Suomen taloudella menee huonosti ja ennen kesää ehkä vielä huonommin. Palkkojen ostovoima on romahtanut, vienti ei vedä ja työttömyys lähentelee koronahuippuja. Suojassa eivät ole edes korkeakoulutetut tekniikan akateemiset.
Akavan pääekonomistin Pasi Sorjosen pitämä esitys TEKin valtuustoareenassa Helsingissä maaliskuun lopussa oli karua kuultavaa.
Sorjonen löysi synkkyyteen monta syytä.
Ensinnäkin maailmankauppa käy huonosti ja kansainvälinen kysyntä on heikkoa.
– Tavarakauppa kehittyneissä maissa on vähentynyt ja juuri näihin maihin viemme tuotteitamme.
Suomalaiset teollisuusyritykset ovat saaneet uusia tilauksia vielä tammikuussakin edellistä vuotta vähemmin ja ongelmat koskevat kaikkia päätoimialoja.
Nopea hintojen nousu viime ja toissavuonna on syönyt yli vuosikymmenen reaalitulojen kasvun. Juuri nyt kotitalouksien ostovoiman puute heikentää rakennusteollisuutta raskaasti.
– Helmikuu oli asuntokaupassa ihan kauhea. Se oli huonompi kuin koronakriisin huonoin kuukausi.
Vastaavaa saa etsiä finanssikriisin ajoilta vuodelta 2008.
Lisäksi työttömyys on kääntynyt nousuun ja varsinkin korkeakoulutettujen työttömyys on noussut nopeasti.
– Jos vauhti jatkuu, korkeakoulutettujen työttömyys ylittää koronan aikaisen huipun kahden kuukauden kuluttua, Sorjonen kertoi.
Muilla kuin korkeakoulutetuilla työttömyyden nousu on ollut suhteellisesti vähäisempää.
Tämä johtuu Sorjosen mukaan siitä, että suorittava työ jatkuu niin kauan kuin sitä on, mutta korkeakoulutettujen tyypillisesti tekemä suunnittelutyö loppuu aiemmin kuin suorittava työ. Samoin suunnittelutyön tarve lähtee kasvuun myöhemmin kuin suorittavan työn.
Suunnittelutyön tarvetta voi joutua odottelemaan vielä tovin, sillä Suomen talous on matanut taantumassa viime vuoden lopulta ja saattaa mataa yhä.
Sorjosen mukaan talousennusteissa on näkyvissä kuitenkin viitteitä siitä, että meno alkaisi parantua vuoden 2024 loppua kohti. Teollisuuden uusien tilauksien laskuvauhtikin näyttää hidastuneen.
– Uskallan odottaa kasvun kiihtyvän vasta vuoden loppupuolella.
Sorjonen kevensi kommenttiaan, että tämä on tyypillistä ekonomistien ajattelua, että aina puolen vuoden päästä kaikki on paremmin.
Sitä ennen edessä on siis vielä kaikenlaista taloustuskaa eikä pahin hellitä ihan heti.
”Tärkein lääke on kärsivällisyys”
Pasi Sorjosen jälkeen lavalle astui Työn ja talouden tutkimus Laboren johtaja Mika Maliranta, jolle ohjelmassa oli rakennettu ratkaisijan rooli. Hänen tehtävänään oli kertoa, mistä löytyy Suomelle kasvua.
– Haluan hillitä odotuksia, ettei aiheuteta pettymyksiä. En uskalla luvata, että seuraavat kymmenen vuotta olisivat taatusti paremmat kuin menneet kymmenen vuotta, Maliranta aloitti esityksensä.
– Lyhyellä aikavälillä näyttää huonommalta kuin viime syksynä ajattelin. Taantumasta tulee pidempi ja syvempi.
Malirannan mukaan Suomella menisi nykyistä paremmin, jos Suomi ei olisi pudonnut finanssikriisin jälkeen verrokkimaiden kuten Tanskan ja Ruotsin kyydistä.
– Ongelman juuret ovat työn tuottavuuden tason kehityksessä yrityssektorilla. Suomi pärjäsi hyvin vuoteen 2010 saakka, kunnes tuottavuuden kasvu jäi nollatasolle.
Syynä tähän oli se, että Suomesta tuhoutui paljon arvonlisää tuottavia työpaikkoja, kun Nokian menestys alihankkijoineen päättyi. Lisäksi metsäyhtiöt sulkivat lopullisesti joukon paperitehtaitaan.
– Nyt tarvitsemme lisää korkean tuottavuuden työpaikkoja. Pelkät työpaikat eivät riitä.
Nykytaantuman ja lähiaikojen kannalta ongelma on se, että korkean tuottavuuden työpaikkoja ei synny eikä synnytetä nopeasti.
Malirannan mukaan tuottavuuden rakentamisessa on kolme vaihetta, jotka kukin vievät vuosia.
Ensin pitää yleensä tutkia ja kehittää kolmesta viiteen vuotta. Sitten menee aikaa kolmesta viiteen vuotta testaamiseen ja käyttöönottoon.
Liiketoiminnan skaalaamiseen on syytä varata tämän päälle viidestä viiteentoista vuotta.
– Tärkein lääke on kärsivällisyys, Maliranta muistuttaa.
Maliranta näkee yrityksissä jo positiivisia piirteitä.
– Nuorissa pk-yrityksissä on tutkimushenkilökuntaa enemmän kuin koskaan ennen.
Vielä pitäisi saada mukaan suuret yritykset.