Odotan paljon ensimmäistä kesälomaviikkoani. Olen silloin yksin lastemme kanssa. Kaikki on helpompaa, kun vastuuta ei ole jaettu kahden vanhemman kesken.
Kukaan ei tee lapsille ruokaa, jos en itse sitä tee. Kukaan ei pyyhi pyllyä, ellen itse sitä tee. Kukaan ei säntää lohduttamaan kaatunutta taaperoa, jos en minä. Eikä kukaan muu lue iltasatua…
Kuulostaako ahdistavalta? Ei ole sitä.
Vastuun kantaminen yksin on helppoa, koska ei ole vaihtoehtoja. Ei ole vaihtoehtoa kääntää aamulla kylkeä, istua vessassa TEK-lehden pulmatehtävien kanssa, kun ympärillä riidellään tai jäädä unelmoimaan kahvikupin kanssa tiskivuoren keskelle.
Jos olemme molemmat kotona, vaihtoehtoja on ja niitä alkaa pitää mahdollisuuksina, joihin kannattaa tarttua. Toinen kääntää sängyssä kylkeä ja toinen pohtii rauhassa aritmeettista jonoa ja suorakulmion sivunpituuksia.
Samalla puurokuppi lentää lattialle ja taapero kävelee innoissaan isosiskonsa sakset kädessään. Tämä pääsee tapahtumaan, koska molemmat vanhemmista ajattelevat, että toinen hoitaa. Kun on yksin vanhempana kotona, tätä vaihtoehtoa ei ole.
Vanha viisaus on, että jaettu vastuu on ei-kenenkään vastuu. Tämä pätee kodin lisäksi myös ja työelämään.
Työelämässä olen joskus ihmetellyt, miten toiset asiat etenevät nopeasti ja toiset hitaasti. Usein eroa selittää juuri vastuuhenkilöt.
Ne asiat, joilla on selkeä vastuullinen henkilö, joka myös kantaa vastuunsa koko organisaation puolesta, etenevät. Jos vastuuhenkilö on epäselvä, tai hänellä ei ole riittävää valtaa tehdä asioita, asioiden eteneminen on tahmeaa.
Se, ovatko vastuut selvät vaiko jaetut, heijastuu koko organisaatioon.
En odotakaan lomaviikkoa vain sen takia, että pääsen hoitamaan rutiineja yksin; vastuun mukana tulee usein valta.
Voin suunnitella, lähdemmekö reissuun ja milloin ja minne. Reissussa päättää ruokapaikat omien mieltymysteni mukaan. Viedä lapset kanssani telttailemaan, jos siltä tuntuu. Saan päättää oikeutetusti asiat yksin.
Toki vastuun kantaminen on myös rankkaa. Sen tietää jokainen, joka kantaa vastuuta niin kotona, töissä tai muualla.
Erityisen rankkaa se lienee silloin, jos hengähdystaukoa vastuunkannosta ei ole näköpiirissä.
Voin nauttia kesälomaviikosta, kun tiedän, että hetken päästä en ole ainoa aikuinen, joka meillä kotona vaihtaa vaipat. Ja tulee myös se lomaviikko, jolloin saan olla kantamatta vastuuta.
Kirjoittaja työskentelee datapäällikkönä Mediakonserni Keskisuomalaisessa ja on koulutukseltaan VTM ja DI.
- Haluatko lukea muita näkemyksiä? Lisää TEK-lehden kolumneja löydät täältä.