Antero Hakapää soittamassa torvea.
Toimelias. Antero Hakapää otti ilon irti teekkariajastaan, ja myös edisti sitä.

Kaivosinsinööri Antero Hakapää in memoriam

|
Uutinen

Muistokirjoitus. Kaivosinsinööri Antero Hakapää (synt. 4.12.1940 Outokummussa) menehtyi nopeasti edenneeseen sairauteen 2.1.2024 Espoossa. Kaivossuvun perillisenä Hakapää valitsi alansa sukunsa mukaisesti – isoisä oli perustanut Outokumpu Oy:n ja isä toimi kaivoksen johtajana.

Antero Hakapää kirjoittautui Helsingin Teknilliseen Korkeakouluun vuonna 1958. Teekkariajastaan hän otti ilon irti, ja myös edisti sitä.

Opiskelutovereineen Hakapää perusti Oopperan Ystävät, joka nappasi nimensä Marilyn Monroen tähdittämästä, tuolloin suositusta Piukat paikat -elokuvasta. Opiskelijaryhmä otti ensimmäisenä Suomessa käyttöön opiskelijahaalarit edustusasunaan. Antsuna tunnettu Antero Hakapää myös sanoitti salanimellä HanTsuan kymmeniä teekkarien juomalauluja. Monet niistä ovat edelleen opiskelijoiden käytössä.

Valmistumisensa jälkeen nuori mainari kirjaimellisesti räjäytteli tietään kotimaiseen kaivosteollisuuteen ja siirtyi nuorena perheenisänä vuonna 1968 Outokumpu Oy:n Kotalahden Kaivokselle, pätevöityen vaihtuvissa tehtävissä. Todellinen suunnanmuutos oli hakeutuminen Sambian kaivosministeriön palvelukseen, ja myöhemmin muihin itäisen Afrikan maihin. Jokaisessa asemakaupungissaan hän liittyi paikalliseen puhallinorkesteriin ja kouluttautui myös lentäjäksi.

Kotimaassa Antero Hakapään työnantajia olivat YIT, Neste ja pisimpään Outokumpu. Nopealiikkeinen verkostoituja oli työnantajalleen kuin käyntikortti itsessään: erinomaiset käytöstavat, kielitaitoisuus, vahva lauluääni ja hauskat jutut siivittivät syntyviä yhteyksiä. Jälkeläiset laskivat hänen säilyttäneen yli 10 000 käyntikorttia. Huippuluokan verkostoituja oli myös elementissään, kun hän vuodesta 1996 alkaen johti presidenttinä eurooppalaisten kaivosyhtiöiden perustamaa Euromines-etujärjestöä.

Vielä eläkkeelle jäätyään Antero Hakapää toimi kaivostekniikan opettajana Oulun yliopistossa, Vuorimieskillan pääsihteerinä ja toimitti kaivostekniikan oppikirjan. Torvisoitto jatkui useissa eri orkestereissa, kesäisin myös perinteikkäässä Outokummun puhallinorkesterissa. Outokumpu ja Kalamaja kutsuivat kesänviettoon ja sosiaalinen Antsu oli tuttu näky Kummunkadulla ja Kaivosmuseon tilaisuuksissa. Viimeisellä käynnillään Outokummun Kalamajalla hän otti aikaa nuoren kaivoksenjohtajan tapaamisiin siirtääkseen tietotaitoaan ja muistojaan tulevalle kaivossukupolvelle.

Kirjoittajat ovat tytär sekä opiskelu- ja työtovereita.

Kirjoitus on julkaistu Outokummun Seutu -lehdessä 1.2.2024.

Lue myös: Idea opiskelijahaalareista syntyi saunaillassa 60-luvun alussa

Avainsanat:
ura