Eksoottisuus houkutteli Etelä-Koreaan

Terhi Mäkinen, 32, palasi heinäkuun lopussa Suomeen. Etelä-Korean merimaisemat vaihtuivat Lempäälään.

– Juuri nyt tuntuu mukavalta asustaa ja työskennellä Suomessa, hän sanoo, mutta kehuu Etelä-Koreassa vietettyä aikaa huikeaksi kokemukseksi.

Eksoottisuus ja maan vähäinen tunnettuus Suomessa houkuttelivat Etelä-Koreaan.

– Kannatti ehdottomasti lähteä! Ulkomailla asuessa saa itsevarmuutta, oppii joustamaan, ja haastavien kokemusten jälkeen tietää pärjäävänsä.

Mäkisen työtehtävät olivat sidoksissa hänen aviomiehensä määräaikaiseen työkomennukseen. Kun se päättyi, molemmat palasivat Suomeen. He työskentelevät Robit Oyj:ssa, joka valmistaa työkaluja kaivos-, louhinta- ja rakennusalalle.

HR-tehtäviin Donghaeen

Etelä-Koreassa Terhi ja hänen miehensä työskentelivät Robitin tytäryhtiössä. Työpaikka sijaitsi Donghaen pikkukaupungin tehtaassa. Siellä oli yhteensä reilut 30 työntekijää, suurin osa paikallisia. Yrityksellä on myös Soulissa konttori, jossa työskenteli silloin kaksi suomalaista.

– Olin tekemisissä päivittäin sekä paikallisten että suomalaisten kanssa. Tehtäviini kuuluivat suomalaisten, korealaisten ja yrityksen muidenkin kv-toimipisteiden HR-asioista huolehtiminen, Terhi Mäkinen kertoo.

Mäkinen opiskeli materiaalitekniikan diplomi-insinööriksi Tampereen teknillisessä yliopistossa ja valmistui vuonna 2008. Opintojen ohessa ja niiden jälkeen hän työskenteli erilaisissa insinööritehtävissä metalli- ja paperinjalostus-teollisuudessa Suomen lisäksi Itävallassa ja Belgiassa.

– Kun palasin sieltä Suomeen, hakeuduin tehtäviin, joissa keskityin insinöörien rekrytointiin ja myöhemmin henkilöstöasioihin laajemmin. Huomasin, että HR-tehtävät ovat oma juttuni.

Etelä-Koreassa Mäkisen työtehtävät sisälsivät päivittäisiä, operatiivisia HR-tehtäviä, sopimusten ja käytänteiden yhtenäistämistä, työhyvinvoinnin kehittämistä, koulutussuunnittelua ja rekrytointiin liittyviä tehtäviä.

– Työ vastasi odotuksiani. Olin varautunut kulttuurihaasteisiin, mutta huomasin, että työt sujuivat hyvin samaan tapaan kuin Suomessa. Tosin työpäivien pituus ja työntekijöiden työpaikallaan viettämän ajan määrä hieman yllättivät.

Mäkisen mukaan työyhteisö on Etelä-Koreassa ensiarvoisen tärkeä. Yhteishenkeä ja harmoniaa vaalitaan monin keinoin.

– Esimerkiksi työtiimit käyvät usein illallisella työpäivän päätteeksi.

Hierarkiaa ja kulttuurieroja

Korealainen työkulttuuri on Mäkisen mukaan Suomea hierarkkisempaa. Työntekijän iällä ja koulutustaustalla on suuri merkitys.

– Naisia on edelleen verrattain vähän työelämässä, sillä korealaisen perinteen mukaan nainen jättäytyy usein työelämän ulkopuolelle naimisiin mentyään. Tämä on muuttumassa, sillä Etelä-Korea länsimaistuu kiihtyvällä tahdilla.

– Ammattijärjestötoiminta on enimmäkseen tuntematonta, lukuun ottamatta muutamia suurimpia yrityksiä. Suhteiden ja verkostojen hyödyntäminen on laajempaa ja yleisempää kuin Suomessa.

– Uusi kieli ja kulttuurierot toivat omat mausteensa työpäiviin. Toisaalta juuri kielen ja kulttuurin oppiminen olivat työkokemuksessa suuri plussa.

Mäkinen opiskeli koreaa viikoittain ja käytti sitä töissä kuulumisten vaihtoon. Varsinainen työkieli oli kuitenkin englanti.

– Usein tarvitsimme jonkun englantia puhuvista toimihenkilöistämme tulkkaamaan, mutta pääsääntöisesti työasiat hoituivat mutkattomasti.

Ulkomaalainen naapuri

Vapaa-ajalla korean kielen perusteet oli Mäkisen mukaan pakko hallita. Hän asui miehensä kanssa sikäläisittäin pienessä Gangneungin kaupungissa, jossa vain harvat ymmärsivät sanaakaan englantia.

– Byrokratiaa Etelä-Koreassa on melko paljon ja valtaosa ainoastaan korean kielellä, joten paikallinen tulkki on lähes välttämätön.

Työviisumin saaminen ei Mäkisen mukaan ole itsestäänselvyys. Lisäksi eläkeasiat, sosiaaliturva ja verotus vaativat perehtymistä ja paperityötä.

– Kun muuttaa ulkomaille, tarvitsee avointa mieltä ja seikkailunhalua. Arki toimi kohtuullisen sujuvasti, kunhan kielitaito karttui muutaman kuukauden verran – sen jälkeen kaupassa käynti ja kuntosalijäsenyys hoituivat mukavasti.

Eteläkorealaiset ovat Mäkisen mukaan erittäin ystävällisiä ja uteliaita länsimaalaisia kohtaan. Lähes päivittäin hän sai osakseen lasten osoitteluja ja huudahduksia ulkomaalaisesta naapurista.

– Totuuden nimissä myönnän, että alussa oli hankaluuksia. Yllättävän nopeasti sitä oppii kuitenkin tulemaan ihmisten kanssa toimeen, vaikkei yhteistä kieltä löytyisi. Ystävällinen hymy auttaa aina!

Terhi Mäkinen maistelee paikallisia perinneruokia maatilaravintolassa.

Gangneung oli Mäkisen mielestä turvallinen ja mukava paikka elää. Luonto, niin meri kuin vuoristokin, oli lähellä ja kaupunki täynnä ravintoloita ja kahviloita. Vapaa-ajalla Mäkinen kävi kuntosalilla, tapasi paikallisia ystäviä, nautti korealaisesta ruoasta ja matkusteli mahdollisuuksien mukaan.

– Korea on vuoriston peittämää aluetta ja vaeltaminen on valtavan suosittua – hurahdin siihen itsekin. Lopulta kevät- ja syysviikonloput kuluivat aina uusia huippuja ”metsästäen”.

Hän huomauttaa, ettei Etelä-Korea ole erityisen halpa maa.

– Ruoan, erityisesti hedelmien ja lihan, hinta oli kaupassa jopa korkeampi kuin Suomessa. Toisaalta ravintoloista, elokuvissa käymisestä ja taksilla ajamisesta pääsi nauttimaan huokeasti.

Nyt Mäkinen työskentelee Suomessa, mutta suhtautuu avoimen positiivisesti mahdollisiin uusiin ulkomaan komennuksiin. 

Melko tyypillinen kevyt lounaskattaus kahdelle. Kuva: Terhi Mäkinen