Kaivostekniikkaa espanjaksi Chilessä
Einari Ojalan perhe on kotonaan siellä, missä on työtä ja hyvä olla. Nyt se paikka on Santiagossa, Chilessä.
Kaivososaaminen ja kielitaito ovat vieneet Einari Ojalan, 47, maan syvyyksiin sekä Suomessa että maailmalla, ja nyt myös lumihuippuisilla Andeilla sijaitseviin kaivoksiin.
Espoossa varttunut, Teknillisestä korkeakoulusta 1994 valmistunut Ojala kiittää opinahjoaan hyvästä kielenopetuksesta. Espanjan taito ja kaivososaaminen ovat yhdistelmä, joka vie lähes vääjäämättä Chileen. Vuodesta 2011 Ojala on työskennellyt paikallisella työsopimuksella Santiagossa.
Ojala on työskennelyt aiemminkin Chilessä ja Perussa muun muassa Outokumpu Technologyn palveluksessa. Projektit ovat yleensä kestäneet pari kolme vuotta. Nykyisin hän on töissä Metso Chilessä sales support managerina projektimyynnissä. Työvuosia Etelä-Amerikassa on kertynyt yhteensä jo 14.
– Olen täällä yleismies, työskentelen laitetoimitusprojektien myynnissä. Metso on täällä tunnettu kaivosten prosessilaitteiden toimittajana ja myös merkittävä tekijä huolto- ja varaosapalveluissa.
Isänkieli suomi
Ojalan perheeseen kuuluvat perulainen vaimo sekä 4- ja 12-vuotiaat tyttäret. Kaivostyö ja elämä on heitellyt perhettä niin, että molemmat tyttäret Anni ja Saimi ovat syntyneet Chilessä.
Saimi on asunut myös Suomessa, mistä on seurauksena hyvä suomen taito, mutta pikkusisko Anni osaa isänkieltään vähemmän, koska suomenkielisiä kontakteja on Chilessä melko vähän. Kotikielenä perheessä puhutaan suomea ja espanjaa.
Miten vaimo viihtyi Suomen pimeässä ja kylmässä?
– Hyvin viihtyi asuessamme Tapiolassa. Hän pitää Suomen rauhallisuudesta, siisteydestä ja järjestyksestä. Samoin Suomen kesät ovat todella kauniita.
– Suuri ero Chilen hyväksi on erittäin hyvin toimiva yksityinen terveydenhuolto. Ja tietysti talvi täällä ei ole yhtä pitkä ja synkkä kuin Suomessa.
Ojalan mielestä ulkomaille töihin lähtevän kannattaa miettiä etukäteen, mitä puoliso tekee. Riittääkö se, että vie lapset kouluun ja osallistuu kerhotoimintaan? Onko tarjolla opiskelua, työtä tai muuta mielekästä tekemistä?
Pitkät työpäivät
Chilessä työpäivät ovat Suomea pidempiä. Ojala tekee 45-tuntista työviikkoa, arkipäivinä noin kahdeksasta puoli kuuteen.
– Toisinaan työpäivä venyy iltaan, kun tarjousten deadlinet painavat päälle. Mutta työ on työtä niin Suomessa kuin Chilessäkin. Työmoraali ja innostus ratkaisevat työssä viihtymisen ja jaksamisen, Ojala toteaa.
– Meillä on sekä Chilessä että muualla Etelä-Amerikassa hyvä tiimi, jonka kanssa on mukava työskennellä. Se onkin tärkeimpiä työviihtyvyyteen vaikuttavia seikkoja.
Suomessa Ojala on työskennellyt myös Pyhäsalmen kaivoksessa, joka on Euroopan syvin. Pyhäsalmen kaivos oli Ojalan mielestä hieno paikka, hän muistaa miellyttävänä jopa kaivoksen ilman: kesällä viileä ja talvella lämmin.
Chilessä ja Perussa kaivoksia on 3 000–5 000 metrin korkeudessa autiomaassa ja vuoristossa, mikä tuo haasteita työskentelyyn. Nykyään kaivokset vaativat lääkärintarkastuksen ennen kuin saa pääsyluvan, koska korkeudessa työskentely voi aiheuttaa pahimmillaan sydänkohtauksen.
– Aurinkovoide on ihan ”must”, koska auringonpaiste on paljon Suomea kovempi, ja varsinkin ylhäällä Atacaman autiomaassa ja vuoristossa palaa erittäin nopeasti.
– Kerran meitä oli pari suomalaista ja yksi paikallinen tekemässä testejä ulkosalla Chuquicamatan kaivoksella. Me ulkomaalaiset laitoimme rasvaa nahkaan, paikallinen ei. Ja hän olikin iltapäivällä jo ”well done”. Jälkeenpäin hän kertoi saaneensa elämänsä pahimmat auringonpolttamat.
Vastapainoksi työlle Ojala harrastaa valokuvausta ja pyöräilyä. Vaikka Santiagoa ympäröivät korkeat vuoristot, ja miljoonakaupungin päästöt saastuttavat ilman, Ojala pitää pyöräilystä, kunhan pääsee polkemaan tarpeeksi aikaisin aamulla viileässä ilmassa. Pyöräilyolosuhteet ruuhkaisessa pääkaupungissa ovat parantuneet viime aikoina.
Chilen upea luonto
– Etelä–Chilessä on erittäin kaunis luonto: jäätiköitä ja vuonoja sekä tulivuoria ja suuria järviä. On monia upeita luonnonpuistoja, kuten Conguillio, Nahuelbuta ja Siete Tazas, Ojala kehuu.
Pohjoisessa on Atacaman autiomaa, yksi maailman kuivimmista. Siellä voi ihailla suola-aavikkoa ja vaaleanpunaisia flamingoja. Keski-Chilessä on puolestaan välimerellinen ilmasto viiniviljelmineen ja hedelmätarhoineen. Chilen pitkänomaisesta muodosta johtuen Andit ja Tyynimeri ovat aina lähellä.
– Matka Suomeen on pitkä, eikä siellä tule yleensä käytyä kuin kerran vuodessa lomamatkoilla.
Ojala on vanhempiensa ainoa lapsi, ja isovanhemmat näkevät lastenlastensa kasvua vain Skypen välityksellä ja kesälomilla. Se on hinta kaukomailla työskentelystä.
Latinankielisen viisauden ”Ubi bene, ibi patria – Missä on hyvä olla, siellä on isänmaa” mukaan Ojala voisi hyvin kuvitella vielä joskus muuttavansa työn – ja ehkä uteliaisuudenkin – takia jonnekin uuteen maahan, vaikka nyt ei ole tarkempia suunnitelmia.
- Lue Einari Ojalan vinkit Chileen töihin lähtijälle
Pitkä, kapea ja korkea maa |
---|
Etelä-Amerikassa sijaitseva Chile on pitkä (4 350 kilometriä) ja kapea (enimmillään 180 kilometriä) maa Andien (korkein huippu 6 880 metriä) ja Tyynenmeren välissä. Rantaviivaa on 6 435 kilometriä. Maanjäristykset ovat yleisiä. Edellinen suuri maanjäristys (8,8 momenttimagnitudia) oli 2010, jolloin kuoli yli 500 ihmistä ja rannikkokaupungit kärsivät pahoja vaurioita. Asukkaita on 17,5 miljoonaa, joista 6,5 miljoonaa asuu pääkaupungissa Santiagossa. Väestön keski-ikä on 34 vuotta (Suomessa 42,4 vuotta), yli 65-vuotiaita 11 prosenttia (Suomessa 21 prosenttia). Valtakieli on espanja; myös alkuperäisasukkaiden mapugundunia puhutaan. Maa itsenäistyi 1818. Chile oli 17 vuotta (1973-1990) Augusto Pinochet'n sotilasdiktatuuri. Nyt maassa on naispresidentti, Michelle Bachelet. Chile on maailman suurin kuparin tuottaja, ja vuonna 2011 sen osuus maailman kuparin tuotannosta oli 32 prosenttia. Chilen talous kasvoi 2003–2013 lähes 5 prosenttia vuodessa, minkä jälkeen kasvu on hidastunut 2,3 prosenttiin (2015). Minimipalkka Chilessä on noin 270 euroa kuukaudessa. Nobelin kirjallisuuspalkinnon on saanut kaksi chileläistä runoilijaa, Gabriela Mistral (1945) ja Pablo Neruda (1971). |