinen ihminen tottuu ennemmin tai myöhemmin johonkin asiaan, minä en. Avotoimisto olisi ihan helvetti, sen valaistus ja häly, joita ei voi itse säätää.
Vapaa-ajallaan Järvinen hoitaa lemmikkimarsujaan, lenkkeilee, kuntonyrkkeilee ja ”seilaa sateenkaarilipun alla”, kuten hän itse asian muotoilee. Järvinen on virallisesti muunsukupuolinen.
Hän myös piirtää ja maalaa paljon. Taideharrastus on tuonut hänelle ystäviä.
– Small talk on minulle vaikeaa. Pidän enemmän big talkista. Minua ei kiinnosta minulle tuntemattomien ihmisten, kuten urheilijoiden tai julkkisten tekemiset.
TEK tarjoaa monipuolista tukea urallesi
Työttömyysjakso, paluu perhevapaalta tai halu uramuutokselle – vaikka nämä tilanteet eivät ole samanlaisia, saattaa näissä tilanteissa olevien ihmisten mielissä pyöriä hyvinkin samat kysymykset. TEKin uravalmentaja Salli Joutsenoja näkee, että nämä ovat hyviä hetkiä miettiä ja vahvistaa omaa osaamista.
– Yleensä näissä tilanteissa on kaistaa hyödyntää esimerkiksi meidän tarjoamia urapalveluita. TEKin uravalmennukset ja verkkotyökalut eivät ole sekatavarakaupan tuotteita, että antaisimme jäsenelle valmiin vastauksen. Valmennuksiin pitää sitoutua, jotta niistä saa hyötyä, Joutsenoja sanoo.
Työnhaun ja töihin palaamisen kannalta on Joutsenojan mukaan tärkeä opetella tunnistamaan ja sanoittamaan omaa osaamistaan ja arvojaan. Mikä saa sinut syttymään, mitä haluat uraltasi?
– Työnhaku on paljon muutakin kuin avoimiin paikkoihin hakemista. Työtä etsivän kannattaa käydä TEKin tapahtumissa, niissä voi verkostoitua. Myös omia verkostojaan kannattaa vahvistaa ja ottaa oma työnhakutilanne puheeksi sopivissa kohdin.
Joutsenojan mukaan työnhaku tässä ajassa ei ole helppoa. Jos on valmiiksi rikki ja loppu, ei voimia työnhakuun tai työnhakua edistävään valmennukseen ehkä ole. Hän kehottaakin käyttämään aikaa myös omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen.
TEKin uratiimi tukee uravalintojaan pohtivien ja uutta työtä hakevien jäsenten lisäksi myös vastavalmistuneita uran aloittamisessa sekä kansainvälisiä osaajia integroitumisessa Suomeen. Myös opiskelijat voivat löytää paljon hyödynnettävää TEKin urapalveluista.
Verkkovalmennusten aiheina ovat muun muassa CV-vinkit, työhaastattelu, LinkedInin tehokas käyttö, piilotyönhaku, oman osaamisen sanoittaminen sekä urasuunnittelu. Nextmile valmistaa eläkkeelle siirtymiseen, Työkirja auttaa puolestaan opiskelijoita uran alkuun. Academy of Brain -valmennus hioo työelämätaitoja. TEKin uravalmentajat myös järjestävät kerran vuodessa mentorointiohjelman.
Salli Joutsenoja
uravalmentaja, TEK